Sivut

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Bring Me The Head of the Machine Gun Woman (2013) aka Tráiganme la cabeza de la mujer metralleta


Kuvaus: Ilkeä gangsteripomo Che Longana (Jorge Alis) on korviaan myöten ureassa. Näin siksi, että seksikkään verenhimoinen palkkamurhaajatar, The Machine Gun Woman (Fernanda Urrejola), on ottanut tehtävääkseen poistaa mainittu mobsteri päiviltään rahallista korvausta vastaan. Longana ei luonnolisesti ole kovinkaan innoissaan maalitauluksi joutumisestaan ja ryhtyykin näin välitömiin vastatoimenpiteisiin, tarjoten hulppean summan kahisevaa sille hiilipohjaiselle yksikölle, joka ottaa onnistuneesti hengiltä tämän henkeään uhkaavan syöjättären.

Vahingon kautta konepistoolinaista päätyy jahtamaan myös nörtin oloinen tiskijukka ja konsolipelaaja Santiago Fernandez (Matias Oviedo), jonka rauhaisasta elämästä tulee hetkessä todellista videopeliä, täynnä suoraa toimintaa, savuavia aseita, seksikkäitä naisia ja tietysti silmittömän raakaa väkivaltaa....

Tuomio: Alkuperäiseltä idealtaan hyvä, mutta lopputulemaltaan valitettavan vaisuksi jäävä Grindhouse Meets GTA äksöneeri, josta isommalla uskalluksella, paremmalla kässärillä ja entistäkin verevimmillä/erikoisemmilla henkilöhahmoilla varustettuna olisi voinut tulla jotakin huomattavasti parempaakin. Tällaisenaan se ei sitä ole, vaan enemmänkin helposti unohdettava tuotos, jonka pariin tuskin tulee enää tämän jälkeen sen kummemmin palattua. Kaksi tähteä kuitenkin hyvästä yrityksestä, sekä taustalla väliin messevästi soivasta syntsamusasta.



lauantai 29. maaliskuuta 2014

Grizzly Rage (2007)


Kuvaus: Joukkio tanopääteinejä ajaa maasturillaan karhunpennun yli. Tämän seurauksena he saavat niskaansa äkäistäkin äkäisemmän karhuemon, joka tahtoo tavantakaa popsia pöljät isänmaansa toivot suihinsa. Hilarity ensues....

Tuomio: Hohhoijakkaa.... 


Traileri: Teenage Mutant Ninja Turtles (2014)



Synopsis: The city needs heroes. Darkness has settled over New York City as Shredder and his evil Foot Clan have an iron grip on everything from the police to the politicians. The future is grim until four unlikely outcast brothers rise from the sewers and discover their destiny as Teenage Mutant Ninja Turtles. The Turtles must work with fearless reporter April O'Neil (Megan Fox) and her wise-cracking cameraman Vern Fenwick (Will Arnett) to save the city and unravel Shredder's diabolical plan.


Ensi-Ilta USA: 08.08.2014

The Legend of Hell House (1973)


Kuvaus: Fyysikko Lionel Barrett (Clive Revill) palkataan miljonääri Mr. Deutschin (Roland Culver) etsimään todisteita kuoleman jälkeisestä elämästä. Tämän tyyppisiä evidenssejä löytyisi kuuleman mukaan kaikista parhaiten legendaarisesta Hell Housesta, jonka ökyrikas omistaja Emeric Belasco (Michael Cough) meni päästään poks, teurasti tämän jälkeen tylysti perheensä, kadoten verityönsä jälkeen kuin tuhka tuuleen.Jättäen jälkeensä uhriensa levottomat henget, joiden kerrotaan edelleenkin kummittelevan synkän historiikin omaavan rakennuksen uumenissa.

Aivan yksin Barrett ei paholaisen taloon sisään uskallaudu, vaan henkisenä tukenaan hänellä on vaimonsa Ann (Gayle Hunnicutt), mentaalinen meedio Florence Tanner (Pamela Franklin), sekä Benjamin Fischer (Roddy McDowall), jonka meriitiksi lasketaan edellisestä, pahoin pieleen menneestä tutkimusreissusta ainoana hengissä selviäminen. Yhdessä ja erikseen tutkijat saavat kauhukseen pian huomata, että talo henkineen on edelleenkin voimissaan, valmiina tekemään mitä tahansa pistääkseen rauhaansa häiritsevät tunkeutujat kuriin. Jopa tappamaan...

