perjantai 31. heinäkuuta 2015
May the Force Be With You... Always
Tämmöisiä Star Wars-aiheisia muistikirjoja lähti tänään mukaan, kun aamusella keskustassa asioilla poikkeilin. Tiedä sitten tuleeko niinhin mitään ylös kirjoitettua, mutta meneväthän nuo koristeenakin vallan mainiosti, jos nyt ei mitään muuta.
keskiviikko 29. heinäkuuta 2015
tiistai 28. heinäkuuta 2015
maanantai 27. heinäkuuta 2015
lauantai 25. heinäkuuta 2015
And Now You're Dead (1998) aka Enter the Eagles aka Gwan Geun See Dam
Kuvaus: Martin (Michael Wong) johtaa muutaman ukon miehittämää varasliigaa, jonka seuraavana tehtävänä on varastaa mittaamattoman arvokas timangi Prahassa sijaitsevasta museuumista. Keikan jälkeen Martin aikoo myydä jalokiven kieroon kasvaneelle luukuttajalle Karloff (Benny "The Jet" Urquidez) nimeltään. Apuriensa lisäksi Martin värvää keikalle mukaan palkkatappajana toimivan Mandyn (Shannon Lee), jolta löytyy tarkan silmän, vakaan käden ja herkän liipasinsormen lisäksi lähitaistelutaidot vailla vertaa.
Oman lusikkansa tähän soppaan työntävät myös Tommyn (Jordan Chan) sekä Lucyn (Anita Yuen) muodostama rötöstelijäkaksikko, jotka hekin halajavat edellä mainittua arvoesinettä itselleen, aiheuttaen siten Martinille ystävineen ylimääräistä päänvaivaa. Asiaa ei helpota myöskään se, että joukossaan kulkee katala petturi, odottaen sopivaa hetkeä vetääkseen sitten tylysti maton varkaista parhaiden jalkojen alta...
Tuomio: Corey Yuenin (mm. The Transporter, Dead or Alive) tirehtöröimä, Prahassa kuvattu honkkariäksöneeri, jossa tavanomaista juonikuviota, ja huonoa näyttelemistyötä siivittävät pätevähkön puoleisesti toteutetut, joskin ehkä väliin liian villillä kameralla kuvatut toimintakohtaukset. Shannon Lee osoittaa olevansa isänsä tytär niin naamanilmeiltään (kuten kansikuvastakin näkyy) kuin myös lähitaistelutaidoiltaankin, ja hänen hyörimistään ruudulla onkin siinä suhteessa ilo seurata. Jennifer Tillymäinen äänensä tosin syö hieman hänen katu-uskottavuuttaan koviksena, mutta annettakoon se tässä kohdin anteeksi. Sentäs Bruce Leen tytär kyseessä ja niin pois ja päin. Shannon tekee tässä pätkässä myös kunniaa edesmenneelle isälleen repimällä vastustajansa päästä tukun hiuksia, puhaltaen ne sitten pois kädestään aivan kuten Bruce teki aikonaan Chuck Norrisin rinnasta irti repimälleen karvoitukselle.
Sivuhahmoista edukseen erottuvat Jordan Chan sekä Anita Yuen, joille olisin suonut tosin muutakin tekemistä, kuin pelkkänä koomisena kevennyksenä olemista. Michael Wong puolestaan on köyhempi painos Chow-Yun Fatista, ilman viimemainitun hiljaista viileyttä ja vangitsevaa ruutukarismaa. Pahista esittävä Benny Urquidez taitaa kyllä pelätyn kung fun kiitettävästi, mutta näyttelijänä hän ei ole kovinkaan kaksinen tapaus. Toisaalta tarviiko tämän tyyppisessä leffassa ollakaan, sillä eihän tässä mistään Shakespearesta kyse olekaan. Mutta joo. Yksi tähti itse elokuvalle, ja tuo toinen meneekin sitten Shannon Leelle, jota ilma tämäkin tuotos olisi ollut huomattavasti tylsempi katseltava.
perjantai 24. heinäkuuta 2015
torstai 23. heinäkuuta 2015
keskiviikko 22. heinäkuuta 2015
Lights, Camera, Murder!
