perjantai 30. lokakuuta 2015
torstai 29. lokakuuta 2015
Päivän boksibongaus: The Sonny Chiba Collection
Mielikuvituksellisesti nimetty tämä tänään hankkimani kollektiivi, vai mitä? Noh, eipä se nimi ole ennenkään miestä pahentanut, joten sama kaiketi pätee myös tuohon laatikkoon. Ja käyhän siitä selväksi ainakin se, että kenestä ja kenen lotjusta on kyse, joten mitäpäs tuosta sen kummemmin rutisemaan. Mennään itse asiaan ja tarkastellaan tarkemmin, mitä boksi sisällään pitää. Mukana kuvauksen lisäksi myös trailerit...
G.I. Samurai aka Time Slip (1979): A squadron of Japanese soldiers find themselves transported through time to Japan's feudal period... 400 years in the past, where rival Samurai clans are battling to make their leader the supreme Shogun. Chiba stars as the squad leader, Lt. Iba who seizes the opportunity to make his dream of becoming the ruler of Japan a reality.
Ninja Wars aka Black Magic Wars (1982): In this epic battle between man and black magic, Lord Danjo will stop at nothing while on his quest for power which creates a dangerous obsession with beautiful Princess Ukio. Vowing to protect her is her ninja teacher and beloved Jataro. Chiba is featured in a scene-stealing performance in this epic fantasy-themed love story that's filled with action and adventure.
Legend of the Eight Samurai (1983): A Princess whose clan is destroyed by an army of phantom warriors, bands together with eight masterless Samurai to defeat the ghostly swordsmen. Along the way, they learn that a powerful witch is in command of the ghosts, and it is she that must be defeated in order to enact their brutal, but necessary vengeance. Chiba is a standout in his portrayal of the authority figure among the eight deadly Samurai warriors.
Resurrection of Golden Wolf (1979): Yusaku Matsuda stars as a seemingly run-of-the-mill corporate salary man who leads a double life as a vicious criminal by night. In a delicious scheme of payback, he seeks to dominate the corporation that employs him by day with no reservations about the violent and dastardly actions he must undertake in order to achieve his goal. Later remade as a weekly television show, the film costars Sonny Chiba as blackmailing con artist who domintates the screen with his cool brand of charisma.
Tuli siinä tätä ostaessa puheeksi liikkeen omistajan kanssa sekin, että miksiköhän näitä Chiban pätkiä (Street Fighter lootaa lukuunottamatta) ei suomi-julkkareina ole saatavissa. Bruce Leetä kyllä löytyy ja Jackie Chaniakin, mutta jotenkin Chiba jää näissä kekkereissä aina paitsioon. Liekö sitten niin, että mies nyt vain ei ole tarpeeksi tunnettu naama ja nimi täälläpäin, jotta hänen tuotantoansa enemmälti meilläkin ulos pykättäisin. Saatan toki olla väärässäkin, ja usein olenkin, mutta tämmöinen fiilis minulle käymästäni keskustelusta jälkeenpäin jäi.
keskiviikko 28. lokakuuta 2015
tiistai 27. lokakuuta 2015
Dawn of the Mummy (1981)
Sitten Safiraman jo kuoleekin ja ruumiinsa muumioidaan. Rituaalin yhteydessä ylipapitar (Laila Nasr) langettaa edesmenneen hallitsijansa lepopaikan ylle viheliäisen kirouksen, joka paukahtaa välittömästi niiden onnettomien päälle, jotka tuhmaksi tunnetun faaraon ikuista löffäystä erehtyisivät vaikka vain vahingossakin häiritsemään. Kosto rajan takaa tulisi täten siis olemaan taattu, eikä vain pelkästään Safiramanin toimesta, vaan myös uskollisten palvelijoidensa, jotka hekin palaisivat takaisin kuolleista rikkomuksen tehneitä ojentamaan. Sitä ennen mainittujen palvelijoiden olisi ensin kuitenkin kuoltava, joten kirouksen loitsumisen päätteeksi hautakammio lasketaan täyteen myrkyllistä kaasua, joka tappaa sarkofagin äärelle jääneet hännystelijät välittömästi. Ylipapitarta tämä ei tietenkään koske, sillä hänen tehtävänsä on sinetöidä haudan sisäänkäynti sisään pääsemättömästi umpeen.
