Sivut

Lokakuu kuuluu kauhulle: Fangs (2002)

Kuvaus: Scottsvillen yliopiston laboratoriossa työskentelevä professori Arthur Fuller (Mark L. Taylor) on onnistunut kehittämään geneettisesti muokatun lepakkolajin, jotka ovat liikkeiltään nopeampia, voimakkaapia ja verenhimoisempia. Tavallista älykkäämpiäkin ne tuntuvat olevan, siitä osoituksena yhteistyön tekeminen lajitoverian kera saalistaan jahdatessaan.

Onnettoman sattuman seurauksena professori Fuller menettää henkensä laboratoriossaan, saaden juttua tutkivan rikosetsivä Ally Parksin (Tracy Nelson) epäilemään murhaa. Jutussa mättää vain se, että kaikki jäljet tapahtuneesta, geenimanipuloidut lepakot mukaanlukien, loistavat tyystin poissaolollaan. Ulkona liikkuminen pimeyden laskeuduttua käy hengelle vaaralliseksi, eikä aikaakaan kun koko kaupunki elää hysteerisen kauhun vallassa.

Pelko kasvaa entisestään asukkaiden kerääntyessä koululle jokavuotisiin syystansseihinsa. Juhlaväen täyttäessä salin, sinne livahtaa myös kuolemaa kylvävä lajike verenmakuun päässeitä vampyyrilepakkoja, joiden pysäyttämiseksi etsivä Parksin on liittouduttava yksiin John Winslowin (Whip Hubley), paikallisen eläinlääkärin kanssa. Taistelu elämästä ja kuolemasta on valmis alkamaan...

Tuomio: Kansipaperi lupailee lepakon kokoisin kirjaimin katsojalleen Veristä Toimintaa ! Sellaista en kyllä tästä pätkästä mistään löytänyt, joten epäilenkin moisen lausahduksen päätyneen siihen vahingon kautta. Mainitun sijasta Vamp(p)yyrien yö tarjoilee katsojalleen heppoisen keppoista horror-viritelmää, joka loppujen lopuksi ei oikeasti pelota yhtään ja ketään. Komediallista antiakin löytyy, ilmeten lähinnä henkilöhahmojen useasti toistuvana, epähauskana (ja rasittavana) naljailuna toisilleen, ilman sen isompaa syytä. Sitten siellä on vielä Corbin Bernsen, jonka roolisuoritus nilkkinä kiinteistömogulina on hyvin pitkälti niin rutiininomainen ja moneen kertaan ennen nähty, että palkkapussiahan tässä on hänen osaltaan selkeästi tultu vain hakemaan. Tätä katsoessa kauhua ei näe muualla kuin katsojansa silmissä, tämän tajutessa millaisesta sontapaakusta Fangsissa lopulta on kyse.

perjantai 26. lokakuuta 2018

Pimeyden armeija kohtaa pian Bubba Ho-Tepin

Kyllä. Näin tulee todellakin piakkoin tapahtumaan. Ei elokuvallisessa muodossa tosin, vaan sarjakuvallisessa sellaisessa. Bruce Campbellin esittämä Ash pääsee siis näin ollen kinastelemaan Bruce Campbellin esittämän Elviksen kanssa. Tuohonhan nyt ei voi oikein muuta tuumata kuin, että...


Tämän eeppiseksi helposti luokiteltavan crossoverin takaa löytyy Dynamite Entertainment ja sellaiset heppulit kuin Scott Duvall sekä Vincenzo Federici, joilla kumpaisellakin on varsin selkeät sävelet siitä, mitä tuloillaan olevan sarjakuvan sivuilla tullaan näkemään. Ainakin aikamatkailua, sillä Elviksen kuuluisa haalariesiintymisasu on tarinan mukaan kykeneväinen moiseen. Matka 70-luvun Las Vegasiin on jo bookattu, joten se on jo tässä vaiheessa varmaa. Esittelynsä saa kuuleman mukaan myös upouusi versio Kuoleman kirjasta, joka aiheeseen sopien onkin nimetty Necronomicon Ho-Tepiksi.
Duvallin mukaan hän on projektista tästä innoissaan, sillä...