Tuomio: Visuaalisesti näyttävän värikäs ja tunnelmaltaan paikoittaen tiheähkö kumpiotalokauhistelu, jonka typerä loppuratkaisu on sitä luokkaa hölmistyttävän oloinen, että se saattaa aiheuttaa joissakin katsojissaan yhtäaikaisia pettymyksen ja jopa jossain määrin myös vihaisuuden tunteita. Siltikin mieluummin minä tämän uudestaan katselisin kuin esim. vaikkapa The Haunting riimeikin tai samana vuonna ilmestyneen House on the Haunted Hill uudelleen lämmittelyn. Viimemainitut kun ovat sisällöltään yhtä sieluttomia kuten niissä esiintyvät haamunsakin...


Traileri: Hercules (2014)



Synopsis: Having enduring his legendary twelve labors, Hercules, the Greek demigod, has his life as a sword-for-hire tested when the King of Thrace and his daughter seek his aid in defeating a tyrannical warlord.


Ensi-ilta USA: 25.07.2014

Bad Moon (1996)


Kuvaus: Valokuvajournalisti Ted (Michael Paré) ja naisystävänsä Marjorie (Johanna Marlowe) ovat yhteisellä seikkailuretkellä keskellä Nepalin tiheimpää (studio)viidakkoa. Yömyöhäsellä ennen nukkumaan menoa nuoripari päättää hieman kosketella toisiaan teltassaan. Huono idea, sillä puskan kätköistä paikalle rysähtävä ihmissusi tykkää moisesta kyttyrää, raadellen Marjorien tuhannen riekaleiksi, haavoittaen ohessa Tediä vakavasti. Mies jää kuitenkin henkiin, muttei toivuttuaan ole enää entisensä. Ihmissudeksi muuntumisen kirous on langennut hänen riesakseen.

Vähin äänin mies palaa takaisin Valtoihin ja syrjäseudulla sijaitsevaan asuntovaunuunsa asustelemaan. Yksinäisyys käy kuitenkin pidemmän päälle Tedin voimille. Lievittääkseen tuskaansa hän ottaa puhelimitse yhteyttä siskoonsa Janetiin (Mariel Hemingway), joka on kuin halolla kuuppaan lyöty veljensä yllättävästä yhteydenotosta. Tapaamisestakin sovitaan ja niinpä päivänä eräänä Janet pakkaa muun perheensä, eli poikansa Brettin (Mason Gamble) ja koiransa Thorin (Primo), autoon and off to see Uncle Ted they go.

Tapaaminen sujuu erittäin rattoisissa merkeissä. Jopa niin rattoisissa, että kun ympyrä Tedin ympärillä kiristyy entisestään, mies keplottelee itsensä asuntovaunuineen Janetin takapihalle kortteeraamaan. Kammottava kirous varjon lailla mukanaan seuraten. Varotoimistaan huolimatta Ted saa pian harmikseen huomata, että Thor on tarkan vainunsa avulla päässyt jäljilleen, ja siten vaarassa paljastaa karmaisevan salaisuutensa myös muulle perheelleen....

Tuomio: Kökköpaska ihmissusipökkelöinti, jossa kauhistelun ja ihmisten gorepitoisen raatelun sijasta käydään kovasti lenkillä, halitaan puita ja muututaan karmaisevan kehnon morffauksen myötä jättimäistä rottaa muistuttavaksi karvatolloksi, joka pelottavuutensa sijasta naurattaa katsojan kuoliaaksi.

Näyttelijäsuorituksista voin sanoa sen verran, että ainoa todellinen onnistuja on koiraa esittävä koira, joka hoitaa hommansa äärimmäisen mallikkaasti kotiin. Tuo antamani tähtykäinen meneekin tälle ihmisen parhaalle ystävälle, eikä siis millään muotoa itse elokuvalle, sillä se ei todellaakaan ansaitse mitään muuta, kuin oman spesiaalin paikkansa tuolta meikän roskiksen pohjalta.



torstai 20. maaliskuuta 2014

These just in....

Liittyen tuohon aiempaan hankitapostaukseen. Tulivat postin mukana vasta jutun julkaisun jälkeen, joten eivät ehtineet siihen siitä syystä mukaan. Jälkipostauksena heittelen nyt ne teitille nähtäväksi....





The Spice Must Flow

Rykäsempäs tähän kohtaan muutaman viimeaikaisen elokuvahankinnan....