Egypti - 1981 j.Kr. Safiramanin hautakammio löydetään, ja sen sisäänkäynti räjäytetään tynymiitillä tylysti taivahan tuuliin. Asialla tällä ovat kolmisen kipaletta konnan ketaleita, jotka kullan kiilto silmissään halajavat jokainen päästä käsiksi la tombassa sisällä oleviin aarteisiin. Joukkion johtajana toimiva platinablondi Rick (George Peck) ei kuitenkaan ole aivan niin tyhmä, kuin apurinsa Karib (Ibrahim Khan) ja Tariq (Ali Gohar) näyttää, ja fiksuna miehenä kehottaakin toveruksiaan vartoomaan päivän verran ennen hautaan menemistä. Se myrkkykaasu nähkääs ja niin pois ja päin. Kaasun haihtumista odottelemaan jääneet rötösherrat saavat myös varoituksen Xenalta...
"I have many skills."
Ei, ei, ei... ei tuolta Xenalta, vaan alla näkyvältä Laila Nasrin esittämältä kaimaltaan...
Jazz hands!
Mihinkäs minä jäinkään? Ai niin, rötösherrat saavat siis Xenalta varoituksen, joka on sisällöltään varsin selväsanainen. Älä mene hautakammioon tai Safiraman nousee unosiltaan ja tappaa. Ohessa hän varoittaa myös pysymään pois Crystal Laken leirintäalueelta. Sekin kun on kirottua aluetta, ja että Nilbog on Goblin väärinpäin kirjoitettuna. Jatsikäsi-Xenan sanat kaikuvat kuitenkin roistojen kohdalla kuuroille korville, sillä he pitävät naista levottomia höpisevänä sekopäänä. Haudanryöstäjät eivät ole ainoita, joilta Xenan varoitus meni ohi korvien. Yösydännä paikalle osuu kaksin kappalein kieroon kasvaneita beduiineja, jotka äkkäävät tilaisuutensa tulleen, ja hipsivät varpasillaan vartiossa olevien, alkomaholin voimasta sammuneiden ryökäleiden ohi hautakammion sisuksiin. Tuloksena kaksi kaasun sulattamaa nassua ja lähes välitön kuolema.
New York - 1981 j.Kr. Muotikuvaaja Bill (Barry Sattels) valmistelee malleineen ja avustajineen matkaa Egyptiin, jonka santaisella kamaralla Nykissä aloitetut kuvaukset olisi tarkoitus suorittaa loppuun. Faaraoiden maahan laskeuduttuaan Bill ryhtyy ryhmineen etsimään täydellistä lokaatiota kuvauksilleen. Sellainen löytyykin lopulta Safiramanin haudasta, jonka sisuksissa aiemmin mainitut konnan ketaleetkin rymyävät. Photosessiossa käyttämänsä valot saavat Safiramanissa aikaan reaktion, jonka seurauksena rättimaakari havahtuu vuosituhansien horroksestaan. Samoin käy myöskin mukanaan haudatuille palvelijoilleen, jotka jostakin käsittämättömästä syystä suorittavat ylösnousemuksensa hautakammion sijasta keskeltä autiota autiomaata. Kaukana Safiramanin sarkofagista siitäkin huolimatta, että sen ympärille leffan alussa kuolivat. Teleporttaavia zombbareita lienevät? Noh, nousevat mistä nousevat, kunhan vain nousevat. Valmiina ottamaan hengiltä ne, jotka heitä vastaan ovat rikkoneet. Muumion aamunkoitto on viimein koittanut.
