Sinbad and the Eye of the Tiger (1977) aka Sinbad at the World's End

Kuvaus: Sinbad (Patrick Wayne), merenkävijä ja Bagdadin prinssi, saapuu Charakin kalifiaattiin pyytääkseen prinssi Kassimilta (Damien Thomas) lupaa saattaa siskonsa Farah (Jane Seymour) alttarille ja sitä kautta avioliiton auvoiseen satamaan. Suunnitelma menee kuitenkin pahemman kerran mönkään, sillä ilkeä noita (ja äitipuoli) Zenobia (Margaret Whiting) on mennyt poikansa Rafin (Kurt Christian) valtaansaamiseksi loitsuamaan väkevästi, muuntaen prinssi poloisen Ray Harryhausenin stop-motion tekniikalla toteutetuksi paviaaniksi. Kesken Kassimin kalifiksi kruunaamisen vieläpä. How evil is that?

Jotta prinssi saataisiin takaisin ennalleen, Sinbad ottaa ja lähtee Farahin kera etsimään kuuluisaa kreikkalaista alkemistia, Melanthiusta (Patrick Throughton), jolla erinäisten tarinoiden mukaan saattaisi olla keinot ja kepposet moisen tempun tekemiseen. Ja keino Melanthiukselta tyttärineen (Taryn Power) löytyykin, mutta se itse kepponen pitäisi suorittaa jossakin aivan muualla, eli Pohjanperällä. Alueella, jossa ennen muinoin sijaitsi Arimaspien tarunhohtoinen valtakunta. Siellä olevasta temppelistä löytyisi tarvittavaa magiikkaa Kassimin ihmismuodon palauttamiseksi. Kiirettä tulisi kuitenkin pitää. Prinssi kun muistuttaa käytökseltään hetki hetkeltä enemmän paviaania kuin ihmistä. Sinbad kumppaneineen ottaa suunnan kohti Pohjanperää, ja samalla elämänsä suurinta seikkailua, josta vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei tule puuttuman....

Tuomio: Harmiton ja lapsenomainen vanhanajan seikkailuelokuva, jonka parasta antia edustaa Ray Harryhausenin stop-motion tekniikalla taidokkaasti animoidut fantasiahahmot, tarinan sekä näyttelemistyön puolestaan ollessa laadultaan varsin vaatimatonta tasoa.

Sinbadia esittävä Patrick Wayne on roolissaan niin väritön ja hajuton, että hänet olisi voinut väliin helposti korvata vaikkapa koivuhalolla, eikä kukaan olisi huomannut yhtään mitään. Jane Seymour ja Taryn Power eivät kumpikaan myöskään pääse pahemmin taidoillaan tässä pätkässä loistamaan. Naisten tehtäväksi jääkin hyvin pitkälti hyvältä näyttäminen vähissä vaatteissa. Zenobia esittävällä Margaret Whitingilla sentään tuntuu olevan hauskaa ylinäytellessään pahisnoitaa, kun taas alkemistin roolissa häärivä (entinen Doctor Who ja Hammer-tuotannoistakin tuttu) Patrick Throughton tuo olemuksellaan muutoin kehnohkoon tuotokseen ripauksen arvokkuutta. Kaksi tähteä. Ei sen enempää, eikä liioin vähempää...

P.S. Turha Tieto: Tämä leffa sai ensi-iltansa sinä samaisena kesänä kuin eräänkin George Lucasin Star Wars. Ei liene tarvetta kertoilla sen tarkemmin kuinka siinä lippuluukkutaistelussa lopulta kävi...