Bring Me the Head of the Machine Gun Woman: Chileläinen toimintaelokuva. Ihan heti en muista moisia aiemmin nähneeni. Turkkilaisia ja monen muun maalaisia kylläkin, joten mielenkiinnolla odotan mitä tämän leffan suhteen tuleman pitää. Nimi ja kansi lupaavat ainakin aikasta paljon.

The Fly & Return of the Fly: Klassikkopätkiä kumpainenkin ja näin ollen pakollisia olemaan meikäläisen hyllyn täytteenä.

Double O Kid: Corey Haimin ja Brigitte Nielsenin tähdittämä agenttikomediakoktaili, jota en muista aiemmin edes nähneeni. ...noirin kirjoittaman arvostelun olen siitä kuitenkin lukenut ja se löytyy täältä.

WarGames & WarGames - The Dead Code: Kasariklassikko ja sen köyhempi jatke. Kerää koko sarja meiningillä nääs.


My Bloody Valentine: Se aito ja alkuperäinen. Oikein special edition versiona ja kaikki. Ekstramatskuna Bloodlust: My Bloody Valentine and the Rise of the Slasher Film, Bloodlines: An Interactive Horror Film History, Deleted Footage with Director, Cast and Special Effects Designer Introductions.

Jack The Ripper: Minisarja vuodelta 1988. Pääosissaan Michael Caine, Jane Seymour, Armand Assante ja Hercule Poirotin Hastings...

Ice Soldiers: Jään alta löytyy rypäs kauan sitten tieteellisesti kehitettyjä supersolttuja. Dominic Purcell ryhtyy jahtaamaan niitä, saaden avittavaa kättä itseltään Sam Fisheriltä...

Chopper Chicks in Zombietown: Tarvinneeko tätä sen kummemin edes esitellä. Riittää kun totean sen olevan taattua Troma-laatua...

Weird Science: Päivitystä kuluneesta VHS-nauhasta levylliseen muotoon.

Enemy Mine: Tullut nähtyä viimeksi joskus nuijasodan aikaan. Muistojen verestämiseksi tuli ostettua.



Hamburger Hill: Kukkula, joka jauhoi miestä kuin jauhelihaa. Mutaa vai tähtiä? arvostelun voi käydä halutessaan lukemassa täältä ja löytyypä sellainen myös ...noirinkin blogista.

Rogue River: Täysin tuntematon suuruus meikälle. Ilmeisesti jonkinsortin kauhupätkä, joka voi tasoltaan olla hyvä tai sitten ei. Luultavasti ei...

Hercules: Puolijumalan antiikin aikaisia seikkailuja minisarjallisessa muodossa. Mukana menossa James Bond (Timothy Dalton), Samwise Gamgee (Sean Astin), Sabertooth (Tyler Mane) sekä Helen Hunt look alike Leelee Sobieski...

Kingdom of Gladiators: Elokuvahan se on tämäkin... kai....

Strenght and Honour: Nyrkkeilyaiheinen toimintadraama, jota tähdittää Vinnie Jones sekä Michael Madsen...

Leprechaun - Back 2 Tha Hood: He's the Leprechaun and he's back in tha hood....


XTRO: Tuli tämäkin vihdoin viimein hommattua, kun se kohdalle sopivasti osui. Kun nyt vielä ne jatko-osatkin jostakin löytäisi, nin saisi tämänkin sarjan kokonaisuudessaan kasaan ja sitä kautta hyllyyn. ...noirin tuorehkon arvostelun voi halutessaan käydä lukemassa täältä.

Dune: Tuli hommattua lähinnä mukana tulevan dokumenttinsa vuoksi. Se kun uupui tyystin aiemmin hankkimistani versioista....

Bride of the Monster: Ed Woodin tuotoksia minulta löytyy hyllystäni laittoman vähän, joten kun tämä osui kohdalle, niin pakkohan se oli mukaan napsaista.

John Dies at the End: Hemmetin Coscarelli! Menee paljastamaan leffan loppuratkaisun elokuvansa nimessä. Ettäs kehtaakin! :D

Great Comedy Movies: Pitää sisällään sellaiset komedialliset tuotokset kuten Tapeheads, Ski School 2, Heaven Before I Die sekä Busted.

The Legend of Hell House: Kumpiotalosäikyttely, jonka päätähtenä heiluu Apinoiden planeetan Cornelius. Pohjautuu Richard Mathesonin kirjoittamaan novelliin Hell House....