"Being a huge of the character of Ash, and by extension, actor Bruce Campbell,
I was instantly drawn to the movie Bubba Ho-Tep, based on an original
story by the great Joe R. Lansdale, and starring Campbell as Elvis. Immediately upon
release, I added it to my DVD colletion, and I would group it with Army of Darkness
because I felt it like a companion piece to it. Often viewing them in close
succession, I knew the Ash and Elvis team-up would go together like peanut butter
and banana. These two worlds already fit so well together in tone, it made totally plausible
that they could co-exist on the same plane. Wanting to see what it would be like if Ash
and Elvis interact is a big part of what sparked this, and so I'm thrilled we'll get to finally
see that in these pages."

Army of Darkness/Bubba Ho-Tepin ensimmäisen numeron olisi tarkoitus ilmestyä Amerikoissa tulevan vuoden helmikuussa. Suomessa sitä tuskin tullaan koskaan julkaisemaan, koska olemme Suomessa, eikä täälläpäin ole pahemmin tapana tehdä mitään tämän tyyppisiä kulttuuritekoja, ikinä, koskaan, milloinkaan. Sääli sinänsä, sillä mielelläni tämänkin sarjakuvallisen episodisarjan itselleni hyllyyni halajaisin. 

Tähän loppuun esittäisin vielä pienen pyynnön Dynamite Entertainmentille. Kun te nyt kerran teette tämmöisiä crossover juttuloita, niin mites olisi, jos löisitte yhteen Evil Deadin Ashin ja Big Trouble in Little Chinan Jack Burtonin? Varma hitti tulisi olemaan se.

Lokakuu kuuluu kauhulle: Tourist Trap (1979)

Kuvaus: Becky (Tanya Roberts) lähtee muutaman ystävänsä kera autoilemaan maaseudun rauhaan. Käy kuitenkin niin, että allaan oleva menopeli sanoo työsopimuksensa kesken matkaa irti, jättäen nuoret keskelle ei mitään jumittamaan. Mutta hädän ollessa suurin, on apukin joskus yllättävän lähellä. Tällä kertaa tuo apu tulee herra Slausenin (Chuck Connors) hahmossa, joka tarjoaakin apuaan rikkoutuneen ajoneuvon korjaamisessa. Hän vie pulaan joutuneet vieraansa museoonsa, jota joskus aikoinaan ylläpiti turisteja ja satunnaisia paikalle eksyneitä varten. Se on täynnä jos jonkinlaista roinaa, jota Slausen on keräilijäluonteena vuosien varrella sinne hankkinut ihmisten ihmeteltäväksi. Kaiken tuon lisäksi museosta löytyy isohko määrä mallinukkeja, jotka ovat hämmästyttävän realistisen ja eläväisen oloisia. Ja kuka mahtakaan olla se mies, joka varjoissa vaanii alati toiseen vaihtuva maski kasvoillaan?

Tuomio: Pätevän puoleinen, juonenkuljetukseltaan sopivasti vinksahtanut, joskin aineksia aikalaisteoksistaan (The Texas Chain Saw Massacre, Halloween) turhankin surutta lainaileva
slasher-variaatio, johon on mausteeksi heitetty vielä sekaan kauhallinen yliluonnollisia elementtejäkin. Ei ehkä kaikkien makuun, mutta itse ainakin tykkäsin. Verellä ja suolenpätkillä tässä ei liiemmin mässäilty, vaan eipä oikeasti tarvinnutkaan, sillä voisin väittää tämän toimineen paremmin täysin ilmankin. 

