keskiviikko 28. helmikuuta 2018
tiistai 27. helmikuuta 2018
sunnuntai 25. helmikuuta 2018
lauantai 24. helmikuuta 2018
City Limits (1984)
"Damn, boy! I told you to find adventure,
I didn't say drag it home." - Albert
Kuvaus: Lähitulevaisuudessa mysteerinen ruttovirus on onnistuneesti poistanut päiviltään suurimman osan aikuisikään ehtineistä ihmisistä. Syystä tästä suurkaupunkiemme kadut ja kujat ovatkin nyt nuorten moottoripyörillä paikasta toiseen liikkuvien jengisoturien hallussa. Maaseudun rauhaan lopen kyllästynyt Lee (John Stockwell) pakkaa päivänä eräänä kimpsunsa ja kampsunsa, suunnaten tiensä seikkailun toivossa kohti toimintapitoisempaa ympäristöä.
Kaupunkiin saavuttuaan Lee haluaisi niin kovin liittyä The Clippers nimeä kantavaan jengiin, mutta turhaan, sillä mainittu poppoo ei juuri nyt etsi uusia jäseniä riveihinsä. Muutoinkin Leen olisi jengiläisten mukaan paree palata takaisin sinne mistä tulikin, mieluiten ennen kuin hänen kävisi kalpaten. Lee ei kuitenkaan anna periksi, vaan onnistuu toimillaan vakuuttamaan kuuluvansa porukkaan aivan yhtälailla kuten muutkin. Hyvä niin, sillä nurkan takana jengin tulevaisuutta uhkaa uusi uhka, eli fasistisia piirteitä omaava Sunya korporaatio, jonka tehtävänä on palauttaa laki ja järjestys takaisin väkivallan ja rikosten sävyttämälle kulmakunnalle. Hinnalla ja keinoilla millä hyvänsä....
Tuomio: Yllättävän nimekkäällä tähtikaartilla varustettu, keskivertoinen Mad Max meets The Warriors rip-off, jonka katselukerrat jäävät kyllä hyvin pitkälti tasan siihen yhteen. Kaksi tähteä onkin siten se ainoa ja oikea määrä Väkivallan kaduille annettavaksi. Mukana menossa John Stockwellin (Christine) lisäksi niin Rae Dawn Chong (Commando), Kim Cattrall (Big Trouble in Little China), John Diehl (Miami Vice) kuin James Earl Joneskin (Conan the Barbarian). Niin ja vilahtaa siellä jossain Jason Voorheesiakin pariin otteeseen näytellyt Kane Hodderkin.
maanantai 19. helmikuuta 2018
Stingray (1978) aka Abigail Wanted
Kuvaus: Murray Loniganin (William Watson) ja tollo rikostoverinsa Tony Agrosion (Bert Hinchman) pulverikauppa menee pahemman kerran reisille, kun he suureksi kauhukseen havaitsevat kaupanneensa hallussaan olevaa narkoottisia nautintoaineitaan ansaa heille virittäville narkkikytille. Kaiken hässäkän keskellä poliisit menettävät henkensä konnien toimesta, josta syystä he liukunenevatkin paikalta hippulat vinkuen huumeiden ja jäljittimellä varustettujen rahojen kera.
Kiinnijäämisen pelko osoittautuu kuitenkin lopulta sen verran suureksi, että kaverukset päättävät kätkeä saaliinsa jonnekin varmaan paikkaan, hakeakseen sen sitten pois paremmalla ajalla. Poliisia kartellessan ketaleet havaitsevat tien varressa pönöttövän käytettyjen autojen liikkeen, jonka pihaan he hetikohta jo kaartavatkin. Kaikista siellä olevista autoista he valitsevat kätkökseen juuri sen, jota ei ehkä sittenkään olisi pitänyt valita, eli tulipunaisen Chevrolet Corvette Stingrayn vuosimallia 1964. Logiikalla eihän sitä nyt kukaan sieltä ihan heti pois osta. Vai ostaako sittenkin?