Tämmöisiä hankintoja tällä erää. Ensi kerralla on sitten taasen luvassa tutuhkoon tapaan jotakin aivan muuta....


maanantai 17. maaliskuuta 2014

Tango & Cash (1989)


Kuvaus: Ray Tango (Sylvester Stallone) ja Gabriel Cash (Kurt Russell) edustavat kumpainenkin tahoillaan Los Angelesin poliisivoimien parhaimmistoa. Mikään rikos ei jää näiltä kytiltä ratkaisematta. Mikäli heillä olisi viitat yllään, heitä voisi hyvinkin kutsua Superkytiksi. Panokset kuitenkin kovenevat, kun rikollispomo Yves Perret (Jack Palance) saa tarpeekseen näistä pisniksiään alati sotkevista jepareista. Päästäkseen maanvaivoistaan eroon Perret lavastuttaa kumpaisenkin lättäjalan kiven sisään rikoksesta, jota he eivät oikeasti tehneet. 

Poseen joutuneet lainvartijat eivät kuitenkaan jää laakereilleen lepäilemään, vaan heittelemiensä penisvitsien jälkeen suorittavat uskaliaan vaarallisen vankilasta pakenemisen, jonka senkin aikana poski soi ja kalsarit jatkavat nousuaan kohti suurta tuntematonta. Paosta selviydyttyään eripurainen kaksikko lähtee Perretin perään kosto ja tahriintuneen maineensa puhdistaminen päällimmäisenä mielessään....

Tuomio: Erittäin viihdyttävä ja vauhdikas toimintarymistely, jossa hurtille läpänheitollekin on onnistuneesti annettu oma sijansa. Russell ja Stallone pelaavat hyvin yhteen ja naiskauneudesta vastaava Teri Hatcher on puolestaan silmälle erittäin miellyttävä ilmestys. Kurt Russell naisten vaatteissa taasen... not so much. Soundtrackilla potkii tehokkaasti Harold Faltermeyerin säveltämä syntsamusa ja muukin käytetty musiikki on sopivalla tavalla 80-lukuista. Kokonaisuutena surkeahkoa mainettaan huomattavasti parempi tuotos, jonka tarpeettoman mollaamisen voisi jo pikkuhiljaa lopettaa.

Ennen tähtimäärää vielä varoituksen sana: Välttäkää Warnerin dvd-julkaisua kuin ruttoa. On meinaten leikattu. Blu-ray ja vanha suomi-vhs julkaisu puolestaan ovat kokonaisia, joten jomsikumpsi niistä kantsii hyllyynsä hommata, mikäli leffan kokoelmiinsa tahtoopi....


sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

RIP VHS-Nauhuri

Niinhän siinä sitten kävi, että monet vuodet minua hyvin palvellut VHS-nauhuri ei jaksanut enää, ja sanoi työsopimuksensa tuossa hetki sitten lopullisesti irti. RIP VHS-nauhuri. Kiitos ja kumarrus yhteisistä vuosista. Niin kauan oli hauskaa, kun oli kivaa....

Crom!

Muutama kirjallinen löytö...


perjantai 14. maaliskuuta 2014

Tauon paikka

Hartiaseutuni ja niskani jumittavat tällä hetkellä sen verran pahasti, että on paras pitää pienehkö tauko blogin suhteen. Kirjoittaiminen (ja monitorin tuijoittaminen pidemmän päälle) tuottaa sen verran tuskaa, ettei hetkellinen lepo liene mitenkään pahitteeksi. Palailen takaisin ruotuun, jahka c-3pomainen olotilani hiukkasen helpottaa. Että näin...

torstai 13. maaliskuuta 2014

Battle of the Damned (2013)


Kuvaus: Kuolettavan tappava virus pääsee vahingossa livahtamaan livohkaan salaisesta tutkimuslaitoksesta. Pöpö löytää tiensä ääntäkin nopeammin erääseen isohkoon kaupunkiin, jossa se ryhtyy vikkelästi tekemään tuhojaan asukkaiden keskuudessa. Populaa putoilee pian kuolleena maahan kuin kärpäsiä ikään. Harmi vain, etteivät he suostu pysymään kuolleina, vaan nousevat takaisin jaloilleen ihmislihaan mieltyneinä zombeina, jahdaten lounaakseen hengissä toistaiseksi olevia.

