Loppukohtaus, jossa E.T.n lajitoverit tulevat hakemaan maapallolle jääneen kumppaninsa pois, vaan oli 9-vuotiaan lapsen (kävin isäni kanssa tämän aikoinani teatterissa asti katsomassa) mielestä niin hellyttävän surumielinen, että kyyneleitähän se pukkasi ulos väkisinkin. Vaan enpähän ollut ainoa teatterissa istuva, jolle tippa linssiin siinä kohtaa tuli...
Muistan, kun ET meni leffateattereissa ja äitini tokaisi, että voinhan minä - pikkutyttö silloin - mennä katsomaan sen isäni kanssa, mutta kaikki siellä kuulemma itkevät. Itse asiassa en sitten nähnyt leffaa tuolloin vaan vasta aikuisena televisiosta, enkä osaa sanoa, tuliko silloin tippa linssiin.
VastaaPoistaNenäliinakauppias olisi tehnyt kyllä ison rahan silloin siellä teatterin ovella, mikäli olisi paikanpäälle osannut tulla.
VastaaPoistaIih! ET! Minustahan ei ollut vielä tietoakaan tässä maailmassa silloin kun tämä leffa tuli teattereihin, mutta sitten kultaisella ysärillä tuli tämäkin joskus lapsena katsottua ;)Huippuvalinta!
VastaaPoistaNoona: Yht'äkkiä tunnen itseni niin kovin vanhaksi :D
VastaaPoistaToimi minullekin. Kyyneleet tulivat siinä vaiheessa kun valtio pisti E.T.:n ja Elliottin karanteeniin ja tutkittavaksi, ja E.T. alkoi kuihtumaan hengiltä.
VastaaPoistaNooh, lohdutetaan sen verran että ei mennyt kuin 4 vuotta leffan ilmestymisestä ja minäkin putkahdin maailmaan..Alamäki on siis alkanut, joten voi vanhentua rauhassa ;) Ja siinä samalla fiilistellä hyviä elokuvia!
VastaaPoistaTämä tuli aikoinaan elokuvateatterissa katsottua. Olin noin viisivuotias, isosiskoni kuusi tai seitsemän ja isälläni oli kuulemma täysi työ hillitä kahta pikkutyttöä jotka ensin vollottivat ja sitten kiljuivat riemusta. Ne lentävät fillarit, hei. Toimii joka kerta.
VastaaPoistaSemmoinen lentävä fillari olisi kyllä hieno. Mistähän niitä saisi?
VastaaPoista