keskiviikko 27. kesäkuuta 2018
maanantai 25. kesäkuuta 2018
Päivän astiabongaus: Ninja Mug
Gordonilla (Richard Harrison) saattaa hyvinkin olla Karvis-puhelin, mutta minullapa onkin jotakin sellaista, jota kuvamme ninjalla ei tasan varmaan ole. Minulla on nimittäin....
Eat your heart out, Gordon!
lauantai 23. kesäkuuta 2018
Prioni (2017)
Kuvaus: Avaraan luontoomme ilman lupaa karannut geenimanipulaatiohässäkkä on muuntanut kasvikset myrkyllisiksi, josta syystä päälle paukahtaa isomman luokan nälänhätä. Syrjäisellä maatilalla neljä sinne majoittunutta naista yrittää pärjäillä kaikesta huolimatta elämissään eteenpäin. Yllättäen ja pyytämättä joukkoon liittyy viideskin nainen, joka varoittaa, että ulkomaailmassa ei ole jäljellä muuta syötäväksi kelpaavaa kuin ihmisliha....
Tuomio: Kirjailijana ja rajatiedon harrastajana paremmin tunnetun Niemisen Jukan ensimmäinen kokopitkä elokuva heittää katsojansa post-apokalyptisillä fiiliksillä maustettuun maailmaan, jossa meininki on hyvin pitkälti jatkuvaa syö tai tule itse syödyksi tyyppistä henkiinjäämistaistelua. Lähtöasetelmat ovatkin siten varsin mieltä kutkuttavat, sillä eipä tästä aiheesta juuri täällä meilläpäin pahemmin ole elokuvallisia tuotantoja tätä ennen tehty. Niinpä läksinkin katsomaan tätä pätkää innolla, mutta siltikin pienellä varauksella, sillä kyse on kuitenkin kotimaisesta tieteiskauhusta, ja se taas voi tietää ihan mitä vain maan ja taivaan välillä. Hyvää, huonoa tai äärimmäisessä tapauksessa hyvinkin huonoa.
Jonkin asteiseksi ilokseni voin kuitenkin todeta, että Prioni sijoittuu oman mittapuuni mukaan jonnekin sinne keskivertoisuuden keskivaiheille, eli se ei ole täysi susi, jos ei nyt varsinaisesti mikään maatamullistava tuotoskaan. Harrastelijanäyttelijät suoriutuvat rooleistaan kohtuullisen hyvin, vaikkakin yliteatraalisiksi lausumansa dialogin aikana väliin äityvätkin. Musasta tykkäsin myös. Sopivan painostavaa ja ahdistavaa tavaraa oikeanlaisen tunnelman ylläpitoon. Etenemistempo olisi saanut olla ehkä hitusen rivakampi. Väliin kun käydään vähän turhaan tyhjäkäynnillä. Joitakin kohtauksia olisi voinut trimmata enemmälti tai jättää vaihtoehtoisesti ehkä jopa pois. Kolmea tähteä tälle ensin meinasin, mutta noiden viimemainittujen juttujen vuoksi kaksi on ehkä sittenkin tässä kohtaa se oikea määrä tälle elokuvalle. Jatkoakin pukkasi vuonna 2018 Prioni II: Viljasodan muodossa. Sitä en kuitenkaan toistaiseksi omista, joten arvotelukin siitä jäänee tällä erää toistaiseksi tekemäti.
lauantai 16. kesäkuuta 2018
keskiviikko 13. kesäkuuta 2018
sunnuntai 10. kesäkuuta 2018
lauantai 9. kesäkuuta 2018
Confessions of a Superhero (2007)
Kuvaus: Mitä yhteistä mahtaa olla sellaisilla henkilöillä kuten Christopher Lloyd Dennis (Superman), Maxwell Allen (Batman), Jennifer Wenger (Wonder Woman) ja Joe McQueen (Hulk)? Noh, he kaikki työskentelevät Hollywood Bulevardilla suosikki supersankareikseen pukeutuneena, tavoitellen siten ohi kulkevien turistien huomiota, pärjätäkseen ja tienatakseen elantonsa kaupungissa, jossa unelmista tulee tosia vain niille, joilla on tarpeeksi rohkeutta, sinnikkyyttä ja päättäväisyyttä pitää niistä kiinni. Tämä dokumentti on heidän tarinansa.
