sunnuntai 29. heinäkuuta 2018
Traileri: Alita - Battle Angel (2018) Trailers #1 & 2
Teistä muista en tiedä, mutta minua
nuo silmät häiritsee ja isosti.
Another WolfCop (2017) aka WolfCop II
You're a loser. It's just a fact. - Sydney Swallows
Kuvaus: Alkoholisoitunut Susikyttä Lou Garou (Leo Fafard) on täällä taas yhtä karvaisena kuin aiemminkin. Tällä kertaa hän saa vastaansa Sydney Swallowsin (Yannick Bisson), ilkeän teollisuuspampun, jolla on omat katalahkot suunnitelmansa Woodhavenin pikkukaupungin asukkien päiden menoksi. Swallows aikoo nimittäin avata uudelleen suljetuksi syystä tai toisesta päätyneen paikallisen panimon, pannakseen siellä tölkkikaupalla uutta tummahkoa Chicken Milk Stout merkkistä pintahiivaoluttaan. Tuotetta, jota olisi tarkoitus myydä kaikelle kansalle panimon avajaisten yhteydessä järjestettävässä jääkiekko-ottelussa, jossa paikallisjoukkue Woodhaven Darkstars ottaa yhteen vierailemaan saapuvan Regina Potashersin kanssa. Ystävällismielisessä matsissa vieläpä, kuinkas muutoinkaan.
Melkoinen retale ja riesa siis tämä Swallows, kun kehtaa tuommoisia tuhmuuksia edes ajatella kanssaihmi... eh... hetki..nen.. öööh... Tarkemmin ajateltuna...eihän tuossa mitään pahaa ole? Paikallinen pisnismies laittaa rahojaan likoon edesauttaakseen Woodhavenia ja sen yritystoimintaa, luomalla avoimia työpaikkoja työttömille työnhakijoille, järjestämällä siinä sivussa vielä yhteishenkeä mojovasti kohottavan kiekkotapahtumankin. Eihän tuon tyyppinen kaveri voi millään muotoa olla sisuksiltaan läpeensä paha, eihän?
Kyllä vaan voi, sillä Swallows on salassa muiden selän takana tehnyt jo pidemmän aikaa yhteistyötä ulkoavaruudesta saapuneiden ilkiöiden kera, ujuttaen pintahiivaolueeseensa sinne oikeasti kuulumattomia aineksia, jotka hedelmöittävät kyseistä päihdettä nauttineen tasamaan tallaajan vatsan avaruusolentojen feetuksella. Woodhavenilaisista Swallows ei täten välitä punaisen puupennin vertaa, vaan pitää heitä kaikkia täysinä luusereina, jotka joutavat hyvinkin teuraalle miehen itsensä havitellessa totaalista maailmanvaltaa. Lou Garou ei viinahöyryissään tätä sulata, käyden taistoon veriseen suurudenhulluudesta kärsivää Swallowsia vastaan, saaden tarvittavaa tulitukea työtoveriltaan Tinalta (Amy Matysio), parhaalta kaveriltaan Higginsiltä (Jonathan Cherry) sekä viimemainitun siskonlikalta Katiltä (Serena Miller), jolla on oma pikku salaisuutensa piilossa kauniin ulkokuorensa alla...
Tuomio: Susikytän jatko-osa on hyvin pitkälti sisältönsä puolesta sitä samaa kohkaamista, jota meille tarjoiltiin ensimmäisessäkin pätkässä. Huumoria koitetaan viljellä tasaisin väliajoin, mutta harvemmin vitsit kuitenkaan osuvat niin hyvin kohdalle, että ne saisivat katsojansa suorastaan ulvomaan (no pun intented) vedet silmissä naurusta. Jokunen hymähdys siellä täällä tuli ilmoille päästettyä, ei juuri muuta. Verta ja suolenpätkiä piisaa edellisen osan tapaan kiitettävästi, joten sellaisesta menosta tykkäävät saavat tästä siinä suhteessa ilon irti, jos ei nyt sitten mistään muusta sitten.