Käy nimittäin niin, että seuraavana päivänä liikkeen pihalle lampsii huolettoman oloinen heppuli Al (Christopher Mitchum) yhdessä ystävänsä Elmon (Les Lannom) kumppanittamana. Al ostaa Stingrayn pois kuleksimasta, ja se tietysti harmittaa Lonigania ja Agrosiota enemmän kuin isosti. Saaliin sijasta heidän täytyisi nyt palata tyhjin käsin psykopaattisen pomonsa Abigailin (Sherry Jackson) luo, selitellen miksi kävi niin kuin kävi. Abigail tykkää tapahtuneesti luonnollisesti kyttyrää, raivoten isoon ääneen huumeiden ja rahojen takaisin saamiseksi. Nunnaksi jostakin syystä pukeutunut nainen liittyy konepistooleineen Loniganin ja Agrosion matkaan, kuten tekee myös Magnum .44siaan heilutteleva paksupoika Roscoe (Cliff Emmich). Konnien lisäksi Alin ja Elmon perään lähtee myös poliisi, jotka hekin halajavat karussa olevat huumeet, että myöskin jäljittimellä varustetut rahat hoteisiinsa. Niin ja olisihan se ihan ookoo, jos virkaveljensä tylysti murhanneet ilkiöt saataisiin heidätkin oikeuden eteen ja sitä kautta telkien taa tiilenpäitä lukemaan. Hillitön, väkivallan, countrymusan ja naurunpyrskähdysten siivittämä takaa-ajo halki Amerikan mantereen on valmis alkamaan...
Tuomio: Hieman jännitti, että mitähän mahtaa olla luvassa, kun iskin Jeparit kintereillä kulkevan vhs-julkaisun videomasiinaani pyörimään. Alun hämmennyksen jälkeen tulin kuitenkin pian havainneeksi, ettei tämä pätkä nyt ihan täysi susi olekaan, vaan yllättävänkin viihdyttävä kaahailu, jonka parissa puolitoistatuntia sujui eri rattoisissa merkeissä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa riittämiin ja naurujen ohessa reipashenkistä toimintaakin tarjoillaan kiitettävästi. Leffan parhaasta roolisuorituksesta vastaa eittämättä Abigailia esittävä Sherry Jackson, jonka rääväsuinen ja otteiltaan kova rikostäti nostaa tämän leffan tähtimäärän kerta heitolla kahdesta kolmeen. Niin ja onhan se '64 Stingraykin ulkonäöltään aikasta upea menopeli.
perjantai 16. helmikuuta 2018
The Survivalist (1987) aka Jack Tillman: The Survivalist
Kuvaus: Itäisessä Siperiassa räjähtää atomipommi. Neuvostoliitto julistaa USA:n syylliseksi tapahtuneeseen ja uhkaa hyökkäyksellä. Amerikkalaiset menevät uhkauksesta tästä täysin tolaltaan, ja presidentin julistama poikkeustila saa kansan keskuudessa aikaan hallitsemattoman kaaoksen. Väkivallan aalto pyyhkäisee rajusti yli maan, eikä sisällisodan syttyminenkään ole kovinkaan kaukana. Rakennustyömies Jack Tillman (Steve Railsback) on valmistautunut tilanteen eskaloitumiseen. Häntä ei tultaisi ison rähinän alkaessa näkemään missään vaiheessa ainakaan antautuneiden joukossa, vaan pikemminkin päin ja vastoin.
Käy kuitenkin niin, että Tillmanin poissa kotoa ollessaan joukkio rosvoja pääsee yllättämään vaimonsa Sallyn (Sandra Lea) ja tyttärensä Kimin (Tara Trimble) kohtalokkain seurauksin. Jäljelle jää Jackin nuorin poika Danny (Jason Healey), joka viettää kesäänsä kaukana kotoa sijaitsevalla kesäleirillä. Huolesta soikeana oleva Jack aloittaa hengenvaarallisen pelastusmatkansa hyödyntäen aikonaan saamansa selvitymiskoulutuksen oppeja tehokkaasti. Matkaan mukaan lyöttäytyy myös vastahakoinen lekuri Vincent Ryan (Cliff DeYoung) vaimonsa Lindan (Susan Blakely) kera. Tillman saa pian kauhukseen huomata, että koulutuksestaan huolimatta matka halki paniikin ja sekasorron vallassa piehtaroivan Amerikan mantereen on kaikkea muuta, kuin helppo nakki. Oikean ja väärän välinen raja on entistä häilyväisempi ihmisten kamppailessa kynsin ja hampain oikeudestaan elää ja hengittää. Oman käden oikeus on ainoa laki, joka pätee...