Alue eristetään nopeasti armeijan toimesta, jottei virus pääsisi leviämään sen edemmäs. Rytäkässä tässä erään rikkaan rahaporhon tytär jää arealle tälle jumiksiin. Ajatus, joka kauhistuttaa massimiestä siinä määrin, että hän palkkaa entisen erikoisjoukkojen sotilaan, Max Gatlingin (Dolph Lundgren), hakemaan tyttärensä takaisin kotiin. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria, täynnänsä lihanhimoisia eläviä kuolleita. Tehtävän suorittamista ei helpota yhtään sekään, että viruksen ulospääsyn yhteydessä ulkoilmaan pääsee myöskin rypäs epäkuntoisia tappajarobotteja, joiden puoluekanta on alustavasti hämärän peitossa....

Tuomio: Pienellä budjetilla kokoon kasattu robozombieäksöni, josta tylsien hetkiensä aikana löytyy yllättäen myös jonkinasteista henkilöhahmojen kehittelyäkin. Ei tosin koske zombbareita, robotteja eikä liioin Dolph Lundgreniakaan. Kokonaisuutena semmottis hyvän huono pätkä, joka sopii vallan mainiosti katsottavaksi vaikkapa krapulaisena lauantaiaamuna. Pizzan ja limpparin kera, mikäli vatsa sen vain kestää....

Hell Night (1981)


Kuvaus: Marti Gaines (Linda Blair) ja tämän kolme opiskelutoveria ovat juuri aloittaneet lukion. Päästäkseen opiskelijaseuran jäseniksi heidän tulee viettää yksi yö pahamaineisessa ja pahoin rappeutuneessa kartanossa, Garth Manorissa. Legendan mukaan Raymond Garth murhasi siellä kaksitoista vuotta sitten perheensä ja heti perään itsensä. Kerrotaan myös, että yksi Garthin epämuodostuneista lapsista olisi päässyt verilöylyä karkuun, asustellen edelleenkin jossakin hylätyn rakennuksen uumenissa.

Marti ja muut eivät vähästä kuitenkaan hätkähdä, vaan ottavat haasteen innolla vastaan. Into kuitenkin hiipuu varsin nopeasti, kun yön tunnit eivät ota sitten millään kuluakseen. Niinpä pelko löytääkin tiensä opiskelijoiden puseroon. Muusta maailmasta täysin erityksissä olevilla nuorilla on vain yksi ja ainoa vaihtoehto: rukoilla pikaista aamunkoittoa, sillä mielipuolinen murhaaja on jo jäljillään....

Tuomio: Hitaasti liikkeelle lähtevä, puolivaloilla eteenpäin etenevä keskivertoslasheri, jossa ei ole tarpeeksi tappoja, eikä liioin goreakaan sitä halajaville gorehoundeille. Pelottavakaan se ei jaksa juurikaan olla, joten sen sorttisia kiksejäkään tästä pätkästä ei pahemmin irti saa. Näyttelijöilläkin tuntuu olevan tylsää ja siksi suorituksensa ovatkin monotoonisia ja yksiulotteisia. Toisaalta tämä on slasher-pätkä, joten se on kaiketi tarkoituskin. Jotakin positiivista? Linda Blairin suuret ja kauniit.... silmät.


tiistai 11. maaliskuuta 2014

This time... It's Personal

Divarikierroksella lähti tällä erää mukaan pari vhs-nauhaa ja yksi kirjan ketale....







Doc Savage: The Man of Bronze. Siitä onkin aikaa, kun viimeksi tämän leffan olen nähnyt. Muistikuvatkin ovat sen vuoksi ehtineet jo haalistua, joten kun bongasin tämän nauhan divarin hyllyssä, olin pakotettu ostamaan sen sieltä pois. Vielä kun niitä kirjallisia julkaisuja jostakin löytäisi....



Ninja Assassins tuli puolestaan hankittua muutamastakin
eri syystä. Ensinnäkin siinä on menossa mukana ninjoja, toiseksi se on Godfrey Ho:n taattua tuotantoa, ja kolmanneksi kiehtovasti kirjoitettu takakansiteksti sai minut niin haltioituneeksi, etten millään muotoa voinut olla hankkimatta sitä....

"Ninja Assassins on hurjin ja verisin ninjaelokuva. Vain taidokkain ja ovelin ninja jää henkiin. Kaukoidän salaperäinen seikkailu."

