Kuvaus: Salaperäinen, ruumisarkkua perässään raahaava pyssymies, Django (Franco Nero), lähestyy verkkaisesti piskuista, Yhdysvaltain rajaseudulla sijaitsevaa kaupunkipahasta. Ennen sinne saapumistaan mies joutuu pelastustoimiin, sillä Maria (Loredana Nusciak) niminen nainen on saattanut itsensä liemeen, jäätyään amerikkaishunsvottien armoille. Tuokion verran ilmassa on enemmän lyijyä kuin hengittämäämme substanssia, ja sitten konnanketaleet ovatkin varsin valmiita hautumaalle horsmaa pukkaamaan. Django ottaa kaltoin kohdellun naisen mukaansa, saattaen hänet turvaan kivenheiton päässä olevan pikkukaupungin saluunaan. Maailman vanhinta ammattia harjoittavien neitosten hellään huomaan.
Djangolle selviää, että kaupungissa käydään jatkuvaa valtakamppailua kahden eri rikollisryhmittymän kesken. Toista puolta hallitsee majuri Jacksonin (Eduardo Fajardo) punaisia huppuja päänsä suojana käyttävät klaanilaiset. Vastakkaista taas kenraali Rodriguezin (Jose Bodalo) liian iloisella (ja samalla äärimmäisen ärsyttävällä) mariachimusalla säestetyt meksikaanobanditot. Kummatkin osapuolet etsivät kuumeisesti toistaiseksi piilossa olevaa kulta-aarretta, terrorisoiden ohessa paikallisia asukkaita sen minkä ehtivät. Django ei moista hyväksy ja käy taistoon ylivoimaiselta vaikuttavia vihollisia vastaan. Perässä raahaamansa arkku täynnä kuolettavaa tulivoimaa....
Tuomio: Hemmetin hyvä pätkähän se tämä, vaikka omat vikansa siitäkin toki löytyy. Englanninkielinen ääniraita on aivan kamalaa kuunneltavaa, meksikaanobandiittojen taustalla soiva mariachirämpytys käy varsin nopeasti hermoille, ja olisihan se tarinakin voinut olla hieman omaperäisempi. Siitä kun tulee väkisinkin mieleen Sergio Leonen parisen vuotta aiemmin ilmestynyt A Fistful of Dollars, joka sekin tosin otti innoitteensa Akira Kurosawan Yojimbosta. Mutta muutoin kaikinpuolin suositeltava katsottava, mikäli italowesternit vähääkään kiinnostavat. Huonompiakin tekeleitä kun on tarjolla yllinkyllin. Virallisille jatkoille päästiin kaksikymmentä vuotta myöhemmin Django Strikes Againin muodossa.
Django on hahmona niin hiton cool, joten ei ihmekään että Tarantino on tuomassa sitä tavallaan takaisin.
VastaaPoistaKun kerran Franco Nerokin on vielä hengissä, joten tiedä vaikka hän sitten innostuisi tuomaan aidon hahmon takaisin jonkinlaisena ikämiesversiona.
On vähän semmoinen tunne, että Nero käy ainakin kääntymässä Tarantinon pätkässä. Tosin, ei se isompi roolikaan ihan sula mahdottomuus ole. Saas nyt nähdä sitten kuinka käyp.
VastaaPoista...ja toiset kaksikymmentä vuotta myöhemmin tehtiin japanilainen versio, jota myytiin Tarantinon nimellä. Niin ne vaikutteet kiertävät, mutta tuo viimeksimainittu olisi ehkä voinut jäädä tekemättäkin...
VastaaPoistaMinulla on se Sukiyaki Western Django tuolta hyllystä. Vaan en ole sitä katsonut vielä. Tiedän vain sen, että hieman erikoinen se taitaa olla. Johtuen kaiketi ohjaaja Takashi Miikesta..
VastaaPoistaTarantinon itsensä ohjaamaa versiota mielenkiinnolla odotellessa...