Tuomio: Kaikin puolin kömpelöhkön pökkelö, pikkupennosilla rahoitettu muumiokauhistelu, joka ei oikein tunnu tietävän onko se zombie-leffa, slasher-pätkä, vaiko muumion kostoon keskittyvä selkäpiin värisyttäjä. Sen se kuitenkin tietää, että verta ja suolenpätkiä sitä olla pitää, ja niitä tästä tekeleestä löytyykin ihan kiitettävästi. Niin ja huonoa näyttelemistä, surkeasti kirjoitettua dialogia ja rytmitystä, joka on täysin päin peppua. Tittelissä komeilevaa räsyukkoa saa nimittäin odotella ruudulle ilmestyväksi n. 45 minuutin verran, ja kun leffan kesto on 93 minuuttia, niin joku siinä silloin mättää ja isosti. Yawn of the Mummy oliskin paljolti osuvampi nimi tälle vetelehtijälle, jolle annan tässä kohdin yhden tähden, kun en ilmankaan tohdi sitä jättää. Onhan tuo juliste/kansi sentäs aika hieno, jos ei mitään muuta.
maanantai 26. lokakuuta 2015
Every Young Man Needs a Teacher
Tässä taannoin onnistuin löytämään Tampereen seudulta sellaisen kirpparin, jossa en ollut koskaan ennen aikaisemmin käynyt. Niinpä sieltä on sitten tullutkin tehtyä erinäisiä elokuvallisia löytöjäkin, joista seuraavassa esittelyssä VHS-formaatissa olevat tuotokset...
Muutama dvd-levynkin olen sieltä saanut hankituksi, mutta niistä löydöksistä sitten enemmälti myöhemmin, kun saan tarpeeksi läpysköjä kokoon isompaa esittelyä varten. Arvosteluakin pukkaa kehiin piakkoin, jahka saan tekstin muokatuksi siihen kuntoon, että sen kehtaa näytille kaikelle kansalle laittaa. Siinäpä ne tärkeimmät taisi tässä kohdin tulla, joten eipä minulla muuta tähän kohtaan. Paitsi tietysti musaa elokuvasta High Spirits...
perjantai 23. lokakuuta 2015
torstai 22. lokakuuta 2015
Amicus Productions: The Beast Must Die (1974)
This film is a detective story--
in which you are the detective.
The question is not "Who is the murderer?"--
But "Who is the werewolf?"
After all the clues have been shown--
You will get a chance to give your answer.
Watch for the werewolf break.
- nameless narrator
Kuvaus: Sikarikas metsämies Tom Newcliffe (Calvin Lockhart) kutsuu ryppään tuntemiaan ihmisiä viettämään viikonloppua muusta maailmasta syrjässä olevalle kartanolleen. Näin siksi, että mies on enemmän kuin varma siitä, että yksi vieraistaan on kuuta kitapurje suorana ulvova ihmissusi. Kyllä, luitte aivan oikein. Ihmissusi. Tomin harmistukseksi hänellä ei kuitenkaan ole haisua harmaintakaan kuka tämä mainittu peto oikeasti on, sillä hän niin kovin tahtoisi metsästää sen hengiltä. Osaisitko sinä auttaa Tomia selvittämään karmaisevan karvaturrin henkilöllisyyden, mieluiten ennen kuin se on jo liian myöhäistä...
Tuomio: Enimmäkseen kauhuantologioistaan tunnetuksi tulleen Amicus Productionsin soolopätkä, joka yhdistelee mainiolla tavalla dekkaritarinan kevyehkön puoleiseen ihmissusipelotteluun. Oman mausteensa tämän leffan seuraamiseen tuo myös sekin, että katsoja itse pääsee ottamaan osaa karvaturrin henkillöllisyyden arvuuttelemiseen niin kutsutun Ihmissusibreikin aikana. Päätös on kuitenkin tehtävä pikaisesti, sillä aikaa sen tekemiseen on vain kolmisenkymmentä sekuntia. Kimmikkinä kaikessa williamcastlemaisuudessaan erittäin mainio sellainen. Ja niin on itse elokuvakin, joten kolme tähteä sille tässä kohdin pläjäyttelen. Pohjautuu James Blissin kynäilemään lyhtystooriin There Shall Be No Darkness, jota en ole lukenut, mutta mieluusti sen teen, jos eteen joskus sattuu.
keskiviikko 21. lokakuuta 2015
tiistai 20. lokakuuta 2015
Päivän sarjisbongaus: Friday the 13th Book Two
Mies maskin takaa on täällä taas, tosin hieman erilaisessa formaatissa kuin olemme hänet aiemmin tottuneet näkemään. Eli elokuvan sijasta sarjakuvallisessa muodossa.