Silläkin uhalla, että toistan jälleen kerran itseäni, niin otetaas tähän väliin muutama viimeaikainen leffalöytö...
Scarecrows: Tiivistunnelmainen ja välillä pelottavakin linnunpelättikauhistelu, jossa tuhmat pankkirosvot joutuvat yksitellen ja erikseen mainittujen pelättien vainoamaksi. Verisin seurauksin kuten arvata saattaa.
Theatre of Blood/Madhouse: Tuo Kauhujen teatteri minulta toki jo löytyy ennestäänkin, ja arvostelunkin siitä olen jossakin kohtaa ehtinyt rustaamaan. Sen voi halutessaan käydä vilkaisemassa täältä. Madhouse puolestaan edustaa olemassa olollaan niitä leffoja, jonka muistan nähneeni, mutten muista mitä siinä tapahtuu. Paitsi tietysti sen, että Vincent Price ja Peter Cushing ovat kumpainenkin siinä mukana.
Tales of Terror/Twice-Told Tales: Kauhutarinoita. Joskus kauan sitten tullut tämän katsoneeksi. Sen jälkeen en ole tätä nähnyt, joten nyt pääsen verestelemään vanhoja muistoja pitkästä aikaa. Twice-Told Tales on taasen puolestaan minulla uusi tuttavuus, joten mielenkiinnolla odotan mitä se sisällään pitää.
Jack Frost 2 - Revenge of the Mutant Killer Snowman: Tämä tuli hommattua kahdestakin syystä. Ensinnä siitä, että ykkönen minulta jo löytyy, ja sitten tietysti siitä, että jos vaikka joulun alla pykäisin siitä tänne arvostelun. Ykkösen arvostelun voipi halutessaan käydä vilkaisemassa täältä.
The Gumball Rally: Arvostelun voipi tsekata täältä.
Vendetta for The Saint/ The Fictionmakers: Roger Mooren tähdittämän Pyhimys televisiosarjan kaksi elokuvan mittaiseksi yhdistettyä jaksoa. Ei sen kummempata.
Scarecrows: Tiivistunnelmainen ja välillä pelottavakin linnunpelättikauhistelu, jossa tuhmat pankkirosvot joutuvat yksitellen ja erikseen mainittujen pelättien vainoamaksi. Verisin seurauksin kuten arvata saattaa.
Theatre of Blood/Madhouse: Tuo Kauhujen teatteri minulta toki jo löytyy ennestäänkin, ja arvostelunkin siitä olen jossakin kohtaa ehtinyt rustaamaan. Sen voi halutessaan käydä vilkaisemassa täältä. Madhouse puolestaan edustaa olemassa olollaan niitä leffoja, jonka muistan nähneeni, mutten muista mitä siinä tapahtuu. Paitsi tietysti sen, että Vincent Price ja Peter Cushing ovat kumpainenkin siinä mukana.
Tales of Terror/Twice-Told Tales: Kauhutarinoita. Joskus kauan sitten tullut tämän katsoneeksi. Sen jälkeen en ole tätä nähnyt, joten nyt pääsen verestelemään vanhoja muistoja pitkästä aikaa. Twice-Told Tales on taasen puolestaan minulla uusi tuttavuus, joten mielenkiinnolla odotan mitä se sisällään pitää.
Jack Frost 2 - Revenge of the Mutant Killer Snowman: Tämä tuli hommattua kahdestakin syystä. Ensinnä siitä, että ykkönen minulta jo löytyy, ja sitten tietysti siitä, että jos vaikka joulun alla pykäisin siitä tänne arvostelun. Ykkösen arvostelun voipi halutessaan käydä vilkaisemassa täältä.
The Gumball Rally: Arvostelun voipi tsekata täältä.