Tunnelma oli muutoinkin kohdallaan niin visuaalisesti kuin myös musiikillisestikin, joten ei valittamista kummaltakaan osastolta. Maskeja ja mallinukkeja on niitäkin ulkonäöllisesti pakko kehua, sillä olivat sen verran creepejä tapauksia, että on  lienee syytä seuraavan kerran kaupassa käydessä olla tarkkana viimemainittujen suhteen. Kokonaisuutta ajatellen Kuoleman mannekiinit täytti tehtävänsä vallan mainiosti, ollen omalla tyylillään juuri sopivan viistoutunut teos, jolle kolme tähteä on erittäin osuva määrä annettavaksi. 

Lokakuu kuuluu kauhulle: Death Line (1972) aka Raw Meat

Kuvaus: Lontoon metrotunnelissa on jotakin perin outoa meneillään. Tämän saavat henkilökohtaisesti kokea opiskelevaa nuorisoa edustavat Patricia Wilson (Sharon Gurney) sekä amerikkalainen miesystävänsä Alex Campbell (David Ladd), jotka löytävät iltana eräänä rappusista makaamasta tajuttomuuden tilassa viruvan miehen. Nuoret epäilevät tolkku pois olevan heppulin sairastavan sokeritautia, joten he päättävät ottaa selvää tämän henkilöllisyydestä. Pikainen vilkaisu lompuukin puolelle paljastaa miehen olevan James Manfred (James Cossins), O(fficer of the Order of the)B(ritish)E(mpire). 

Pariskunta poistuu kiireen vilkkaa paikalta etsiäkseen käsiinsä lähimmän poliisin, joka virkansa puolesta on velvoitettu lähtemään mukaan tilannetta katsastamaan. Tinanapin kera löytöpaikalle palattuaan, nuoret havaitsevat suureksi hämmästyksekseen, että brittiläisen imperiumin ritarikunnan edustaja on sillä välin kadonnut jäljettömiin. Koska kyseessä on tärkeä henkilö, juttu tää päätyy sarkasmin salat taitavan tarkastaja Calhounin (Donald Pleasence), ja alaisuudessaan työskentelevän rikosetsivä Rogersin (Norman Rossington) hutkittavaksi ja tutkittavaksi. 

Keissin edetessä käy ilmi, että tunnelissa asustaa mieleltään pahasti viistounut Mies (Hugh Armstrong), metron rakennusvaiheessa ansaan sortuman vuoksi sinne jääneiden työntekijöiden jälkeläinen, josta kukaan ei oikeasti ole millään muotoa tietoinen. Kumppaninaan Miehellä on Nainen (June Turner), jonka kanssa hän metsästää tunneliin eksyineitä, pahaa aavistamattomia uhreja suljetulla alueella olevaan luolastoonsa syödyksi tulemista vartoilemaan. Naisen kuollessa Mies vaipuu synkkyyden tilaan, lähtien lopulta surun murtamana etsimään itselleen uutta kumppania. 

Samaan aikaan toisaalla Patricia pistää lusikat jakoon Alexin kanssa, sillä jälkimmäisen myötätunnottomuus käy lopulta liiaksi hermoilleen. Tyypilliseen kauhuelokuvan tapaan Patricia lähtee eronsa jälkeen hortoilemaan metrotunnelliin, vain päätyäkseen omaan henkilökohtaiseen helvettiinsä, eli maanalaisessa surusta ja raivosta mesoavan Miehen ruokalistalle...       

Tuomio: Jonkin asteista kulttimainetta nauttiva kannibalipätkä, jonka taustalta löytyy kuitenkin yhteiskunnallista sanomaa, siitä kuinka nyky-yhteiskunta kohtelee heikomassa asemassa olevia kanssaihmisiä. Aina mainio Donald Pleasence varastaa shown täysin tässä leffassa, vetäen hahmonsa sopivasti ja oikeissa kohdissa vallattomasti överiksi. Christopher Leen fanit puolestaan saattavat hitusen pettyä miehen esiintymiseen, sillä roolinsa on vain pelkkä cameo, joskin siltikin hyvin näytelty sellainen.    