Kakkoskirjanen näyttäisi olevan, joten sehän tarkoittaa sitä, että jossakin tuolla ulkona totuuden lisäksi on myös kirjanen numerolla yksi, jonka laitankin nyt tässä yhteydessä hankintalistalleni. Mitään isompaa stressiä mainitun opuksen löytämisen suhteen en kuitenkaan aio ottaa, sillä olen reissuillani tullut moneen eri otteeseen huomanneeksi sen, ettei etsimällä etsien löydä lopulta mitään. Parhaimmait löydökseni olenkin tehnyt ns. vahingossa, joten se on suunniltelma, josta aion vastakin pitää kiinni. Tuntuu toimivan, joten miksi mennä sitä siksi muuttamaan.
sunnuntai 18. lokakuuta 2015
The Reef (2010)
Kuvaus: Viisi nuorta lähtee venereissulle viettääkseen yhteistä laatuaikaa lähellä Australiassa sijaitsevaa Isoa valliriuttaa. Ulapalla aavalla ollessaan joukkio joutuu turman uhriksi, jonka seurauksena paattinsa kääntyy ylösalaisen, matkaajien joutuessa siten veden varaan lillumaan. Kauhusta kankeana viisikko kapuaa kellahtaneen vesipelinsä päälle, huomaten ohessa, että iso osa kölistä on kadonnut teille tietymättömille. Jotain tarttis tehä, ja niinpä neljä uskallikkoa päättää lähteä uimasilleen, sillä aavan meren tuolla puolen jossakin on maa, missä onnen kaukorantaan laine liplattaa. Jäljelle jäänyt jää puolestaan odottamaan mahdollisen avun saapumista haaksirikkopaikalle. Aluksi apua pulikoimaan lähteneiden retki sujuu olosuhteisiin nähden kohtuullisen mallikkaasti, mutta sitten paikalle ilmestyy nälkäinen valkohai, eikä kenelläkään ole sen jälkeen sitten niin yhtään kivaa...
Tuomio: Zombie-leffojen ohella nämä erinäisen monituiset haikalapelottelut ovat kärsineet aikojen saatossa sen verran inflaatiota, että eivätpä ne (Tappajahaita lukuunottamatta) jaksa enää herättää tylsistymistä isompia fiilinkejä niitä seuratessa. The Reef ei poikkea tässä kohdin kaavasta millään muotoa, vaikka kovasti kansipaperissaan mainostaakin olevansa mainittua Tappista pelottavampi tapaus. Ei muuten ole. Tositapauskin se väittää olevansa, mutta vaikka näin olisikin, niin eipä se tee tästä tuotoksesta yhtään sen hohdokkaampaa katsottavaa. Tarina kun itsessään on lopulta se sama vanha, jo moneen kertaan aiemmin kierrätetty, mitään uutta tai ihmeellistä tarjoamaton sepustus, jollaisia tosiaankin mahtuu 13 kappaletta tusinaan. Kaikkineen varsin keskivertoinen tuotos, jonka ainoa isompi plussa tulee ihka oikeiden, ei tietokoneistettujen haikalojen käytöstä.
perjantai 16. lokakuuta 2015
Need a Hand?
Ruudullisesta paidan hihasta päätellen käsi on ilmiselvästi kuulunut joskus jollekin huolimattomalle metsurille, joka jollain ihmeen konstilla on onnistunut sahaamaan sen moottorisahallaan irtikatkipoikki. Yllättävän siististi kuitenkin, sillä hiha käsineen on hurmehesta, lihankappaleista ja luunsäröistä täysin puhtoinen. Taitava kaveri kädettömyydestään huolimatta, eiköstä vain?