Vendetta for The Saint/ The Fictionmakers: Roger Mooren tähdittämän Pyhimys televisiosarjan kaksi elokuvan mittaiseksi yhdistettyä jaksoa. Ei sen kummempata.
tiistai 21. heinäkuuta 2015
Traileri: Point Break (2015)
Tulee vähän jälkijunassa tämä traileri, mutta kun minä ihan rehellisesti kuvittelin, että tämän riimeikin tekemisestä olisi ymmärretty matkan varrella luopua tyystin. (huokaus) Kuinka väärässä taasen olinkaan...
maanantai 20. heinäkuuta 2015
The Gumball Rally (1976)
Kuvaus: Karkkitehtailija Michael Bannon (Michael Sarrazin) tylsistyy johtokuntansa kokouksessa (vähän niinkuin minä tämän blogini kanssa juuri nyt) siinä määrin, että ottaa luurin känsättömään kätöseensä, ja rimpauttaa koodisanan "Gumball" laittomasta, mantereen halki halkovasta kilpa-ajosta kickisinsä saaville heeboille ja heebottarille. Sitten koko poppoo istuukin jo jossakin Nykiläisessä garagessa kuuntelemassa Purkkapallorallin säännöt, joista tärkeimpänä on tietysti se aatamin aikuisen kliseinen there are four ligh... ei kun siis...there are no rules. Mikä ei tietenkään pidä paikkaansa, sillä onhan siellä nyt ainakin se sääntö, että kisalijoiden on alla olevine ajoneuvoineen taitettava mahdollisimman nopeasti se välimatka, joka sisältyy New Yorkin ja Losissa sijaitsevan Long Beachin väliin. Ensimmäisenä maaliin päässyt voittaa itselleen... jaa, mutta enpäs kerrokaan. Saatte päätellä sen ihan ite.
Ennen kuin rallista tulee näiden tyyppien/tyypittärien ainoa ratto, niin vilkaistaanpas pikaisesti keitä tähän leikkimieliseen kisailuun onkaan ottamassa osaa. Noh, Michael Bannon (Cobra Team) on luonnollisesti tottakai mukana, sillä hänhän tämän hässäkän on muutoinkin kokoon ideoinut. Kaveri on muuten ulkonäöltään niin easyrideria, niin easyrideria, että ei mitään rajaa. Katsokaa vaikka...
Kartturina pelkääjän paikalla Bannonin vieressä istuu professori Samuel Graves (Nicholas Pryor), jonka nimeä edeltävä titteli vaikuttaa sen verran feikiltä, että se on hyvin pitkälti ostettu halvalla jostakin interwebin hämärperäiseltä sivustolta. Seuraavaksi esittelyvuoronsa saa Dodge Team, jota edustavat poliiseiksi naamioituneet heppulit Kandinsky (Steven Keats) sekä partnerinsa Avila (Wally Taylor). Ovela idea, mutta onko se tarpeeksi ovela huiputtamaan tienpäällä kisailijoita vaanivia aitoja virkavallan edustaja.
Sitten meillä on tarjolla Ferrari Team, jonka ratin takana istuu vesipyssyllä aseistautunut, fanaattinen oopperafani Franco (Raul Julia), josta löytyy myös siinä määrin naistenmiehen vikaa, että mahtaakohan mies päästä edes maaliin saakka. Reitin varrelta kun löytyy rutosti erinäisiä feminiinisiä houkutuksia, joiden edessä Franco on voimaton. Francon vieressä navigaattorin virkaa hoitaa Steven 'Smitty' Smith (Tim McIntire). Porsche Teamin lippua korkealla pitävät Alice (Susan Flannery) ja Jane (Joanne Nail). Mercedestä kiikkuttavat eteenpäin eläkeläispapat Barney (J. Pat O'Malley) sekä Andy (Vaughn Taylor). Camaron sisuksista puolestaan löytyy Mr. Guts (John Durren) kajahtaneen kumppaninsa Gibsonin (Gary Busey) kera. Niin ja sitten olisi vielä tämä tyyppi...