Tuomio: Taustalla soiva synamusa oli väliin varsin mukiinmenevää kuunneltavaa, muutoin leffa olikin sitten alusta loppuun saakkaa itsensä liian vakavasti ottavaa, pitkäpiimäistä shaibaa, jolle ei parhaalla tahdollakaan kehtaa antaa enempää tähtösiä kuin tuon yhden, jonka sille juuri annoin.
torstai 15. helmikuuta 2018
tiistai 13. helmikuuta 2018
maanantai 12. helmikuuta 2018
Female Fight Club (2016) aka Female Fight Squad
Kuvaus: Rebecca 'Bex the Beast' Holt (Amy Johnston) ansaitsi aikoinaan mainetta ja kunniaa otellessaan Las Vegasin alamaailmassa järjestetyissä laittomissa otsaanlyönti ja potkimisturnajaisissa. Sittemmin Bex tuli kuitenkin järkiinsä, jättäen tappelemisen sikseen erään brutaalisti päättyneen matsin jälkeen. Sin Cityn välkkyvät valot saivat jäädä, uuden elämän alkaessa kaukana kaikesta entisestä erään eläimiin erikoistuneen hoitopaikan työntekijänä. Tosin vain siihen saakka, kunnes klinikalle saapuu kaksi koiratappeluja ylläpitäviä konnanketaleita, joiden käyttäytymisen vuoksi Beccalla menee kuppi nurin, ja hän vetää kaksikkoa isosti lättyyn. YouTube-videotahan siitä pukkaa ja andiamoa takalistoon yksin tein.
Päivänä eräänä Beccan sisko Kate (Courtney Palm) ilmestyy kuin tyhjästä ovelleen kolkuttelemaan, kertoen olevansa pahemmassa kuin pulassa. Käy ilmi, että Kate on pystyssä sievoisen summan rahaa nicolascagemaisesti käyttäytyvälle ilkiömurhamiespromoottori Landon Jonesille (Rey Goyos), joka saadakseen rahansa takaisin pakottaa Katen ystävättärineen ottelemaan järjestämissään otteluissa, joissa sääntöjä ei tunneta, eikä armoa liioin anneta. Kate haluaa voittaa mainitun turneen, mutta niin tehdäkseen hän tarvitsee siskonsa välitöntä apua treenaamiseen.
Empivä Bex ei oikein tiedä mitä tehdä, joten hän kääntyy vankilassa tuomiotaan (rikoksesta, jota hän ei välttämättä tehnyt) kärsivän iskä Holtin (Dolph Lundgren) puoleen. Langan päässä oleva iskä Holt kehoittaa Bexiä auttamaan siskoaan, koska perhe ja kaikkea sitä soopaa. Niinpä Bex ryhtyy treenaaman Katesta ja tämän kavereista armottomia lähitaistelukoneita, joiden edessä jokainen vastaan tuleva naistaistelija on vastaantuleva naistaistelija. Paitsi, että ei. Kate päätyy erään matsin jälkimainingeissa sairalaan ja hetikohta sen jälkeen hautuumalle koiranputkea pukkaamaan. Käy ilmi, että Katen kuolemasta on vastuussa edelleenkin nicolascagemaisesti käyttäytyvä Landon Jones, jolle pahoin suututettu Bex the Beast tietenkin vanhan kaavan mukaan vannoo veristä kostoa, ja josta vihasta kihisevä nainen on valmis hakkamaan ulosteet siltä seisomalta pihalle tilit siten tasoittakseen. Viimeinen taisto hyvän ja päästään pahoin vialla olevan pahan välillä on valmis alkamaan...