Kaupasta kotiin palatessani tuumailin, jotta avaan paketin, ja liitän käden vaikkapa läheisen postilaatikon luukkuun, kuvaten sen. Vaan en minä sitten lopulta kehdannut mennä tekemään niin, kun ihmisiäkin oli jo niin paljolti liikenteessä ja kaikki. Tämän vuoksi saatte siis tyytyä tylsään paketissa olevaan feikkikäden kuvatukseen. Täysin en ole ideaani kuitenkaan vielä hylännyt, joten katsotaan josko saisin aikaiseksi jotakin lähempänä H-hetkeä, eli Halloweenia. Mitään en kuitenkaan mene lupaamaan, kun en välttämättä pysty lupaustani lunastamaan.
keskiviikko 14. lokakuuta 2015
Packin' It In (1983)
Naulan hakkaaminen omaan silmäänkin naurattaa enemmän,
kuin tämä tuotos ikinä, koskaan, milloinkaan.
Kuvaus: Gary ja Diane Webber (Richard Benjamin ja Paula Prentiss) saavat päivänä eräänä tarpeekseen Los Angelesin saasteista, alati kasvussa olevasta rikollisuudesta ja vihreästä limasta, joka pukkaa putkiston kautta kylpyammeeseensa. Niinpä he päättävät tehdä samoin, kuin naapurinsa Charlie Baumgarten (Tony Roberts) perheineen, ja pakata kamat ja kakaransa Melissan (Molly Ringwald), että myöskin Jayn (David Hollander) kasaan, ottaen sitten hatkat Oregonin perämetsissä sijaitsevaan Woodcrestiin. Siellä ilma kun on helposti hengitettävää, vesistöt putisen puhtaita ja naapurit hulluja päästään kuin käkikellot konsanaan. Gary ja Diane ovat kuitenkin päättäneet sopeutua uuteen elämäntyyliinsä, vaikka henki sitä yrittäessä menisi. Nupeistaan pahoin viistollaan olevien naapurien jatkuva pottuilu saa kaksikon kuitenkin pian pohtimaan tilannettaan uudemman kerran. Vaihtoehtoja pois sulkiessaan jäljelle jää lopulta vain yksi ja ainoa ratkaisu. Arvatkaapas piruuttanne mikä se on?
Tuomio:
tiistai 13. lokakuuta 2015
Don't Make Me Angry...
Katselin tuossa äskettäin YLE Teemalta ohjelmaa televisiosarjojen historiasta ja menin sitä seuratessa vahingossa oppimaan jotakin uutta. Nimittäin sen, että ennen kuin Lou Ferrignosta tuli Uskomaton Hulk, niin rooli oli annettu Richard Kielin (The Spy Who Loved Me, Eegah, Cannonball Run 2) esitettäväksi.
Kiel kuitenkin pistettiin melko vikkelästi vaihtoon, sillä isosta koostaan huolimatta mies ei muistuttanut tarpeeksi sarjakuvista tutuksi tullutta Hulkia, ja niinpä tilalle otettiin muskelimies Lou Ferrigno, joka massiviisen ulkomuotonsa takia sopi huomattavasti paremmin vihaiseksi vihreäksi mieheksi televisioruudulle riehumaan. Että tämmöinen turhahko tiedon pätkä tähän kohtaan.
Richard Kiel as The Incredible Hulk
Kiel kuitenkin pistettiin melko vikkelästi vaihtoon, sillä isosta koostaan huolimatta mies ei muistuttanut tarpeeksi sarjakuvista tutuksi tullutta Hulkia, ja niinpä tilalle otettiin muskelimies Lou Ferrigno, joka massiviisen ulkomuotonsa takia sopi huomattavasti paremmin vihaiseksi vihreäksi mieheksi televisioruudulle riehumaan. Että tämmöinen turhahko tiedon pätkä tähän kohtaan.