Lapchick, The Mad Hungarian (Harvey Jason)
Kisailijat lähtevät matkaan ja saavat peräänsä Los Angelesin poliisilaitosta edustavan komisario Roscoen (Norman Burton), jolla on omat suunnitelmansa kaahailijoiden pysäyttämiseksi ja oikeuden eteen saamiseksi. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä Purkkapalloilijat osoittautuvat varsin nopeasti erittäin vaikeasti kiinniotettaviksi otuksiksi. Roscoe ei kuitenkaan vähästä lannistu, vaan vannoo (kautta kiven ja kannon) pistävänsä lopullisen stopin mantereen halki ajoneuvoillaan talla pohjassa paahtaville hurjapäille, joista jokainen on syntynyt vauhti kallossaan, bensa virraten veren sijasta suonissaan.
Tuomio: Kaikin puolin tyhjänpäiväinen kaahailukomedia, jossa juonen kuviota ei ole nimeksikään, esitetyt vitsit ovat järjestäen epähauskoja, eikä henkilöhahmoistakaan löydy yhtä ainuttakaan sellaista, joka olisi jotenkin kiinnostava tai muutoin hauska seurattava. Noh, ehkä jossain määrin tuo Lapchick (kunnianosoitus Charlie Chaplinia kohtaan muuten), mutta häntäkin näemme loppujen lopuksi niin vähälti, että leffaa katsoessa ehtii jo unohtaa kaverin ylipäätään olevan mukana menossa.
Sai myöhemmin seurakseen jokusen jäljittelijänkin, joista Cannonball Runit lienevät suurelle yleisölle ne tunnetuimmat tapaukset. Eivät kovin kaksisia tuotoksia nekään, mutta tähän verrattuna paljolti hauskempia, ja jossain määrin paremmalla poppoolla käästättyjäkin.
Jos nyt jotakin positiivista pitää löytää tästä leffasta, niin olkoon se sitten se, että autot ovat aitoja tapauksia, ja näyttelijät itse ajavat niitä. Näin, mikäli IMDb:tä on yhtään uskominen. Ja miksemme uskoisi, sillä onhan se nettiin laitettu, ja näin ollen siis sitä kaikkein totisinta totta.
sunnuntai 19. heinäkuuta 2015
Tahtoo tämmösen
Se, että mihin sen saisi kämpässäni vallitsevan hallitun kaaoksen keskelle mahtumaan, onkin sitten jo ihan toinen juttu. Mutta hienohan tuo on siitäkin huolimatta, sitä ei käy kyllä kieltäminen. Ja vaikka sitä en koskaan itselleni saisi, niin saapihan sitä aina haaveilla ja ihailla kauempaa, jos nyt ei mitään muuta. Niin ja tulehaan se sillä kurin halvemmaksikin. Vaan ennen kuin tämä järjettömältä kuulostava pölötykseni riistäytyy tämän enemmälti sormistani, niin laitetaas tähän loppuun kehiin traileri muistuttamaan siitä, mistä Die Hardissa (siinä ekassa) olikaan oikeasti kyse....
perjantai 17. heinäkuuta 2015
tiistai 14. heinäkuuta 2015
maanantai 13. heinäkuuta 2015
Murder at the World Series (1977)
Kansikuvassa nahisteleva pariskunta ei liity tähän elokuvaan.
Kuvaus: Nuorimies Steve Cisco (Bruce Boxleitner) yrittää päästä baseballia pelaavan Houston Astrosin rivistöön, mutta suureksi pettymyksekseen saa johtoportaalta kieltävän vastauksen. Steveä tämä veetuttaa kuin pientä oravaa. Mainitun lisäksi Astros onnistuu raivaamaan tiensä World Seriesiin, ilman Steveä, ja tottakait sekin saa hylätyksi tulleen pelimiehen sapen kiehahtamaan yli äyräiden.