Lokakuu kuuluu kauhulle: Headhunter (1988)

Kuvaus: Pete Giullani (Wayne Crawford) on miamilaiskyttä, jonka avioliitto karahtaa kertalaakista kiville, miehen löytäessä vaimonsa Denisen (June Chadwick) vaakamamboilemasta toisen heppulin kera. Syystä tästä Pete vetää päänsä täyteen, murtautuen pian sen jälkeen partnerinsa Katherine Hallin (Kay Lenz) taloon, keskeyttäen naisen omat petipuuhat vain saadakseen nukkua yönsä vanhalla divaanilla. 

Samaan aikaan Afrikassa voodoorituaali menee pahemman kerran reisille, ja sen seurauksena Sam Raimin Evil Deadissä (ja sen jatkeissa) käyttämä demoninen kamera-ajo pääsee valloilleen, päätyen lopulta Miamissa oleilevan ja asuvan nigerialaispopulaation keskuuteen.Sieltä käsin tämä demoninen voima ryhtyy systemaattisesti katkomaan joidenkin kaupungissa asuvien asukkien päitä, muttei kuitenkaan kaikkien, sillä riivaminenkin näyttäisi olevan sekin käytettävissä oleva vaihtoehto. Näin ainakin, mikäli Peten tulevalta exältä, Deniseltä kysytään. Ennen kuin koko homma karkaa enemmälti käsistä, Peten ja Katin keinoilla millä hyvänsä pysäytettävä kauloja katkova riivaajademoni. Miamilla kun on jo tarpeeksi huono maine kaikenmaailman pulveri- ja pillerikauppiaiden takia, eikä tämmöiset yliluonnolliseksi luokitellut verityöt millään muotoa mainittua mainetta paremmaksi saa...

Tuomio: Tiedä nyt sitten voiko tätä Headhunteria luokitella oikeasti oikeaksi kauhuleffaksi? Okei, harhaan jossain määrin johtavan kansikuvansa perusteella... ehkä. Niin ja onhan siinä sisältönsä puolesta mustaa magiaa, kauloja katkova ja ihmisiä riivaava demoni.Tämän leffan kohdalla se ei välttämättä kutenkaan riitä. Alkupuoliskon ajan sankarimme nimittäin keskittyvät enimmälti tutkimaan rikospaikkoja ja setvimään keskinäisiä ihmissuhteitaan. Loput kymmenisen minsaa on sitten enemmälti sitä kauhua, jota olisin kaivannut kuvioihin mukaan alusta alkaen. Kauhullisen sisällön puutteen vuoksi onkin siis loogista antaa tälle pätkälle arvosanaksi alla näkyvä tähtimäärä, joista toisessa (voitte valita kummassa) on siinäkin puolikas liikaa. 

Lokakuu kuuluu kauhulle: Sender (1982) aka The Sender

Kuvaus: Nuorehko miehen alku (Zeljko Ivanek) päättää päivänä eräänä päättää päivänsä hukuttautumalla lähistöllä olevaan vesistöön. Yritys kuitenkin epäonnistuu surkeasti ja niinpä kaverin tie vie kiireen vilkkaa paikallisen mielisairalaan seinien sisään. Suljetulla osastolla ollessaan käy ilmi, että pieleen mennyt suicide solutioninsa on mitä ilmeisemmin vienyt häneltä muistin siinä määrin, että nimikin on päässyt siten tyystin unohtumaan. Hoitavan henkilökunnan keskuudessa mies tunnetaankin paremmin lempinimellä Nimetön 83. 

Ihmismielen saloja työkseen tutkiva tohtori Gail Farmer (Kathryn Harrold) ottaa Nimetön 83:sen hellään huomaansa, selvittääkseen mitä mystisen potilaansa pään sisällä on meneillään. Se osoittautuu piakkoin virheeksi, sillä kuuppatohtorimme saa hetikohta nähtäväkseen painajaismaisia kuvajaisia, jotka kauhuntäytteisyydestään huolimatta tuntuvat täydeltä todelta, mutta ihan varmaksi ei kuitenkaan pysty sanomaan. Eikä Farmer suinkaan ole ainoa, joka näitä näkyjä näkee. Muut osastolla olevat potilaat saavat hekin selkäpiitä karmivia maistiaisia näistä kammottavista visioista, joille ei tunnu löytyvän mitään järjellistä selitystä. 

