sunnuntai 28. toukokuuta 2017
Mission Kill (1986) aka Mission: Kill aka The Mission... Kill! aka Mission Cobra
Kuvaus: Vietnamin sodan pohjamudissa pahoin ryvettyneet entiset taistelu- ja nykyiset ryyppytoverit J.F. Cooper (Robert Ginty) ja Harry (Cameron Mitchell) löytävät itsensä salakuljettamassa tulikeppejä eteläamerikassa sijaitsevan Santa Marian banaanivaltion kapinallisjoukoille. Maata diktaattorimaisin elkein johtavan Maximillian Aribanin (Eduardo Lopez Rojas) joukot saavat vihiä kaksikon suunnitelmista, ja syntyvän kahakan seurauksena Harry saa surmansa. Raivosta suunniltaan oleva Cooper päättää kostaa ystävänsä kuoleman. Vallankumous saa haluamansa aseet ja armottoman yhdenmiehen sissiosaston....
Tuomio: Perusäksöniä pukkaava toimintarypistys, joka tarjoaa hetkellisesti kohtuullisen sujuvaa ajanvietettä sateisen iltapäivän ratoksi. Kotoista videoversiotamme on elokuvatarkastamon askarteluosaston toimesta lyhennetty 8 sekunnin verran. Yleensä olen sensuuria vastaan, mutta tällä kertaa teen poikkeuksen sen suhteen. Yksi leikkauksen (ellei jopa ainoa) kohteista on nimittäi pienen tytön hengiltä ampuninen, jonka rehellisyyden nimissä olisin itsekin kyllä leikannut leffasta pois. Itseasiassa olisin jättänyt siitä kohtauksesta sen tytön kokonaan pois, sillä vaikka siitä käy ilmi kuinka häikälemättömän julmia El Presidenten miehet ovat, niin kyllä se käy ilmi tässä leffassa varsin hyvin ilman tytön ampumistakin.
perjantai 26. toukokuuta 2017
torstai 25. toukokuuta 2017
American Kickboxer 2 (1993)
Kuvaus: Palos Verdesissä sijaitsevasta luksuslukaalista kidnapataan 6-vuotias Susie (Jessica Springal) tyttönen. Lunnasvaatimuskin esitetään, eli kaksi miljoonaa dollaria. Poliisia ei juttuun tähän pidä sotkeman tai Susielle kävisi kalpaten. Hädissään tytön äiti Lillian (Kathy Shower) kääntyy avun tarpeessa entisen miehensä Mike Clarkin (Dale "Apollo" Cook) puoleen. Arvatkaas piruuttanne kaksi kertaa mikä mahtaa olla Miken ammatti? Kyllä, arvasitte aivan oikein. Poliisipa hyvinkin. D'oh! Tosin ilmeisesti ei kovinkaan kaksinen sellainen, mikäli Lillialin uutta miesystävää Howardia (David Grafia) on yhtään uskominen. Howard kun pitää Mikeä täytenä tumpelona ja naurettavana pullistelijana, jota hän ei itse kelpuuttaisi edes lappuliisaksi saati sitten lasseksi.
Mike ei kuitenkaan ole ainoa, jolle nakki viuhahtaa, sillä Lillian laittaa samalle asialle toisenkin ystävänsä, Davidin (Evan Lurie), jolla on Beverly Hillsissä oma dojo, jossa hän opettaa sinne syystä tai toisesta ilmaantuneille asiakkailleen itsepuolustuksen mystisiä saloja. Kumpainenkin mies vihaa toista isosti, eikä syyttä. David on nimittäin juurikin se samainen heppu, jonka kanssa Lillian petti Mikeä heidän vielä kimpassa ollessaan. Asiaa mutkistaa entisestään vielä sekin, että kumpainenkin ukoista, niin Mike kuin Davidkin, saattaa hyvinkin olla Susien isä. Tietämättään vieläpä, kuinkas muutenkaan. Pelastaakseen Susien katalien kaapparien kynsistä, on toraisan kaksikon laitettava riitansa poikki, halki ja pinoon, ennen kuin se olisi jo liian myöhäistä...