Välitön kosto mielessään Steve laatii pirullisen suunnitelman joukkueessa pelaavan pelaajan vaimon kidnappaamiseksi, lunnasrahoja siten itselleen kiristääkseen. H-hetken koittaessa kaikki menee kuitenkin pahemman kerran reisille, sillä Steve huomaa tyrmityksekseen kaapanneen matkaansa väärän naisihmisen, jolla ei ole sitten niin mitään tekemistä baseballin, ja sitä pelaavien pelaajien kanssa. Vaan eipä mitään, sillä Steve päättää pitää kiinni suunnitelmastaan, vaatien poliisiille lähettämässään C-kasetissa lunnaiden maksua, tai pakettiautoonsa aikasytyttimellä virittämänsä räjähde lennättäisi naisen kilon palasina Maata kiertävälle radalle.
Vaan kohtalo nakkaa jälleen kerran laakapallolla Steveä suoraa otsalohkoon. Lunnasrahat saatuaan mies nimittäin onnistuu tumpeloimaan asiansa niin, että ne päätyvät takaisin ulottumattomiin. Pakettiauto puolestaan hinautetaan keskeltä ei mitään pois sillä seurauksella, että se posahtaa tuhannen palasiksi panttivankeineen päivineen. Ei siis mennyt kuten Strömsössä tämä juttu.
Epätoivoinen Steve ei kuitenkaan lannistu, vaikka vastoinkäymiset iskevät häntä kasvoille kuin miljoona volttia ikään. Hän varustaa itsensä muutamalla dynamiittipötköllä ja käsiaseella, lähtien kohti täpösen täyttä baseball pyhättöä, aikeinaan aiheuttaa niin paljon tuhoa ja kuolemaa kuin suinkin vain kykenenee. Arvatkaas piruuttanne kaksi kertaa kuinka siinä käy?
Tuomio: Pitkäpiimäinen ja muutoinkin tylsähkön puoleinen kostotrilleri, jossa päätarinan kaari hukkuu täysin turhanpuoleisten sivuhahmojen liialliseen esittelyyn ja heidän edesottamuksiinsa. Okei, näitä hahmoja esittää joukko nimekkäitä näyttelijöitä (mm. Janet Leigh, Michael Parks ja Murray Hamilton), joille ruutuaikaa on tottakait pakkokin suoda, mutta olisihan sen voinut tehdä niinkin, että he olisivat enemmän osana päätarinaa, eikä vain pelkkiä puhuvia päitä, joilla ei juurikaan ole mitään mielenkiintoista sanottavaa. Paremmissa käsissä tästä olisi voinut saada varsin messevänkin jännärin, mutta silloin kun taidot eivät riitä, niin tuloksena on tämmöinen yhden tähden anesteetti, jota katsellessa hereillä pysyminen on mahdottomaakin mahdottomampi tehtävä.
lauantai 11. heinäkuuta 2015
perjantai 10. heinäkuuta 2015
They've Always Been REBELS - TODAY, They Become HEROES
Kun kerran tulin taasen kierrelleeksi divareita sun muita, niin laitetaan tähän kohtaan näytille mitä mukaani tarttui...
Toy Soldiers: Tuossa jokin aika sitten tulin tämän hankkineeksi VHS-nauhana, mutta nyt se löytyi myös levyllisessä hahmossa. Ei osu kovin usein kohdalle, joten sillä kurin oli pakko napata se mukaan.
Heromakers: Dokumentaarinen katsahdus Hong Kong-leffojen teosta ja niissä esiintyvistä stuntpersoonista. Mukana menossa Jackie Chan, Sammo Hung ja paljon paljon muita.
The Last Patrol aka The Last Warrior: Kuten tuo Toy Soldiers, niin tämäkin tuli jokin aika takaperin hankittua VHS-nauhana. Nyt se löytyy sitten myös levyllisessä formaatissa.
Venom aka Venomous aka Attack of the Mega Snakes: Mutanttikäärmeitä olisi tarjolla tässä. Voiko sellainen leffa siis mitenkään olla huono?
Lurkers/Die Sister, Die: Ei mitään hajua näistä kahdesta, mutta eiköhän niidenkin mysteerit selviä, jahka saan kumpaisenkin katsotuksi.
Escape from Hell aka Femmine Infernali: Italialainen naisvankilaleffa. Ei liene vaatine sen tarkempaa kuvaamista.
Super Mario Bros.: Koska sieneen pitää luottaa... tai jotain....