Tuomio: Tylsä ja pitkäveteinen turpaanvetomökellys, jossa puhetta kyllä piisaa, muttei juurikaan sitä toimintaa. Muutoinkin tarina itsessään on täynnä moneen kertaan kierrätettyä kliseematskua, tarjoten siten hyvin vähän mitään sellaista, mitä emme olisi jo aiemmin ehtineet nähdä, vieläpä paremmin toteutettuna. Dolph Lundgrenin suoritus on lyhyen läntä, mutta ehtii mies sentään puhua puhelimessa, tapella kerran vankilassa kanssaistujiensa kanssa ja vitsailla ontuvasti jälleen kerran kemian insinöörin koulutuksestaan. Jopa vitsitkin ovat tässä pätkässä kierrätyskamaa, heh. Yksi tähti, sillä oli tämä sen luokan pökkelöintiä, ettei tälle hyvällä omatunnollakaan kehtaa enempää tässä kohdin antaa.
perjantai 9. helmikuuta 2018
keskiviikko 7. helmikuuta 2018
Murder Is No Laughing Matter
Silläkin uhalla ketään ei kiinnosta, niin otetaas tähän väliin parit viimeaikaiset VHS-löydökset...
Ylärivi vas. oik: Kunyonga - Mord in Afrika, The Life and Times of Grizzly Adams - The Renewal, Terminal Exposure
Alarivi vas. oik: Driving Force, The Flash II: Revenge of the Trickster
tiistai 6. helmikuuta 2018
maanantai 5. helmikuuta 2018
Driving Force (1989)
Kuvaus: Steve O'Neillin (Sam J. Jones) elämä on viimeisen vuoden aikana ollut yhtä helkuttia. Ensin hänen mielitiettynsä saa surmansa auto-onnettomuudessa, ja sitten hän menettää vielä kaiken sen päälle työnsäkin. Ainut ilonaihe elämässään on tyttärensä Becky (Stephanie Mason), jonka vaimonsa vanhemmat haluaisivat omia itselleen. Steve kun on heidän mielestään täysi luuseri, tumpelo ja iljettävä työtön, joka ei siten kuulu parhaseen A-ryhmään. Steve on asiasta tietenkin toista mieltä, mutta sehän ei appea ja anoppia pahemmin jaksa kiinnostaa.
Ennen aktiviimallikurimukseen joutumistaan Stevellä käy kuitenkin viimeinkin hyvä tuuri, sillä hän saa töitä hinausautonkuljettajana. Pian käy kuitenkin ilmi, että mistään unelmaduunista ei tässä todellakaan ole kyse, vaan enemmäkin tien herruudesta ja hengissä työpäivän päättymiseen selviämisestä. Valta- ja sivuteitä pitää rautaisessa otteessaan Mustiksi Ritareiksi itseään kutsuva hinausautopoppoo, jonka jäsenet ja johtajana toimiva Nelson (Don Swayze) ovat valmiita tekemään aivan mitä vain rahan vuoksi. Steve joutuu pahaksi onneksi huomaamaan joutuneensa Ritarien terrorin kohteeksi, josta syystä vaarassa on siten myös viaton tyttärensä Becky. Kaiken tämän keskellä Steve kohtaa Harryn (Catherine Bach), elämänsä naisen, joka olemassa olollaan tuo mukanaan toivon paremmasta huomisesta. Yhtäkkiä Stevellä on jotakin, jonka puolesta taistella Ritarien tyranniaa vastaan... viimeisen hengenvetoon saakka, jos tarve sitä vaatii.