Paljon puhuvaa tekstiä, eiköstä vain? :D






Tappajahain kosto. Kirjallisessa formaatissa. Pidemmän aikaa tätä olinkin jo metsästellyt kirppareilta ja divareista, mutta huonohkolla menestyksellä. Tänään sitten kävi niin sanotusti tuuri ja opus osui kohdalleni. Pakkohan se oli pois heti ostaa. Hintakin kun siinä oli sopivasti kohdallaan...










maanantai 10. maaliskuuta 2014

The Warrior's Way (2010) aka Laundry Warrior


Kuvaus: Yang (Jang Dong-gun), salamurhaaja ja maailman paras miekkamies, saa tehtäväkseen ottaa hengiltä kilpailevan organisaation vihoviimeisen hengissä olevan jäsenen. Kun sitten ilmenee, että tämä viimeinen jäljellä oleva onkin pienoinen tyttövauva, on antisankarimme vaikean paikan edessä: tappaakko pikku piltti vaiko ei. Yang valitsee kahdesta edellämainitusta optiostaan jälkimmäisen, saaden päätöksensä johdosta klaaninsa vihat niskaansa. Jopa siinä määrin, että mies vaaveineen päätyy pakomatkalle maisemaa vikkelään vaihtaen.

Epäsuhta kaksikko löytää lopulta turvapaikan villiäkin villimmästä lännestä, tuppukylästä Lode nimeltään. Siellä Yang tapaa Lynnen (Kate Bosworth), joka haluaisi niin kovasti oppia taistelemaan ammatikseen tappavan miehen tavoin, sekä kylän juoppolallin Ronin (Geoffrey Rush), jolla on takanaan rankka menneisyys pankkeja aikoinaan ryöstelleenä lainsuojattomana. Syrjäisestä piilopaikastaan huolimatta menneisyyden haamut löytävät pian Yangin, ja mies onkin täten velvoitettu kohtaamaan vainoajansa silmästä silmään viimeisessä taistelussa, jossa armolla ei ole sijaa...

Tuomio: Noh, jos ei mitään muuta, niin nyt ainakin tiedän miltä näyttää elokuvallinen variaatio lauantai-iltana känniääliön suusta kartsalle lennähtäneestä technicolorhaukotuksesta....



The Ωmega Man (1971)


Kuvaus: Biologisen sodankäynnin seurauksena ihmiskunnan edustajat sairastuvat nopeasti leviävään ruttoon ja kuolevat siten pois. Koko ihmiskuntako? Noh, ei nyt sentään, sillä rutolle immuuni armydoktori Robert Neville (Charlton Heston) elää edelleenkin ja voi siinä ohessa olosuhteet huomioon ottaen melkolailla hyvin.

Nevillen lisäksi jäljellä ovat entisen tv-toimittajan, nykyisen mutantin Jonathan Matthiaksen (Anthony Zerbe) johtama, valoksi aralle ryhtynyt ja munkinkaapuihin sonnustautuva vihamielinen albiinohörhökängi, jota myös Perheeksi tituleerataan. Tämän poppoon tehtävänä on puhua outoja mysteeriseen sävyyn, vastustaa kaikkea teknologiaan liittyvää ja yrittää tietysti ottaa lekuri hengiltä tietyin väliajoin. Matthiaksen mielestä Neville kun edustaa olemassa olollaan mennyttä maailmaa, tiedettä, sekä tuliaseineen kaikkineen sodan aiheuttajaa, joutaen näin hyvinkin kuolemaan pois. Neville taasen on asiasta erivää mieltä, aikeinaan käyttää edellä mainittuja tehokeinoja selvitäkseen yksinäisyyden täyttämästä elämästään hengissä. Mutta onko Neville sittenkään niin ypönä, kuin hän itse kuvittelee....

Tuomio: Richard Mathesonin tarinaan I am Legend pohjautuva dystopiasynkistely, jonka vakavasti otettavaksi tarkoitettu stoori ottaa osumaa tahattoman koomisuutensa (them mutants) ja jossain määrin raamatullisten aspektiensakin vuoksi. Leffan loppu kun menee kuvainnollisesti silkaksi jeesusteluksi. Mutta kun päästarba on itse Mooses, niin minkäs siinä sitten teet? Myöskin, miksi hitossa näihin tämän tyyppisiin leffoihin on aina pakko mennä sotkemaan niitä muitakin ihmisiä? Ilmankin kun tultaisiin varmasti toimeen mitä mainioimmin.