Seed: Uwe Boll pätkä, jota en muista aiemmin nähneeni. Nyt tulee sekin virhe joko korjattua tai tehtyä.
Invitation To a Gunfighter: Enpäs tähän hätään muista tätä aiemmin nähneeni, joten siinä syy sen hankkimiseen. Niin ja halpa hinta tietysti :D
Desperately Seeking Susan: Kakarana tämän viimeksi nähnyt, joten ajattelin verestellä muistoja katselemalla sen pitkästä aikaa uudestaan.
Brannigan: Tämän ehdinkin tuossa jo arvostelemaan. Tekstin voi halutessaan käydä lukemassa täältä.
Men of War: Se päivän toinen pakollinen Lundgren.
...ja sitten olisi vielä tämä...
Toy Soldiers: Tuossa jokin aika sitten tulin tämän hankkineeksi VHS-nauhana, mutta nyt se löytyi myös levyllisessä hahmossa. Ei osu kovin usein kohdalle, joten sillä kurin oli pakko napata se mukaan.
Heromakers: Dokumentaarinen katsahdus Hong Kong-leffojen teosta ja niissä esiintyvistä stuntpersoonista. Mukana menossa Jackie Chan, Sammo Hung ja paljon paljon muita.
The Last Patrol aka The Last Warrior: Kuten tuo Toy Soldiers, niin tämäkin tuli jokin aika takaperin hankittua VHS-nauhana. Nyt se löytyy sitten myös levyllisessä formaatissa.
Venom aka Venomous aka Attack of the Mega Snakes: Mutanttikäärmeitä olisi tarjolla tässä. Voiko sellainen leffa siis mitenkään olla huono?
Lurkers/Die Sister, Die: Ei mitään hajua näistä kahdesta, mutta eiköhän niidenkin mysteerit selviä, jahka saan kumpaisenkin katsotuksi.
Escape from Hell aka Femmine Infernali: Italialainen naisvankilaleffa. Ei liene vaatine sen tarkempaa kuvaamista.
Super Mario Bros.: Koska sieneen pitää luottaa... tai jotain....
Seed: Uwe Boll pätkä, jota en muista aiemmin nähneeni. Nyt tulee sekin virhe joko korjattua tai tehtyä.
Invitation To a Gunfighter: Enpäs tähän hätään muista tätä aiemmin nähneeni, joten siinä syy sen hankkimiseen. Niin ja halpa hinta tietysti :D
Desperately Seeking Susan: Kakarana tämän viimeksi nähnyt, joten ajattelin verestellä muistoja katselemalla sen pitkästä aikaa uudestaan.
Brannigan: Tämän ehdinkin tuossa jo arvostelemaan. Tekstin voi halutessaan käydä lukemassa täältä.
Men of War: Se päivän toinen pakollinen Lundgren.
...ja sitten olisi vielä tämä...
torstai 9. heinäkuuta 2015
Leffamusa - Have You Seen It - Reggie 'B' and The Jizz Walin' Ya' Doggies
Bonus:
Sitting Here At Midnight - Bill Thornbury
keskiviikko 8. heinäkuuta 2015
Että tämmönen havainto II: Electric Boogaloo
Sam Raimin cameon tapainen Phantasm II:sessa. Tätäkään ennen huomannut, vasta kun nyt kun tulin edellä mainitun leffan uudelleen tuossa katsoneeksi. Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, heh.
Brannigan (1975)
Kuvaus: Tuhma gangsterisetä Ben Larkin (John Vernon) ottaa luistot Amerikan Lahdesta, eli Chicagosta, ja piiloutuu lain pitkältä kädeltä Lontoon sumun kätköihin. Moinen meininki ei sovi sitten ollenkaan tuulisen kaupungin poliisivoimille, ja niinpä he lähettävät parhaan miehensä James Branninganin (John Wayne) hakemaan konnanketku takaisin siirtokunnan kamaralle. Helppo juttu, jonka ei pitäisi millään muotoa mennä pieleen. Tai niin ainakin voisi helposti kuvitella.