The Silence of Space is About to be Shattered
Pienehkön tauon jälkeen jatketaan jälleen blogin parissa, ja milläs muullakaan kuin viimeisimillä löydöksillä. Arvostelun tynkää on myös tuloillaan, mutta sen kirjoittaminen tökkii tällä hetkellä sen verran, että jätän sen toistaiseksi taustalla hautumaan ja koitan kirjoitella sen loppuun tuossa huomenen puolella. Mutta nyt niitä hankintoja kehiin...
Noiden lisäksi haaviini tarttui erinäinen läjä erinäisia sarjakuvia, joista ne tärkeimmät hankinnat näkyvät alla olevassa kuvassa...
Adam Westin ja Burt Wardin tähdittämää Batmania sarjakuvallisessa muodossa, Remo Williamsin seikkailuja tällä kertaa kuvien ja puhekuplien kera, sekä John Carpenterin The Thingin jatketta samaisessa formaatissa kuin edellämainitut kumppaninsa. Siinäpä ne tämän kertaiset hankinnat sitten olivatkin pääpiirteittäin. Tähän loppuun kevennykseksi otos eräänlaisesta piinapenkistä....
lauantai 10. lokakuuta 2015
Päivän pokkaribongaus: Toimintasankarin käsikirja
Kypärä päähän - se on menoa nyt!
Toimintasankarin käsikirja on ehdoton opas kaikille extreme-sarjoja ja action-leffoja ahmiville huimapäille: koko kirja täynnä ääriolosuhteissa testattuja ohjeita taisteluun, pakenemiseen, sankaritekoihin, iskutekniikoihin ja jopa paranormaaleihin pinteisiin! Tilanteet ovat suoraan tunnetuista elokuvista tai tv-sarjoista - mukana mm. James Bond, Star Trek, Tähtien sota, E.T. ja Titanic - ja toimintaohjeiden takana on joukko eksperttejä: FBI-agentteja, stuntmiehiä, karatemestareita, rikostutkijoita, yksityisetsiviä ja monia muita oman alansa asiantuntijoita.
Opi,
- miten neuvotella panttivankikriisissä
- miten laskeutua avaruussukkulalla
- miten pyydystää valkohai
- miten tehdä jedin mielenhallintatemppu
- miten voittaa taistelu ylivoimaa vastaan
- miten liikkua ilmanvaihtokanavassa
- miten kommunikoida muukalaisen kanssa
- miten valmistautua kaikkeen..
... ja monta muuta toimintaa tihkuvaa tilannetta. Ja sitten ei muuta kuin antaa palaa!
Kirpparilta nappasin tämmöisen humoristisen, mutta silti aivan älyttömän tarpeellisen oppaan, jota ilman kenenkään meistä ei tulisi elää sekuntiakaan. Sillä eihän sitä koskaan tiedä, milloin tuhmat terroristit ottavat haltuunsa paikallisen pubin, sillä välin kun olet rakkoasi tyhjäämässä samaisen räkälän saniteettitiloissa. Taito ilmanvaihtokanavissa ryömimiseen nousee tuossa tilanteessa arvoon arvaamattomaan, mikäli mielit paeta paik.... eikun siis pelastaa panttivangiksi jääneet ryyppykaverit ilkeiden ilkeydentekijöiden kynsistä. Tästä käsikirjasta löytyy opastus semmoiseenkin tilanteeseen, ja paljolti moneen muuhunkin, joten hyvähän se on lukea pois kuleksimasta, ennen kuin tuonne ulkoilmaan liikenteeseen lähtee. Parempi katsoa kuin katua nääs ja muita vastaavanlaisia neuvokkaan kliseiseltä kuulostavia sanontoja.
perjantai 9. lokakuuta 2015
Prisoners of the Lost Universe (1983)
Yllä olevassa tekstissä on kaksin kappalein asiavirheitä.
Mahdatko huomata mitkä nämä kaksi virhettä ovat?