Farmer ei kuitenkaan anna periksi, vaan jatkaa sinnikkäästi tutkimuksiaan. Pian käy ilmi, että mieltä järkyttävät kuvat ovat lähtöisin telepaattisin kyvyin varustetun potilaansa, Nimetön 83:sen, sairaalloisen mielen syövereistä, joita mies sitten levittää muiden nähtäväksi ollessaan itse unten mailla. Farmer havaitsee ohessa myös senkin, että näkyjen ymmärtäminen on avain muistinsa menettäneen miehen menneisyyden oven avaamisen, jonka takaa löytyy karmaisevan kammottava salaisuus...

Tuomio: Hidastempoinen, paikoin ehkä hieman sekavahkon oloinen kauhutrilleri, jossa todellisuuden ja kauhufantasian rajat hämärtyvät lopulta yllättävän tehokkaissa merkeissä, Kolmen tähden arvoinen pätkä, jolla on hyvä avata tämän vuotinen teemakuukausi Lokakuu kuuluu kauhulle.

Tuijottava katse

On vähän semmoinen kummalinen olo. Ihan kuin joku tai jokin tarkkailisi minua...




Pahan kuoleman paluu

Uusi yritys. Tällä kertaa paremmalla kameralla kuvattuna. Editissä sama örvellys taustalle mölyämään kuin viimeksikin. Lisäksi tummensin kuvaa ja värimääritystäkin tulin jonkin verran tehneeksi. Mökkiä ei aukiolta vieläkään löytynyt, mutta pikaisesti kyhätty risuristi sai luvan toimittaa sen virkaa tällä erää.


perjantai 5. lokakuuta 2018

Traileri: Overlord (2018)

Natseja. Zombeja. Natsizombeja. Hohhoijaa!


First Look: Jon Favreau's The Mandalorian (2019)

Ohjaaja/satunnaisnäyttelijä Jon Favreau on pukannut ulos ensimmäisen kuvallisen todisteen tekeillä olevasta The Mandalorian televisiosarjasta, joka sijoittuu tapahtumiensa osalta George Lucasin kauan sitten toisessa galaksissa luomaan Star Wars universumiin. Juonesta ja sen kulusta tiedetään tällä erää seuraavaa:

"After the stories of Jango and Boba Fett, another warrior emerges in the Star Wars universe. The Mandalorian is set after the fall of the Empire and before the emergence of the First Order. We follow the travails of a lone gunfighter in the outer reaches of the galaxy far from the authority of the New Republic."

Favreau itse toimii sarjansa tuottajana, että myöskin käsikirjoittajana. Jaksoja ohjaamaan on taasen onnistuttu haalimaan sellaisia nimiä kuten Taika Waititi (Thor: Ragnarock), Dave Filoni (Star Wars: The Clone Wars), Deborah Chow (Jessica Jones), Rick Famuyiwa (Dope) sekä Bryce Dallas Howard (Solemates). Sarjaa tullaan esittämään jossakin kohtaa tulevaa vuotta Disneyn suoratoistopalvelussa.


Miten meni noin niinkuin omasta mielestä II

"Bud Spencerin ja Terence Hillin ensimmäinen virallinen videopeli!
Bud Spencerin ja Terencen kukkulan ensimmäinen visuaalinen seikkailu Upouusi tarina!
Slaps And Beans on yhteistyökykyinen tai yhden pelaajan rullaava beat'em up peli, jos..."

Ei tämä ihan yhtä hauska ole, kuin se Kreiva Krakula, mutta kyllä minä silti hieman repeilin tuolle Terencen kukkulalle, kun aamusella peliä pleikkarilleni ryhdyin asentelemaan. Google translator forever!