Planet of the Apes (1968)

Kaksi leffablogin pitäjää. Kaksi arvostelua. Kaksi mielipidettä. Samasta leffasta. Eeppistä! ...noirin arvostelun Planet of the Apesista voipi käydä lukemassa täältä.

Kuvaus: Astronautti George Taylor (Charlton Heston) haaksirikkoutuu miehistöineen kaukaiselle planeetalle, jossa valtaa pitävät fiksuiksi äkkiseltään heittäytyneet apinat. Ihminen, maailmankaikkeuden ihme, on taasen vuorostaan sysätty tylysti ruokaketjun alapäähän, ja näitä primitiivisiä otuksia apinat niin kovin mielellään käyttävätkin orjinaan kuin myös tieteellisten tutkimustensa koekaniineina. Taylor retkikuntineen poimitaan apinoiden toimesta talteen ja heidät kiikutetaan kiirenvilkkaa Ape Cityyn, edellämainittuja toimenpiteitä silmällä pitäen. Rytäkässä Taylor saa haavan kurkkunsa seutuville, hiljentäen suuren suunsa hetkellisesti.

Äänettömyydestään huolimatta sellissä viruva Taylor onnistuu kiinnittämään häntä tarkkailevien tiedeapinoiden, Corneliuksen (Roddy McDowall) ja Ziran (Kim Hunter), huomion tempuillaan. Kaksikko onkin kohtsillään aivan lääpällään tähän eriskummalliseen ihmishahmoon, pitäen tätä puuttuvana renkaana ihmisestä apinaksi kehittymisen välillä. Naisseuraakin Taylorille järjestävät. Samaan selliin kun toimitetaan kuvankaunis (Linda Harrisonin esittämä) Nova. Love is in the air mutta toisaalta paetakin voisi. Sopivan tilaisuuden tullen Taylor singahtaa pikaiselle sightseeingille läpi apinakaupungin. Pikaiselle siksi, että matka katkeaa apinoiden virittämiin verkkoihin. Taylor saa äänensä takaisin. Apinan koskettaessa käpälällään verkossa killuvaa astronauttia, saamme kuulla hänen suustaan tämän pätkän tunnetuimman lausahduksen...

Take your stinkin' paws off me, you damn dirty ape!

Taylorin äkillinen puheripuli saa tri. Zaiuksen (Maurice Evans) kiinnostumaan hänestä siinä määrin, että oikeudenkäyntiähän se pukkaa kehiin. Aiheena ulkopuolisen tulokkaan epäapinamaisuus ja hänen todellinen alkuperänsä. Asianajajina toimivat Cornelius ja Zira saavat syytteen harhaoppisuudesta, ja Taylor puolestaan ihmisenä olemisesta. Zaius on kuitenkin armollinen, antaen astronautille kokonaista kuusi tuntia aikaa tunnustaa alkuperänsä. Muussa tapauksessa Zaius operoisi tunnustuksen ulos hänestä, tehden Taylorista samalla kuolaavan kumkvatin. Äänekkäästi vastaan protestoiva Georgie raahataan tylysti takaisin häkkiinsä annetun aikarajan umpeutumista vartoilemaan.Cornelius ja Zira organisoivat Taylorin sekä Novan ulos selleistään, veljenpoikansa Luciuksen (Lou Wagner) suosiollisella avustuksella. Poppoo suuntaa tiensä kohti Forbidden Zonea, toivoen löytävänsä sieltä vastaukset toistaiseksi avoinna oleviin kysymyksiin. Ja tokihan se totuus sieltä paljastuukin. Mitä shokeeraavimmalla tavalla vieläpä...

Tuomio: Apinoiden Planeetta on karun yksinkertaisesta ulkomuodostaan huolimatta varsin monisyinen elokuva. Nokkelahko katsoja kun voi bongata sen sisältämästä tarinasta selviä viitteitä liittyen niin rotusyrjintään, eläinkokeisiin sekä tieteen että uskonnon välisiin konflikteihinkin. Niin ja löytyyhän tästä roppakaupalla myös yhteiskunnallista kritiikkiäkin liittyen ihmisten luokalliseen eriarvoisuuteen. Viimeksi mainitusta lähtökohdasta katsoen leffa on tänäkin päivänä erittäin ajankohtainen.

Entäpäs viihdearvo sitten? No, sitähän löytyy myös ihan kiitettävästi. Heston heittää kehiin tiukkaa settiä kärttyisenä, ihmisiä ylikaiken vihaavana astronauttina, joka yhtäkkiä joutuukin tilanteeseen, jossa hän on ainoa henkilö puolestapuhumaan oman lajinsa puolesta. Ei välttis mikään kovin helppo tilanne sellaiselle heppulille.

Apinoita esittävien maskit vaikuttavat aluksi hieman kömpelöiltä, mutta niiden sisällä olevien loistavien näyttelijöiden ansiosta moinen epäkohta unohtuu varsin nopeasti. Edukseen erottuvat Corneliusta ja Ziraa esittävät Roddy McDowall ja Kim Hunter, jotka saavat hahmonsa tuntumaan hyvinkin inhimillisiltä vaikka apeja ovatkin. Tri Zaius on konnana kohtuullisen hyvä, mutta jotenkin hänen hahmonsa jää vähän valjuksi. Hieman jäin kaipaamaan lisää häijyyttä hänen olemukseensa. Ehkä hänen motivaationsa ja halunsa hävittää Taylor olisi siten tullut vielä paremmin ilmi. Lopuksi sananen loppuratkaisusta. Se on suoraan sanottuna... huikea!

Pohjautuu ranskalaiskirjailija Pierre Boullen teokseen La planète des singes. Kirjaa en ole lukenut, mutta olen kerran kävellyt sen ohi Akateemisessa kirjakaupassa vieraillessani. Elokuvalliset jatko-osat: Beneath the Planet of the Apes (1970), Escape from the Planet of the Apes (1971), Conquest of the Planet of the Apes (1972) ja Battle for the Planet of the Apes (1973), Planet of the Apes (2001 remake) ja Rise of the Planet of the Apes (2011 prequel). Televisio: Planet of the Apes (1974) ja Return to the Planet of the Apes (1975 animated).