Kuvaus: The Weird and the Wacky - televisioshowta houstaava Carrie Madison (Kay Lenz) haluaa ohjelmansa puitteissa haastatella hullun tiedemiehen vikaa omaavaa tohtori B. Hartmannia (Kenneth Hendel), sillä tämä on mennyt keksimään vempaimen, jolla voi siirtää materiaa meidän ulottuvuudestamme jonnekin toiseen, rinnakkaiseen vastaavaan. Outoa vai mitä?
Matka tiedeheppulin luo osoittautuu kuitenkin nopeasti normaalia haastavammaksi tehtäväksi. Näin siksi, että Los Angelesin seutua ravistelee hetkittäin toistuva sarja maankamaran jälkijäristyksiä, joiden seurauksena Carrie on vähällä törmätä autollaan Dan Roebuckin (Richard Hatch), flanellipaitaan sonnustautuneen kendosähkärin lava-auton kylkeen. Danin suorittama taidokas väistöliike kuitenkin pelastaa kaksikon varmalta hengenmenolta, ja lopulta vain Roebuckin auto, että myöskin uskollinen kendomiekkansa kärsii totaalisen rikkoutumisen suurta tuskaa.
Napakan puoleisen sanailun jälkeen Carrie jatkaa jälleen matkaansa, saapuen lopulta Hartmannin matalle majalle, jonka uumenissa sijaitsevassa laboratoriossa tieteellisesti merkittävä masiina jo innokkasti odottaa arvon tohtorin suorittamaa esittelyä. Kesken esittelyn voimakas järistys iskee jälleen, ja Hartmann horjahtaa keksintönsä luoman dimensionaaliportaalin läpi toiseen ulottuvuuteen. Hölmistynyt Carrie ei tiedä mitä tehdä, mutta onneksi paikalle osuu hajonutta autoaan hoivaamaan jäänyt Dan, jolle järkyttynyt toimittaja tilittää tapahtumien kulun alta aika yksikön. Sitten järistykset iskevät taas ja kumpainenkin, niin Dan kuin Carriekin, päätyvät Hartmannin tavoin läpi samasta portaalista toiseen ulottuvuuteen, jota Vonyaksikin niin leikkisästi kutsutaan.
Vonyasta on siltikin leikki kaikin tavoin kaukana, sillä se on primitiivinen kulttuuri, jota asuttavat Dungeons & Dragonsin larppipelistä karanneet hahmot, ja jossa ongelmat ratkaistaan ennemmin asein kuin puhumalla. Rikos rehottaa valtoimenaan ja orjuuskin on tässä ulottuvuudessa täysin hyväksytty käsite. Tämmöisellä poppoolla on tietysti myös johtajansa, ja tässä tapauksessa se on julma sotalordi Kleel (John Saxon) nimeltään. Matkaesitteensä puolesta Vonya kuulostaa siis vähintäänkin arveluttavalta paikalta vierailla, joten ei ihme, että sinne vahingossa tupsahtanut parivaljakkomme halajaa sieltä pois. Kotiin palatakseen heidän on kuitenkin etsittävä Hartmann jostakin käsiinsä. Hän kun sattuu olemaan ainoa henkilö, jolla on hallussaan tieto Los Angelesiin takaisin palaamiseen. Hartmannin paikallistaminen onkin sitten kokonaan toinen juttu. Kukaan ei oikein tunnu tietävän missä mies nimittäin luuraa. Asioita mutkistaa sekin, että Kleel on iskenyt silmänsä blondiini Carrieen, ja on valmis tekemään kaikkensa tomeran toimittajattaren itselleen saadakseen...
Tuomio: Kömpelöhkö, halvalla kokoon pykätty tieteisseikkailu, joka kaikessa keskinkertaisuudessaan jaksaa naurattaa sen yhden ja ainoan katselukertansa. Veteraaninäyttelijä John Saxonin käytöstä plussaa, sillä mies osaa esittää erinäisiä ketkuja varsin mainioisti, vaikkei täysin onnistu tätä pätkää tylsyyden upottavalta suolta pelastamaankaan. Musiikkimies Harry Robertson puolestaan kierrättää Pirun kaksosiin säveltämänsä teemakipaleen, ja onpahan ukko toiminut näköjään arvosteluni kohteena olevan leffan tuottajanakin. Sen parin puupennosen verran, jotka laihasta lompuukistaan on koiperhosen ohella kyennyt esiin kaivamaan.
torstai 8. lokakuuta 2015
keskiviikko 7. lokakuuta 2015
tiistai 6. lokakuuta 2015
For the Sake of Your Sanity, Pray it isn't True!