Tuomio: Jatketaanpas dokumentaarisella linjalla vielä tämän arvostelun verran. Tuossa edellisessä postauksessani ilmoittamani boksibongauksen ohessa löysin nimittäin kirpparilta tämmöisen Morgan Spurlockin esittelemän ja Matthew Ogensin tirehtöröimän indiedokumentin, joka aiheensa puolesta vaikutti yhtäältä omalaatuiselta ja toisaalta mielenkiintoani kutkuttavalta tapaukselta. Ja kun hintakin oli jälleen kerran sen euron verran, niin ostin lätyn pois, meni sitten syteen tahi saveen.
Ilokseni voin todeta, ettei egeni mennyt hukkaan, sillä tämä dokumentaari yllätti meikän positiivisesti, ollen ohessa yllämainitsemieni lisäksi myös hauska ja humoristinen, että myöskin lisäksi vielä jossain määrin surumielinenkin, kun eri lähtökohdista liikenteeseen lähteneet ja samaan päätepisteeseen lopulta päätyneet henkilömme koittavat parhaan kykynsä mukaan pärjäillä valitsemallaan tiellä, toivoaan paremmasta silti menettämättä.
Päivän boksibongaus: Ten Nights of Terror
- Death at Love House
- Snake People
- Horror Hotel
- Indestructible Man
- Dominique is Dead
- Nightmare Castle
- Invisible Ghost
- Carnival of Souls
- Wolfman
- Track of the Moon Beast
Näissä bokseissa tuppaa olemaan semmoinen ongelma, että ne pitää järjestäen sisällään aikalailla samoja leffoja, jotka löytyvät joko toisista vastaavista lotjuista, tai sitten ne löytyvät hyllystä ennestään yksittäisinä kappaleina. Tässäkin hankinnassani on jokunen elokuvallinen tuotos, jotka minulta aiemmin jo löytyvät. Onneksi mukaan mahtuu kuitenkin isompi määrä sellaisia, joita en ennestään omista, tai ole edes nähnyt, joten ei tämä sinänsä ollut turha ostos. Varsinkin kun sain sen puoleen hintaan alkuperäisestä. Eli ihan kohtuu hyvä ostos siinäkin mielessä.
perjantai 8. kesäkuuta 2018
torstai 7. kesäkuuta 2018
keskiviikko 6. kesäkuuta 2018
tiistai 5. kesäkuuta 2018
They Moved in on Her School... But She Had Some Moves of Her Own!
Otetaas muutama VHS-löydös esittelyyn tässä kohdin....
maanantai 4. kesäkuuta 2018
Peter Cushing - A One-Way Ticket to Hollywood (1989)
Kuvaus: Vuonna 1939 nuori Peter Cushing otti suunnakseen Hollywoodin, sillä periaatteella, että ollakseen ihka oikea näyttelijä, olisi hyvä päästä esiintymään liikkuvissa kuvissa siellä, missä niitä parhaiten osattiin tehdä. Isänsä ostaman menolipun ja 107 dollarin turvin Cushing jätti siten Englannin vihreät niityt taakseen, tavoitellakseen kultaa että myöskin kunniaa tuossa tarunomaisessa unelmien kaupungissa.
50 vuotta, 97 näytelmää, 91 elokuvaa ja 117 televisio-ohjelmaa myöhemmin Cushing paljastaa viimein tässä Dick Vosburghin intiimissä haastattelusessiossa miten Hollywoodin valloitus hänen kohdaltaan sujui, ja miksi tuo mainittu valloitus ei lopulta mennyt aivan suunnitelmiensa mukaan, ja miten hän lopulta nousi maailman maineeseen takaisin Englantiin palattuaan.
Tuomio: Kellekään blogiani lukevalle ei liene ole enää tässä kohdin epäselvää, että Peter Cushing lukeutuu yhdeksi suosikkinäyttelijäkseni Vincent Pricen ja Christopher Leen ohella. Niinpä olinkin onnesta soikeana, kun sain tämän haastattelutuokion (VHS-nauhana vieläpä) lahjoituksena eräältä suuresti arvostamaltani ihmiseltä, joka hänkin diggailee Cushingia lähes yhtä paljon, ellei jopa enemmän kuin minä. Syystä tästä olen edelleenkin kovasti kiitollinen edellä mainitulle personaalle, sillä ilman häntä en ehkä koskaan olisi tätä tullut kokonaisuudessaan nähneeksi, ja sehän se vasta karmeaa olisi ollut, jos niin olisi päässyt käymään. Kyseessä oleva haastattelu kun on kaikessaan varsin mainio tapaus, jossa näyttelijä itse käy läpi roolisuorituksiaan aina pitkän uransa alusta viimeisiin päiviin saakka. Intiimisti. Lämminhenkisesti. Pilke silmäkulmassaan. Neljän tähden arvoisesti.