Tuomio: Aiemmin arvostelemani American Kickboxerin itsenäinen jatko-osa, joka jatkaa laatunsa puolesta edellisestä elokuvasta tutuksi tullutta pökiöntilinjaa. Eli toisin sanoen ihan yhtä huono se on kulkaatten tämä jatkekkin, josta syystä antamani tähtimääräkin pysyy siten tiukasta samana.
tiistai 23. toukokuuta 2017
perjantai 19. toukokuuta 2017
American Kickboxer 1 (1991)
Quinn tuomitaan kaverinsa taposta vuoden päiviksi kiven sisään, ja räpsähtääpä kirskikkana kakun päälle vielä roppakaupalla kilpalukieltoakin. Jopa siinä määrin, että uransa menestyksekkäänä kickbokserina tulee siten päätökseensä. Tuomionsa istuttuaan Quinn vapautuu vain kuullakseen, että Denardista on tullut keskisarjan mestari, eikä kovinkaan kaksinen sellainen. Tyyppi kun ei pelaa reilusti, vaan kieroilee ja kikkailee sen minkä ehtii vyön itsellään pitääkseen. Lisäksi Denard haluaisi niin kovin edelleenkin ottaa matsia Quinnin kanssa, ja niinpä öykkärimäinen mestari haastaakin (Quinnin kilpailukiellosta huolimatta) kiistakumppaninsa otteluun elämästä ja sadasta tuhannesta dollarista riihikuivaa kahisevaa. Kaksi miestä. Kehä. Yksi voittaja.
Tuomio: Kaikin puolin kehno turpiinmättöpökkelöinti, joka jostakin kumman syystä sai muutamaa vuotta myöhemmin jatko-osan, jolla ei ole mitään tekemistä ykkösosan kanssa. Siitä lisää sitten, kun saan sen jossain vaiheessa pois katselluksi.
maanantai 15. toukokuuta 2017
lauantai 13. toukokuuta 2017
Eve of Destruction (1991)
"You spend billions of dollars of
tax payers' money... and forgot to put in
a fucking off switch" - Jim McQuade
Kuvaus: Eve VIII (Renée Soutendijk) on Amerikan Yhdysvaltain puolustusvoimien uusi salaistakin salaisempi ase, joka lähitulevaisuudessa tulisi mullistamaan nykyaikaisen sodankäynnin kerta iskusta. Ennen taistojen tielle lähettämistä Eve solutetaan tavallisen kansan keskuuteen, sillä luojansa tohtori Eve Simmons (Renée Soutendijk jälleen) haluaa nähden miten luomansa Frankensteinin morsian tulee toimeen ihmisten keskuudessa.
Pahaksi onnekseen Eve päätyy pankkiin, jonne pian sinne saapumisensa jälkeen iskee joukkio rahanhimoisia ryöstäjiä. Eve vahingoittuu kaiken hässäkän keskellä erään rötöstelijän luodista ja jokin sisällään olevassa koneistossaan menee pahemman kerran rikki. Evestä tulee kylmäverinen tappokone, jolle jokainen vastaantulija on mahdollinen vihollinen, josta on hankkiuduttava eroon keinoilla millä hyvänsä. Eritoten Even kuolettavan vihan saavat tuntea ne, jotka tohtori Simmonsia vastaan menneisyydessä niin pahoin rikkoivat.
Tilannetta pahentaa entisestään myös tieto siitä, että RoboEven sisuksiin asenettu ydinlataus on aktivoitunut räjähtämään vuorokauden kuluttua, joten jo siksikin karkuteillä oleva olisi hyvä saada pysäytetyksi. Muussa tapauksessa jokainen ilman 2 miljoonan suojakerrointa tulisi piakkoin voimaan helvetin huonosti. Apuun villiintynyttä robottia metsästämään kutsutaan eversti Jim McQuade (Gregory Hines), jolta löytyy kipeästi tarvittavaa kokemusta niin terroristien kuin muidenkin uhkien tyhjäksi tekemisestä. Raivoisa ajojahti on täten valmis alkamaan...