Anyways, kokonaisuutena The Omega Man on pätevähkö ja viihdyttävä tuotos, jossa vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisailee mitä sopivimmissa määrin. Heston on sankarina yhtä jäyhä äijä kuin Apinoiden planeetallakin ollessaan, kun taas Anthony Zerbe on puolestaan varsin niljakas olento mutanttipoppoon kiilusilmäisenä albiinoliiderinä. Laulajattarenakin uraa tehnyt Rosalind Cash afroineen edustaa mallikkaasti tämän pätkän blackspoitaatio-osastoa ja Robot Joxistakin tuttu Paul Koslo on.... noh hän on Paul Koslo.
"Insert your Horatio Caine joke here"

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Traileri: Transformers - Age of Extinction (2014)



Synopsis:  A mechanic and his daughter make a discovery that brings down Autobots and Decepticons - and a paranoid government official - on them. 


Ensi-Ilta USA: 27.06.2014

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Cobra Mission (1986) aka Operation Nam


Kuvaus: On kulunut kymmenen vuotta siitä, kun sota Vietnamin viidakoissa saatiin päätökseen, ja karvaan tappion kärsineet jenkit palasivat häntä koipien välissä kotiin. Huhut amerikkalaisista sotavangeista puskan kätköissä vellovat valtoimenaan tiedotusvälineissä, että myöskin tavallisten tasamaantallaajien keskuudessa. Neljä ex-merijalkaväen sotilasta, Richard (Oliver Tobias), Roger (Christopher Connelly), Mark (Manfred Lehmann) ja James (John Steiner), päättävät lähteä omatoimiselle reppuretkelle Kaakkois-Aasiaan, selvittääkseen onko huhuissa mitään perää. Paikan päälle päästyään nelikolle selviää pian, etteivät puheet Vietkongin vankileireistä ovat sitä kaikkein totisinta totta. Vankeja pelastaessaan solttupojille paljastuu myös karu totuus kavalasta salaliitosta, jonka päällepäsmärinä häärii Amerikan Yhdysvaltain hallitus.

Tuomio: Keskiverto, pienen budjetin b-italoäksöni, joka ei kuitenkaan tarjoa katsojalleen oikeastaan mitään sellaista mitä ei olisi jo nähty aiemmin (esim. Uncommon Valor, Rambo: First Blood, Part II), ja jopa paremmin tehtynä. Legendaarinen Donald Pleasence on mukana menossa, mutta suoran toiminnan sijasta mies keskittyy jakamaan ranskalaispapin hahmossa sankarishahmoille aseistusta, toimien myöhemmin myös oppaana. Pienoinen pettymys, sillä olisihan se ollut hauska nähdä Donnie-boy kylvämässä massiivista tuhoa konepistooleineen ja kranaatteineen. No such luck though.

Leffasta voi bongailla Pleasencen lisäksi Ethan "Johnin poika" Waynen, The Inglorius Bastardsin ohjaajana paremmin tunnetun Enzo G. Castellarin, sekä Ennio Girolamin, jonka moni teistä saattaa hyvinkin muistaa sellaisista klassikoista kuin The Bronx Warriors tai The New Barbarians. Niin ja taisi siellä jossakin kohtaa vilahtaa myös Reb Browin kanssa Strike Commandossa ja Yorissa kaveerannut Luciano Pigozzi alias Alan Collinskin. Paljon tutuhkoja lärväkkäitä ainakin niille, jotka enemmälti ovat näitä spaghetti-toimintapätkiä katselleet.

Kokonaisuutena Cobra tehtävä saapi minulta kaksi tähtöstä, ei sen enempää. Mainittaakoon tähän loppuun, että jatkoillekin vielä päästiin paria vuotta myöhemmin Cobra Mission 2 tittelin alla, mutta sitä leffaa minulta ei löydy, joten arvosteluakaan en siitä siis tule kirjoittamaan...

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Due Date (2010)


Kuvaus: Peter Highman (Robert Downey Jr.) on innosta soikeana, sillä hänen vaimonsa Sarah (Michelle Monaghan) on viimeisillään raskaana. Tämän vuoksi Peter kiiruhtaakin lentokentälle ehtiääkseen ajoissa paremman puoliskonsa tueksi synnytykseen. Pahaksi onnekseen Peter törmää kentälle saapuessaan pölhönpuoleiseen näyttelijään, Ethan Tremblayhin (Zack Galifianakis), joka järjestää levottomilla höpinöillään terroristeista kummatkin ulos koneesta. Tekosesta rapsahtaa kumpaisellekin negatiivisena bonuksena lentokielto, joten lompakkonsakin hukanneen Peterin on löydettävä jokin muu keino päästä vaimonsa luo.