Lontooseen saavuttuaan Brannigan saa aisaparikseen Scotland Yardin nuoren naisetsivän Jennifer Thatcherin (Judy Geeson), joka sukunimestään huolimatta ei ole sukua eräälle Margaretille. Thatcher puolestaan tutustuttaa Branninganin pomolleen komentaja Swannille, jolla on omat epäluulonsa ja pelkonsa kovaotteisen jenkkikytän suhteen. Tästä johtuen Swann vaatii heti (ja myöhemminkin) Brannigania luovuttamaan tykkinsä hänen huostaansa. Lehmipoika meininki kun ei sovi ollenkaan hillittyyn, jäykän ylähuulen omaavaan brittikyttäilyyn. Brannigan on asiasta eri mieltä, luopuen vain ja ainostaan lainaksi saamastaan kravatista, vaatien sitten saada Larkinin matkakumppanikseen takaisin rapakon taakse. Suunnitelma menee kuitenkin pahemman kerran mönkään, kun Larkin kidnapataan ilkeiden kaappareiden toimesta. Lunnasvaatimus ja Larkinin irtileikattu sormi saapuu pian postin mukana Yardin jepareiden ihmeteltäväksi. Mikä nyt neuvoksi?
Brannigan on tapahtuneesta ymmärettävästi tuohtunut, pistäen välittömästi tuulemaan etsiäkseen Larkin käsiinsä keinoja kaihtamatta. Asianlaitaa mutkistaa kuitenkin tieto siitä, että Larkin on ennen kaapatuksi tulemistaan palkannut hiljaisen palkkatappaja Gormanin (Daniel Pilon) ottamaan jenkkijepen hengiltä. Brannigan huomioi tämän, mutta ei anna moisen tiedonjyväsen hidastaa itseään tippaakaan, vaan on valmis kääntämään koko Lontoon nurinkurin löytääkseen Larkinin, ja toimittaakseen hänet takaisin sinne minne mies oikeasti kuuluu, eli amerikkalaiseen vankilaan tiilenpää tutkimusta suorittamaan...
Tuomio: Seitkytluvun alkupuolella John Waynea kaavailtiin kovastikin tuolloin tuloillaan olevan Dirty Harry leffan pääosaan. Näin ei kuitenkaan koskaan tapahtunut, sillä leffan tekijät pitivät 63-vuotiasta Waynea liian vanhana tähdittämään Likaista Hartsaa, ja rooli meni lopulta Clint Eastwoodille. Waynea itseään tämä ilmiselvästi jäi harmittamaan, varsinkin kun Dirty Harry menestyi lippuluukulla hyvin, saaden myöhemmin jokusen jatko-osankin, jotka nekin keräsivät mukavasti katsojia itselleen.
Ikääntynyt Western-tähti halusi saada osansa Dirty Harryjen menestyksestä, ja päätti tehdä kaksi samantyyppistä pätkää, joista ensimmäisenä ilmestyi McQ-asekettu (1974), ja sitten tämä Brannigan, joka ottaa vaikutteita myöskin toisesta Eastwood leffasta Rautaisesta Cooganista (1968). Ja vaikka Rotten Tomatoes antaakin ymmärtää, ettei Brannigan ole heidän mielestään juuri mistään kotoisin, niin minäpä kehtaan tässä kohdin olla asiasta eriävää mieltä. Toimintaa piisasi, niin myös nokkelaa sanailua ja hurttia huumoriakin pukkasi paikoittain kehiin kiitettävästi. Täydellinen sadepäivän pätkä, jollaisena muuten tämä tulin katselleeksikin.
