Zombieland (2009)

Alla oleva kirjoitus on alunperin julkaistu pari vuotta takaperin tuolla toisessa blogissani. Naputeltu vähän sen jälkeen kun olin käynyt Zombielandin teatterissa katsomassa. Muutamat tekstissä mainitut faktat ovat ehtineet ajan saatossa muuttua, mutta ei anneta sen häiritä, eihän. :D

Viime vuosina zombie aiheisia elokuvia on putkahdellut teattereihin ja videolevitykseen kuin sieniä syyssateella. Suurin osa näistä on kuitenkin osoittautunut myrkyllisen huonoiksi lailla valkoisen kärpässienen. Näin äkkiseltään mieleen tulee sellaiset tuotokset kuten Day of the Deadin uudelleen filmatisointi tai vaihtoehtoisesti suosittuihin survival horror videopeleihin perustuva Resident Evil trilogia. Jopa alan mestari ja elävien kuolleiden yliguru George A. Romero onnistui iskemään kirveensä kiveen omalla Diary of the Deadillään. Niin katoavaista on mainen kunnia.

Myrkkysienten joukkoon on toki eksynyt muutama herkkusienikin. Valkokankaillemme vastikään saapunut Zombieland on juuri sellainen. Tämä Ruben Fleischerin ohjaustyö yhdistää osuvasti roadmovien ja zombie-epidemian, ryydittäen tarinan kulkua hurtilla huumorilla. Elokuva onkin tästä syystä enemmän lähisukua brittiläiselle Shaun of the Deadille kuin aiemmin mainitun Romeron nihilistille visioille syödyksi tulleesta maailmanlopusta. Lähtökohta on kuitenkin se ja sama. Zombiet ovat vallanneet maan ja muutama sisukas ihmishahmo pistää niille hanttiin minkä kerkiää. Eivät halua tulla syödyksi, saati sitten muuttua aivottomiksi, kannibalisimia avoimesti harjoittaviksi hirviöiksi. Kukapa meistä sellaista kohtoaloa itselleen ylipäätään haluaisikaan.

Tätä samaa on varmasti pohtinut myös Columbus (Jesse Eisenberg), nuori opiskelijanörtti, joka on onnistunut selviytymään outbreikistä hengissä lähinnä laatimiensa sääntöjen (varo vessoja, tarkista aina auton takapenkki jne.) ansiosta. Niiden rikkominen kun tietäisi välitöntä hengenmenoa.

Reissun päällä ollessaan, Columbus tapaa viskiä, Twinkie-leivoksia sekä zombbarien listimistä ylikaiken rakastavan Tallahasseen (Woody Harrelson) ja hieman epävarman alun jälkeen kaksikko taittaakin taivalta yhdessä. Ryhmä rämä kasvaa pian kuitenkin vielä kahdella, miesten törmätessä huijarisiskoksiin, Wichitaan (Emma Stone) sekä Little Rockiin (Abigail Breslin), joiden päämääränä on Los Angelesissa sijaitseva Playland Pacific niminen huvipuisto. Alue, joka huhujen mukaan olisi vielä zombie-vapaa. Värikkäiden vaiheiden jälkeen, nelikko suuntaakin tiensä lopulta kohti Kaliforniaa. Kohti parempaa tulevaisuutta...

Zombieland onnistuu siinä missä muut kauhukomediat ovat menneet syvälle metsään. Se on aidosti hauska, sisältäen silti roiman annoksen lajityypille ominaista roisia splattermeininkiä. Käsikirjoitus on nokkela ja näyttelijätyö erinomaista. Varsinkin Woody Harrelson erottuu joukossa edukseen. Mies ei selvästikään ota itseään liian vakavasti, vaan osaa heittäytyä tämän tyyppisiin rooleihin siihen sopivalla antaumuksella. Muutkin näyttelijät suoriutuvat rooleistaan puhtain paperein, vaikkakin kieltämättä jäävätkin hieman Woodyn varjoon.

Mainittakoon vielä, että menoon mukaan on saatu huijattua myös itse Bill Murray. Mitä mies leffassa tekee, se jääköön tässä vaiheessa salaisuudeksi. Sanonpahan vain, että hänen cameonsa on unohtumaton...