Pitäydytään vielä tovinen löydöksien ihmeellisessä maailmassa, ja otetaan esittelyyn muutama opushankintani tältä aamulta...
Alarivi vas. oik: Dark Silence, Dr. Jekyll and Mr. Hyde & With The Merry Men & Other Tales and Fables, Aliens - Earth Hive - Book 1
Nyt kun vain saisi vielä joskus aikaiseksi senkin, että lukisi kaikki nuokin läpi. Kun on se penteleen Hohtokin edelleen kesken ja silleen...
sunnuntai 4. lokakuuta 2015
I Walked With a Zombie
Sunnuntaipäivän ratoksi pikaiset esittelyt viimesimmistä hankinnoistani...
Ylärivi vas. oik: I Walked With a Zombie/The Body Snatchers, The Sorcerers, Panic in the Year Zero/The Last Man on Earth
Keskirivi vas. oik: Tropic Thunder Dir. Cut, Donnie Darko Dir. Cut/Orig. Cut, Police Story: Lockdown
Leffojen lisäksi tulin hommanneeksi läjän laatukirjallisuutta....
...ja pari sarjakuvallista tuotostakin...
torstai 1. lokakuuta 2015
Päivän sarjakuvabongaus: Injustice - Gods Among Us
Sateesta huolimatta uskallauduin jälleen kerran ulkoilmaan, ja sitä kautta keskustaan nyt jo rutiiniksi muodostunutta kierrostani suorittamaan. Elokuvallisia löytöjä en tällä erää onnistunut tekemään, mutta ihan tyhjin käsin en sentäs kotiin joutunut siltikään palamaan. Matkaan nimittäin lähti sarjakuvallinen variaatio Injustice - Gods Among Us konsolipelistä...
Niille joille pelin juoniokuvio ei ole tuttu, niin kerrottakkoon siitä se, että Teräsmies saa isomman luokan pätkän, kun tuhma Jokeri ottaa rakkaansa Lois Lanen tylysti hengiltä. Tapahtuneen seurauksena Teris raivostuu isosti, lyöden kätösensä Jokerin hennosta rungosta lävitse, tappaen tämän siten kuoliaaksi. Samaan syssyyn Kryptonin viimeinen poika tekee ultimaattisen takin käännön, ja ihmisten suojelemisen sijasta ryhtyy häikäilemättömäksi itsevaltiaaksi, jonka edessä konnien on syytä varoa itseään, sankareiden puolestaan pohtiessa ovatko he Teräsmiehen puolella vaiko tätä vastaan. Pelinä ihan pätevä. Saas nähdä nyt sitten miten sarjakuvan laita on...
Niille joille pelin juoniokuvio ei ole tuttu, niin kerrottakkoon siitä se, että Teräsmies saa isomman luokan pätkän, kun tuhma Jokeri ottaa rakkaansa Lois Lanen tylysti hengiltä. Tapahtuneen seurauksena Teris raivostuu isosti, lyöden kätösensä Jokerin hennosta rungosta lävitse, tappaen tämän siten kuoliaaksi. Samaan syssyyn Kryptonin viimeinen poika tekee ultimaattisen takin käännön, ja ihmisten suojelemisen sijasta ryhtyy häikäilemättömäksi itsevaltiaaksi, jonka edessä konnien on syytä varoa itseään, sankareiden puolestaan pohtiessa ovatko he Teräsmiehen puolella vaiko tätä vastaan. Pelinä ihan pätevä. Saas nähdä nyt sitten miten sarjakuvan laita on...