Jotakin positiivista? Yannick Bisson (Murdochin murhamyysteerit) yllätti positiivisesti kaikinpuolin ketkun ja suustaan törkyisen teollisuuspampun roolissaan, sillä se on täysi vastakohta sille hahmolle, jota Murdoch television puolella edustaa. Bisson näytti silminnähden muutoinkin nauttivan pahiksen roolistaan, josta syystä hänen suoritustaan oli siinäkin suhteessa hauska seurata. Sydänkohtauksesta edelleenkin toipuva Kevin Smith käy tekemässä pikkuroolin Woodhavenin pormestarina. Niin ja jatko-osaakin lupaillaan lopputekstien lopussa, joten kolmas WolfCop on siis ainakin näillä puheilla jossakin vaiheessa tuloillaan.
lauantai 28. heinäkuuta 2018
lauantai 21. heinäkuuta 2018
Tiiseri: Shazam! (2019) & Aquaman (2018) Trailer & Godzilla - King of the Monsters (2018) Trailer
Supersankariversio Tom Hanksin Bigistä.
Näyttää tiiserinsä/trailerinsa perusteella
paremmalta kuin osasin odottaa.
Tulee varmasti katsotuksi, kun joskus kohdalle osuu.
Yllätyin positiivisesti. Näyttää yhtä aikaa hauskalta, jännittävältä ja mahtipontiselta. Aika hyvin kaverilta, joka juttelee kalojen kanssa. DCEU:lla on vielä toivoa paremmasta tulevaisuudesta.
Edellisellä kerralla ihmiset olivat Godzillaa
tärkeämpiä. Toivottavasti näin ei ole nyt.
Traileri: Star Trek - Discovery (2018) Season 2 Trailer
Ensimmäinen kausi oli suoraan sanoen sieltä ja syvältä. Saas nähdä toistaako historia itseään tämän kakkoskauden kohdalla? Toivon, että ei, mutta pahinta kuitenkin pelkään.
Fortress 2: Re-Entry (2000)
Kuvaus: Seitsemän vuotta sitten John Brennick (Christopher Lambert) suoritti uskaliaan paon autiomaan alla olevasta vankilasta. Siitä lähtien mies on elänyt vaimonsa Karenin (Beth Toussaint) ja poikansa Dannyn (Aidan Ostrogovich) kanssa karkulaisen elämää, kiertäen maata jahtaajiaan vältellen. Päivänä erään Brennickin onni kuitenkin loppuu, ja mies napataan kiinni verekseltään. Brennick toimitetaan siltä seisomalta uuteen huipputeknologiaan pursuavaan vankilaan, josta sieltäkin pakeneminen on mahdoton tehtävä. Enimmäkseen siksi, että tämä vankila sijaitsee avaruudessa, tuossa käymättömissä korpimaista vihoviimeisessä.
Vankilaa johtaa niljakkaan oloinen britti Peter Teller (Peter Malahide), jolla on oma kanansa kynittävänä Brennickin suhteen. Teller on nähkääs edelleenkin varsin katkera siitä, että Brennick onnistui pakenemaan autiomaan keskeltä ja sen alta sijaitsevasta putkastaan, ja lisäksi siitä, että tuhosi koko höskän niin tehdessään. Ei siis ihme, että Teller haluaa kostaa Brennickille kaiken tekemänsä. Brennick puolestaan haluaa paeta, ja onkin valmis tekemään kaikkensa päästäkseen takaisin vaimonsa ja poikansa luo...
Tuomio: Juonensa puolesta tämä Linnoituksen jatke on lähes identtinen ensimmäisen osansa kanssa, joten mitään uutta tai sen puoleen ihmeellistä tältä pätkältä on siinä suhteessa odottaa. Vain vankilan paikka on vaihtunut autiomaan alta avaruuden kylmyyteen. Kyllähän tämänkin silti katsoo mieluummin kuin selkäänsä ottaa, mutta mitään ihmeitä tältä pätkältä on turha odottaa. Mukana menossa hetkittäin olevaa Pam Grieriä olisin myös suonut näkeväni enemmältikin.
tiistai 17. heinäkuuta 2018
She-Ra Rebooted
Netflix on näköjään reboottamassa She-Raa uuden animaatiosarjan muodossa. Ne teistä, jotka ovat kasvaneet 80-luvulla muistavat kyseisen neitokaisen näyttäneen jotakuinkin seuraavalta...
Ajat ovat kuitenkin nyt muuttuneet sen verran, että She-Rakin näyttää tässä uudessa tulemisessaan astetta erilaisemmalta kuin tuossa ylhäällä näkyvässä kuvassa. Miltäkö uusi She-Ra sitten näyttää? Noh, vastauksen esittämääni kysymykseen saatte katsastamalla kuvan tämän tekstin alta...