Tuomio:
perjantai 12. toukokuuta 2017
torstai 11. toukokuuta 2017
keskiviikko 10. toukokuuta 2017
Nick Escalante Isn't a Violent Man by Nature. He's Just Good at it
Edellisiä nauhojakaan ehtinyt kunnolla vielä läpi käymään, kun jo uusia pukkaa sisään ovista ja ikkunoista. Voi mahoton paikka mitä menoa ja meininkiä...
Bonuksena parit sarjikset...
tiistai 9. toukokuuta 2017
perjantai 5. toukokuuta 2017
torstai 4. toukokuuta 2017
Hard Justice (1995)
Kuvaus: Nick Adams (David Bradley) on kovaotteinen ja keinoja kaihtamaton ATF-agentti, joka on jo pidemmän aikaa koittanut toimittaa laitonta asekauppaa harjoittavan Jimmy Wongin (Yuji Okumoto) telkien taa tiilenpäitä lukemaan. Erään ruudinkatkuisen ratsian yhteydessä Nick saa Jimmyn viimein kiikkiin, mutta pidätyksellä on hintansa, sillä kaiken sen hässäkän keskellä viaton siviili saa surmansa, ja se taasen saa agenttimme mielen matoakin matalammaksi. Rinnassa riippakiven lailla painavaa tuskaa lisää entisestään myös tieto siitä, että työtoverinsa ja paras ystävänsä Manny on menettänyt henkensä ollessaan soluttautuneena vankilassa olevien rikollisten keskuudessa. Hämäräperäisissä olosuhteissa vieläpä, kuinkas muutenkaan.
Nick haluaa selvittää ystävänsä murhan, ja sen tehdäkseen mies ujuttaa pomonsa Dickersonin (Clabe Hartley) avustuksella itsensä kiven sisään samaiseen rangaistuslaitokseen, jonka uumenissa Mannyn päivät niin tylysti päätettiin. Käy ilmi, että vankilaa johtava johtaja Pike (Charles Napier) on sisuksiltaan läpimätä rötösherra, joka johtaa valtakuntaansa omaan armottomaan tyyliinsä, apurinaan sadistisen pirullinen Riggs (Alon Stivi) sekä rumaksi tikuksi leikkisästi kutsumansa kumipuun oksa, jolla on niin hitsin kiva piestä tottelemattomia vankipoloja henkihieveriin saakka.
Tutkimuksiaan suorittaessaan Nick saa pian huomata olevansa yksin vastakkain vaarallisen järjestäytyneen alamaailman aseiden salakuljetusjoukkion kansssa. Edessä on väistämätön yhteenotto Jimmy Wongin kanssa, josta vain yksi voi selvitä hengissä maaliin...
Tuomio: Mikäli elokuvien olisi mahdollista saada lapsia, niin tämä Lain kova koura edustaisi pätevähkösti John Woon ohjaaman Hard Boiledin ja amerikkalaisen B-toimintapläjäyksen jälkikasvua vankiladraamalla hitusen höystettynä. Toimintakohtaukset ovat näyttävästi toteutettuja, räjähdyksiä piisaa plenty ja leffan jälkeen voi telkkarin edestä helposti kerätä reisiin asti yltävän läjän savuavia hylsyjä pois kuljeksimasta. Niin ja kun kerran pääosassa heiluu entinen Amerikan ninja David Bradley, tietää se sitä, että jalalla laitetaan toista otsaan koreasti useammin kuin laki sitä ehkä sallisi. Edesmennyt Charles Napier velmuilee oivallisesti yhtenä konnan ketaleista kuten olettaa sopii ja pääseepä mies leffan loppupuolella ottamaan osaa aseelliseen toimintaankin Uzit kummassakin kädessään I Will Have Orderia isoon ääneen huudellen. Enpäs heti muista moista mieheltä aiemmin missään muussa yhteydessä nähneeni, eli jo pelkästään se on näkemisen arvoinen suoritus kaiken muun mesoamisen ohessa.