Parkkipaikalla tilannetta surkutellessaan Peter joutuu Ethanin yllätetyksi. Pöljäke on jotenkin kummassa onnistunut vuokramaan itselleen ajoneuvon, lupatuen koneesta poiston korvaukseksi kuskamaan pulaan jääneen Highmanin Los Angelesiin. Pitkin hampain Peter ottaa tarjouksen vastaan ja painajaismainen road trip suoraa helvettiin on valmis alkamaan...

Tuomio: Todd Phillipsin (The Hangover) luotsaama köyhän miehen Vauhdilla Chicagoon variaatio, joka jaksaa naurattaa tasan yhtä paljon kuin Maikkarin lauantai-illan sketsiviihdeohjelma Putous. Eli toisin sanoen ei sitten niin tipan tippaakaan.

Molemmat päähenkilöt ovat sitä luokkaa ärsyttävän vastenmielisiä, että kumpaakin tekee mieluummin mieli vetää nyrkillä lärväkkeseen sen sijasta, että tuntisi edes hitusen myötätuntoa heidän puolestaan.

Lopussa nähtävä kahden kiistakumppanin yhteisymmärryksen löytyminen tuntuu sekin ennalta-arvattavalta ja siten mielikuvituksemattomalta ratkaisulta. Kaikki tuo kun on nähty jo aiemminkin, ja vieläpä paljon paremmin tehtynä (esim. Keskiyön pako, Vauhdilla Chicagoon). Mikäli tämän tyyppinen komedia kiinnostaa, niin kannattaa jättää tämä sontapaukku väliin, ja katsastaa sen sijasta jompikumpi noista suluissa mainitsemistani. Eivät nekään täydellisiä leffoja ole, mutta hemmetin paljon hauskempia katsottavia kuin Due Date ikinä on. Ugh! Olen pölissyt!


Nighthawks (1981)


Kuvaus: Deke DaSilva (Sylvester Stallone) muodostaa partnerinsa Matthew Foxin (Billy Dee Williams) kanssa Nykin kovimman kyttäkaksikon. Mikään rikos ei jää tältä duolta ratkaisematta. Mikäli heillä olisi viitat yllään, heitä voisi hyvinkin kutsua Superkytiksi. Panokset kuitenkin kovenevat, kun Euroopassa pommeineen massiivista tuhoa aiheuttanut terroristi, Wulfgar (Rutger Hauer), saapuu Isoon Omenaan räjähteineen päivineen, aikeinaan pistää sielläkin paukkumaan mitä suurimmissa määrin.

Samaan aikaan toisaalla DaSilva partnereineen värvätään puoliväkisin osaksi tuoreeltaan muodostettua CTU:n (Counter Terrorist Unit) tapaista yksikköä, jonka tehtävänä on pysäyttää Wulfgar tekemästä tihutöitään Ameriikan raitilla. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä terroristi osoittautuu varsin vikkelästi äärimmäisen vaikeasti napattavaksi...

Tuomio: Paljon turhaakin parjausta osakseen saanut terroristijahtailu, joka huokuilee jännällä tavalla 70-luvun poliisijännäreistä tuttua fiilinkiä. Mutta eihän se toisaalta mikään ihme ole, sillä alunperin tämän piti olla kolmas osa Gene Hackmanin tähdittämään The French Connection sarjaan. Hackman ei kuitenkaan halunnut enää esittää Popeye Doylea ja niinpä käsikirjoittaja David Shaber muokkasi tarinan uusiksi. Tuloksena Nighthawks.

Mutta nyt se tuomio. Leffa kärsii väliin hieman laiskanpuoleisesta etenemisestä, ollen silti kokonaisuutena kevyesti neljän tähtösen suoritus. Näyttelypuolesta on pakko antaa täydet pisteet Rutger Hauerille, joka vetää roolinsa terroristi Wulfgarina suorastaan jäätävän hyytävästi. Syystäkin mies napattiin viitisen vuotta myöhemmin Liftarin liftaripahista esittämään. Muutkin näyttelijät suoriutuvat rooleistaan varsin mallikaasti ja komisario Munafoa esittävää Joe Spinelliä on aina ilo nähdä, oli rooli sitten kuinka pieni tahansa. Ehdottomasti mainettaan parempi tuotos, johon kantsii tutustua, mikäli mitään vieläkin parempaa ei sillä hetkellä katsottavaksi ole tarjolla.