Wayne ei näyttelijänä varsinaisesti tässäkään tuotoksessa päätä huimaa, mutta karismaa ja ruutupersonaallisuutta hänestä kuitenkin löytyy siinä määrin, etten tohdi hänen suoritustaan ruveta tässä sen kummemmin lyttäämään. Pienistä sivu- ja pahisrooleista tutuksi tullut John Vernon osoittaa tässäkin olevansa oivallisessa vireessä, ja onkin toisaalta hieman harmittavaa, ettemme näe häntä enemmältikin. Niin ja onhan siellä sitten vielä Jurassic Parkin luoja Richard Attenborough, joka hänkin hoitaa leiviskänsä himaan puhtain paperein. Kolmen tähden arvoisesti. Ai niin, tähän loppuun lienee syytä mainita sekin, että ilman tätä elokuvaa Dempsey & Makepeace olisi mitä luultavammin jäänyt kokonaan tekemäti. Sen verran isona vaikuttimena Brannigan on tälle legendaariselle televisiosarjalle aikoinaan nimittäin toiminut.
sunnuntai 5. heinäkuuta 2015
lauantai 4. heinäkuuta 2015
Päivän Ninjaleffabongaus: Ninja Destroyer
Se fiilinki, kun kirpparikierroksella bongaa leffan, johon aamulla herätessään ei ikimaailmassa olisi uskonut törmäävänsä...
perjantai 3. heinäkuuta 2015
torstai 2. heinäkuuta 2015
If This One Doesn't Scare You, You're Already Dead!
Tähän väliin muutama viimeaikainen leffahankinta...
Dead Snow & Dead Snow 2: Mikään kun ei viilennä kuumaa kesäpäivää sen paremmin kuin tuplasti kuollut lumi. Kyllä jämpti on nähkääs näin.
Def-Con 4 Defense Condition/ Hell Comes To Frogtown: Frogtown minulta jo ennestään löytyikin, mutta tuota Def-Con 4 taasen ei, joten tämä tuli enimmäkseen hommattua sen vuoksi.
Conquest: Lucio Fulci miekan ja magian ihmeellisessä maailmassa. Ruttuisen vhs-version korvaava tuotos.
The Poseidon Adventure: On oikein special edition ja kaikki. Pitää sisällään leffan lisäksi kommenttiraidan ynnä muita asiaankuuluvia lisukkeita.
The Godfather - The Coppola Restoration: Kaikki kolme Gummisetää ja tuplalevyllisen verran bonusmatskua. Parempaa boksia ei löydykkään :D
King Kong: Peter Jacksonin jo ennestään megalomaanisen pitkän King Kongin 13 minuuttia pidempi laitos, jossa leffan lisäksi tässäkin mukavasti kaikenlaista bonusmateriaa tuijoteltavaksi.
Phantasm Sphere Collection: Kaikki neljä Phantasm-pätkää (sekä bonuslevy) yhden hopeisen pallukan sisuksissa. Hiano, vaikka itse sanonkin.
Niin ja sitten olisi vielä tämä...
Dead Snow & Dead Snow 2: Mikään kun ei viilennä kuumaa kesäpäivää sen paremmin kuin tuplasti kuollut lumi. Kyllä jämpti on nähkääs näin.
Def-Con 4 Defense Condition/ Hell Comes To Frogtown: Frogtown minulta jo ennestään löytyikin, mutta tuota Def-Con 4 taasen ei, joten tämä tuli enimmäkseen hommattua sen vuoksi.
Conquest: Lucio Fulci miekan ja magian ihmeellisessä maailmassa. Ruttuisen vhs-version korvaava tuotos.
The Poseidon Adventure: On oikein special edition ja kaikki. Pitää sisällään leffan lisäksi kommenttiraidan ynnä muita asiaankuuluvia lisukkeita.
The Godfather - The Coppola Restoration: Kaikki kolme Gummisetää ja tuplalevyllisen verran bonusmatskua. Parempaa boksia ei löydykkään :D
King Kong: Peter Jacksonin jo ennestään megalomaanisen pitkän King Kongin 13 minuuttia pidempi laitos, jossa leffan lisäksi tässäkin mukavasti kaikenlaista bonusmateriaa tuijoteltavaksi.
 |  |
Phantasm Sphere Collection: Kaikki neljä Phantasm-pätkää (sekä bonuslevy) yhden hopeisen pallukan sisuksissa. Hiano, vaikka itse sanonkin.
Niin ja sitten olisi vielä tämä...