Tuomio: Muutoin ihan mukiinmenevä Mad Max variointi, mutta liiallinen saippuaoopperointi leffan keskivaiheilla pilaa tämän pätkän lähes täysin. Loppua kohden meno onneksi paranee taas, kun Jones lähtee ilkeän Swayzen perään hinausautollaan maksaakseen tälle potut persikkoina kaikesta siitä mielipahasta, jota ilkeilyllään elokuvan aikana aiheutti. Kolme tähteä olisin tälle mielelläni antanut, mutta olen pakotettu pudottamaan yhden pois juuri tuon mainitun Kauniit ja rohkeat osaston viivästelyn ja juonellisen kulun sotkennan vuoksi.
lauantai 3. helmikuuta 2018
Mythica: A Quest For Heroes (2014)
Kuvaus: Marek (Melanie Stone) on nuori maagikon alku, jonka suurena haaveena on ottaa osaa eeppiset mittasuhteet helposti täyttävään seikkailuun, josta tultaisin puhumaan vuosituhansienkin päästä. Oppi-isänsä Gojun Pye (Kevin Sorbo) on taasen tehnyt päätöksensä lähteä kylästä jonnekin ihan muualle. Ennen lähtöään Pye kehoittaa Marekia vierailemaan lähistöllä sijaitsevassa tavernassa, ja etsiä sieltä käsiinsä mies nimeltä Hammerhead (Christopher Robin Miller). Näin siksi, että tällä Hammerheadilla saataisi hyvinkin olla tarjolla sen sortin seikkailun tynkää, josta Marek niin pitkään on jo haaveillut. Marek tekee työtä käskettyä ja onnistuu löytämään tavernan, Hammerheadin ja sen kovasti kaipaamansa seikkailunkin, sillä samaiseen ravitsemusliikkeeseen astuu pian papitar Teela (Nicola Posener), jonka siskonlikka Caeryn (Natalie Divine Riskas) on pahaksi onnekseen jäänyt kylänsä tuhonneiden örkkien, ja heitä johtavan jättimäisen peikon vangiksi. Runsaskätinen palkkiokin olisi luvassa, joten kaikki kynnelle kykenevät ilmoittautukoot välittömästi ja silleen.
Marek havaitsee tilaisuutensa viimein tulleen, ottaen tehtävän vastaan, kooten sen jälkeen ympärilleen joukkion, johon kuuluu Thane (Adam Johnson) - taitava (joskin juopohko) soturi ja armoton miekkamies. Dagen (Jake Stormoen) - vikkelistä sormistaan ja vastustamattomasta charmistaan laajalti tunnetuksi tullut varas. Marek itse, että myöskin papitar Teela, joka haluaa luonnollisesti olla mukana pulassa olevaa siskoaan pelastelemassa. Yksissä tuumin tämä sekalainen sakki lähtee kohti vaarallista seikkailua, jonka rinnalla Frodon (ja Samin) Valtasormuksen vienti Tuomiovuorelle vaikuttaa yhtä tylsältä, kuin Kouvolan keskusta mihin tahansa vuodenaikaan.
Tuomio: Kickstarter-projektina liikenteeseen nytkähtänyt Mythica - A Quest For Heroes osoittaa olemassa olollaan sen, että pienellä budjetilla, nimettömillä näyttelijöillä (Kevin Sorboa lukuunottamatta), että myöskin suurella innokkuudeella on hyvinkin mahdollista tehdä pätevän puoleista fantasiapätkää, joka kestää kevyesti vertailun vastaavien isomman luokan tuotosten rinnalla, häviämättä niille silti tuumaakaan. Tarina itsessään ei ehkä loista omaperäisyydellään, mutta se taas ei tarkoita sitä, etteikö se olisi ollut viihdyttävää seurattavaa. Samaa pätee myös näyttelijäsuorituksiin, joista niistäkään yksikään ei saanut minua irvistelemään tuskasta tai ylipäätään voimaan pahoin. Sorbon rooli on pieni, mutta ilman häntä tämäkin leffa olisi loppunut lyhyeen, sillä esittämänsä hahmo on juuri se, joka pistää omalta osaltaan rattaat pyörimään. Mitäs muuta? Noh, siinä ne tärkeimmät taisi oikeastaan jo tullakin, joten jäljellä on enää tähtien anto, ja ne näette tuossa heti tämän pölinän alla tuikkimassa.
Jatkoille päästiin Mythica: The Darksporen (2015) muodossa. Siitä lisää myöhemmin lähitulevaisuudessa... ehkä.