Asfalttisoturista ja Commandosta tutuksi tullut Vernon Wells on hänkin mukana menossa, mutta hänestä mieleen ei jää oikeastaan mitään muuta kuin naamansa Magic Markerilla hätäisesti sutattu Mike Tyson tyyppinen tatska. Bennettin höyryt jäävät tässä pätkässä siten täysin päästämäti, joten ei hänestä tässä kohdin sen enempää. Loppuun voisi mainita vielä sen, että tämä leffa jäi Professori Toru Tanakan viimeiseksi ennen kuin sydänkohtaus vei miehen manan majoille viitisen vuotta myöhemmin. Surullista, mutta täyttä totta. Tähdet vielä ja sitten on tämäkin arvostelu taputeltu. Kokonaisuutena Hard Justice onnistui olemaan kaikinpuolin hyvinkin viihdyttävä tapaus, ja kuuluu David Bradleyn lyhyeksi jääneen uran ehtaan parhaimmistoon, ainakin mitä tulee niihin leffoihin, joita minä mieheltä olen tähän päivään mennessä ehtinyt näkemään. Kolme tähteä onkin näin ollessa se ainoa oikea määrä, jonka tälle tohdin antaa, joten sen verran minä sille siis annan.
keskiviikko 3. toukokuuta 2017
The Duel (2016) aka By Way of Helena
Kuvaus: Texas, vuosimallia 1887. Saarnamies Abraham Brant (Woody Harrelson) johtaa rautaisella otteellaan Mount Hermonin pikkukylää, paasaten siellä asuville ihmiselle kovaan ääneen hurmoksellisen kulttimaista sanomaansa. Kylän liepellä virtaavasta joesta löytyneen meksikaanoruumiit herättävät viranomaisten mielenkiinnon, ja niinpä kuvernööri Sullivan Ross (William Sadler) määrää Texas Ranger David Kingstonin (Liam Hemsworth) soluttautumaan kylän asukkien joukkoon kuolemantapauksia selvittämään. Davidin komennus muuttuu kuitenkin varsin nopeasti astetta henkilökohtaisemmaksi, kun selviää, että Brant tappoi hänen isänsä kuoliaaksi vuosikymmeniä aikaisemmin.
Tuomio: Turhauttavan hidastempoinen ja väliin tylsäksikin äityvä länkkärimysteeri, joka juonensa puolesta pelailee paljolti muukalaispelolla, heittäen loppusuoralle ehtiessään kehiin elementtejä The Most Dangerous Gamestakin. Woody Harrelsonsin suoritusta karismaattisena kulttiliiderinä odottelin etukäteen varsin suurella innolla, mutta harmittavasti hän ei pääse vapauttamaan sisäistä hulluuttaan missään vaiheessa siinä määrin, että hahmostaan olisi tullut elämää suurempi tapaus. Ei hän missään nimessä nyt aivan susihuono tässä tuotoksessa ollut, mutta enemmän jäin häneltä kuitenkin lopulta kaipamaan kuin pätkän päätyttyä irti sain. Aivan kuten itse leffaltakin, jolle kaksi tähteä on mitä sopivin määrä annettavaksi.
tiistai 2. toukokuuta 2017
The Samurai Sword and the Gun Join Forces with Unbelievable Results!!
Joku siellä on saattanut hyvinkin havaita, että tämän blogin päivitystahti on viime aikoina ollut aika olematon. Siihen syynä on ollut jonkinasteinen blogiväsymys, että myöskin reaalielämässä tapahtuneet jutut, jotka omine ominaisuuksineen ovat lisänneet täältä poissaolon määrää vähän liiaksikin. Jottei homma menisi kuitenkaan täysin hunnigolle, niin otetaas tähän väliin parit tänään bongaamani vhs-nauhakkeet esittelyyn....
Alarivi vas. oik: Sarah T. -Portrait of a Teenage Alcoholic, The Taking of Flight 847: The Uli Derickson Story, Sam Whiskey
Ylärivi vas. oik: Cats Eyes II: Frightmare, Victims for Victims: The Theresa Saldana Story, Everyday Heroes