Öh... okei... että tuon näköinen sitten onpi She-Ra vuosimallia 2018. Ei millään pahalla, mutta minusta nuo näyttää enemmälti Archielta, joka cosplayaa She-Raa jossakin sellaisessa tapahtumassa, jossa ihmiset kiertelevät ja kokoontuvat suosikkihahmoikseen pukeutuneina. En oikein tiedä mitä tuosta uudesta She-Rasta pitäisi ajatella, mutta sen tiedän, että alkuperäinen on tässäkin tapauksessa paljolti parempi. Mites te muut? Mitä olette mieltä asiasta tästä? Tuttuun tapaan sana on jälleen kerran vapaa tämän tekstin alta löytyvässä kommenttiosiossa.
maanantai 16. heinäkuuta 2018
lauantai 14. heinäkuuta 2018
Fortress (1992)
Kuvaus: Eletään vuotta 2017. Maapallo kärsii massiivisesta ylikansoituksesta, josta syystä syntyvyyttä on ryhdytty säännöstelemään siten, että pariskunnilla saa olla lapsia vain yksi ja ainokainen. John Brenncik (Christopher Lambert) on kuitenkin mennyt rikkomaan tuota mainittua lakia, ja saattanut vaimonsa Karenin (Loryn Locklin) toistamiseen raskaaksi. John ja Karen yrittävät paeta rajan yli, mutta pahaksi onnekseen joutuvat yllätystarkastuksen kohteeksi. Tarkastuksen, joka totta kait lävähtää pahemman kerran reisille. Karen onnistuu pääsemään jahtaajiltaan karkuun, Johnin ollessa vähemmän onnekas. Mies napataan verekseltään kiikkiin ja passitetaan samoin tein vankilaan, josta pakeneminen on sula mahdottomuus. Eikä ihme, sillä se on valtaisa lasersätein ympäröimä betonibunkkeri, joka kaiken muun hauskan lisäksi on vielä haudattu varmuuden vuoksi 100 metrin syvyyteen autiomaan alle. Ray Breslinkään ei sieltä pakenemaan pääsisi ja hän sentäs tekee niitä hommia ammatikseen.
Vankilaa johtaa sadistinen ja mieleltään muutoinkin vinoon vahvasti vinksahtanut vankilanjohtaja Poe (Kurtwood Smith), jolla on omat katalahkot keinonsa pitää tuomiotaan kärsivät jatkuvassa herran pelossa ja nuhteessa. Jokaiseen vankiin nähkääs istutetaan magneettinen lähetin, jota miellyttävällä naisäänellä varustettu päätietokone sitten valvoo haukansilmällään. Yksikin väärä liike aktivoi lähettimessä olevan räjähteen, joka lähettää sääntöjä rikkoneen retaleen kilon palasina tuonpuoleiseen. Pako on siis kaikessaan äärimmäisen uhkarohkea ajatus, mutta Brennick on päättänyt sitä siitäkin huolimatta yrittää...
Tuomio: Kävin tuossa läpi noita leffahyllyjäni, etsiskellen mahdollisia kaksoiskappaleita ja muita turhakkeita, joita ajattelin jossakin kohtaa viedä divariin vaihtoon. Jokunen sellainen sieltä hyllyjen kätköistä löytyikin, ja niiden lisäksi tämä Stuart Gordonin (mm. Re-Animator, From Beyond) tirehtöröimä, ja Christopher Lambertin pökke... eh... tähdittämä futuristinen vankilapätkä, jonka päätin ottaa samalta seisomalta uudelleen katselun kohteeksi, että myöskin tämän päiväisen arvostelunikin. Löysin minä sen jatko-osankin, mutta siitä enemmälti myöhemmin, eli luultavasti tuossa ensiviikon aikana, mikäli vain saan sen siihen mennessä pois katsotuksi.
Ilmestyessään tämä tuntui tosi kovalta pätkältä, eritoten kun sen leikkaamattomana silloin näin. Valtion elokuvatarkastamon askarteluosaston toimesta VHS-julkaisustamme nimittäin silpaistiin 1 minuutin ja 39 sekunnin verran pois, ettei leffaa katsovat saisi päähänsä mitään kummia ajatuksia. Vaan nyt kun sen tuossa dvd:ltä uudestaan katsastin, niin ei tämä nyt ihan niin hyvä enää ollut kuin silloin aikoinaan sen koin olevan. Puitteet on kyllä hienot, toimintaakin piisaa, eikä gorenkaan ystäviä jätetä ulkopuolelle kylmettymään. Siltinkin jokin tässä mätti ja pahasti. Ehkä se, ettei tämä oikeasti koskaan ollut kovinkaan kaksinen tuotos. Kakarana se vain tuntui siltä, kun oli se leikkaamaton versiokin ja kaikki. Lambert on pökkelömäinen ilmestys (jopa juonellisestikin) tässäkin, kuten muissakin tuotoksissaan. Kurtwood Smith yrittää parhaansa konnan roolissaan, muttei hänkään saa irti itsestään sitä samaa loistokkuutta kuin esim. vaikkapa RoboCopissa jokunen vuosi aiemmin. Jeffrey Combs sentäs toi jotakin lohtua kehiin, sillä hänen esittämänsä sivuosavanki varastaa koko shown olemuksellaan ja mukana olemisellaan. Näin ollen Linnoitus saakin minulta elokuvana sen kaiken kaksi tähteä, kolmannen mennessä bonuksena mainion roolin tekevälle Combsille, joka pelastaa mukana olemisellaan tämän pätkän uppoamisen unholan pohjattoman syvään suohon.
maanantai 9. heinäkuuta 2018
Päivän sinireiskabongaus: Payback Time Triple Feature
Se mikä tekee tästä nimenomaisesta löydöksestä minulle erityisen mieluisan, on tuo keskimmäisessä kuvassa näkyvä Silent Rage, jota tähdittää universumimme kovin jäpikkä Chuck Norris. Pitkään olen kyseistä leffaa itselleni havitellut, ja nyt tänään sen sitten onnistuin itselleni viimein hankkimaan. Yksi virstanpylväs on siis jälleen saavutettu, joten voin suunnata etsintöni hyvillä mielin muihin kohteisiin.
Bonuksena samassa paketissa tulevat sitten nuo kaksi muuta toiminnan täytteistä tuotosta, jotka kumpainenkin ovat tahoillaan varsin mainioita tuotoksia. Vaan nyt jos sallinette, niin menen katsastamaan tuota Norrisin Mieletöntä raivoa. Edellistä kerrasta kun on ehtinyt jo kulumaan laittoman pitkä aika.
sunnuntai 8. heinäkuuta 2018
Undercover (1995) aka Undercover Heat
Tuomio: On ne vaan jännän väriset nuo Meg Fosterin silmät... :)
sunnuntai 1. heinäkuuta 2018
Prioni II: Viljasodat (2018)
Kuvaus: Edellisen elokuvan katastrofista on ehtinyt kulua kokonaiset 813 vuorokautta. Maatiluksellaan edelleen asustavien sankarittariemme korviin kantautuu huhu suuresta viljavarastosta, joten tokihan sitä on kimpassa lähdettävä etsimään. Toivonpilkahdus paremmasta tulevaisuudesta himmenee, kun käy ilmi, että mainitun ruoka-aarteen hallussapitäjät ovat varsinaisia ilkimyksiä, joiden kanssa kanssakäyminen ei luonnistu sitten niin alkuunkaan. Samoilla apajille halajaa myös seudulla liikuksiva raakalaisarmeija, jota johtaa rautaisella otteellaan itsensä koko Suomen kuninkaaksi kruunaama sadisti, joka murhanhimoisine alajaisineen on valmis tekemään kaiken maan ja taivaan välillä saadakseen viljavaraston omaan hallintaansa...
Tuomio: Tulipa nyt sitten tämä jatkokin tuossa hommattua, kun tilaisuus siihen jokin aika sitten avautui. Täytyyhän se tämäkin leffasarja kokonaisuudessaan hyllystä löytyä, periaatteella kerää koko sarja ja niin ja pois ja päin. Prioni II: Viljasodat jatkaa hyvin pitkälti samoilla linjoilla edeltäjäänsä nähden, joten tuomion julistaminen onkin lähinnä tässä kohdin edellisen toisintoa. Näytteleminen on edelleen paikoin epätasaista ja yliteatraalista. Etenemistahti on samoin hitaamman puoleista, joskin tällä kertaa muutamaa minuuttia lyhyemmässä mittakaavassa. Ei sillä, että eroa edelliseen juuri huomaa, mutta kuitenkin. Toiminnallista reippailua löytyy tällä erää hitusen enemmän, vaan olisi enemmältikin saanut olla. Kuten edeltäjänsäkin, niin tämäkin oli kokonaisuutena kotimaiseksi tieteiskauhisteluksi hyvin pitkälti kahden tähden pätkä, joten sen verran se ensimmäisen osan tavoin osakseen siis saa.
