I'm a Derek and Derek's Don't Run

Hiljainen viikko on ohi. Double Featuren toimitus, eli tässä tapauksessa minä itte, palailee pikku hiljaa takaisin sorvin ääreen. Joku on ehkä saattanut kaivatakin, toiset taas eivät ehkä niinkään. Oli miten oli, täällä ollaan taas, tarkoituksena heittää kehiin hieman taukoni aikana tehtyjä elokuvahankintoja. Kirpparilta kuin muualtakin. Tämän pidemmittä lässyttelyittä otetaan tähän väliin ensimmäinen kuva....

Oho! Onpas harvinaisen selvä kuva tällä kertaa. Vakaalla kädellä otettu ja kaikki. Käy se tuuri joskus sokealla jyvälläkin. Varmassa (ei se vakuutusyhtiö) kuitenkin vara parempi, joten ehkä hieman selvennän tekstillisesti mitä tuossa kuvassa oikein näkyykään.

Noh, heti tuossa vasemmassa yläkulmassa ovat Darkmanin jatko-osat kolme sekä kaksi. Jostakin selittämättömästä syystä kummatkin uupuivat minulta tyystin, ja kun sitten Antillassa poiketessani äkkäsin niiden olevan tarjouslaarissa, niin mukaanhan ne sieltä lähti. Eiväthän ne ykkösen veroisia ole, mutta oma viihdearvonsa molemmista kuitenkin löytyypi. Darkmanien jälkeen tuleekin sitten Robert Wagnerin tähdittämä A Kiss Before Dying. Linkin takaa voitte halutessanne käydä kurkkaamassa mistä siinä leffassa on kyse.

Alariviltä löytyykin sitten ekana Peter Jacksonin Bad Tasten tekovaiheista kertova dokumentti Good Taste Made Bad Taste, kestoltaan kokonaiset 25 minuuttia. WTF? Aika häpeällistä. Kyseessä on kuitenkin sen luokan klassikko, että täysimittainen leffahan tuon dokun pitäisi aikuisten oikeasti olla. Tunsin itseni hieman petetyksi kun kotiin päästyäni tuon kestoajan vasta huomasin. 25 minuuttia.... Phyff!!!

Mutta joo... eteenpäin. Kingin, Darabontin ja Hanksin The Green Mile olisi vuorossa seuraavaksi. Tähän asti löytynyt vain vhs-formaatissa. Nyt myös siis dvd:nä. Viimeisenä muttei mitenkään vähäisempänä olisi sitten Drive. Leffa, joka on jakanut tuntemani ihmiset kahteen eri ryhmään Dr. Pepperin tavoin. Toiset tykkää, toiset taas ei. Itse en ole sitä vielä katsonut, joten en sano siitä juuta enkä jaata tässä kohdin. Seuraava kuva, kiitos....

Death Sentence. Kevin Bacon charlesbronsonoimassa poikansa tappaneita hoodlomeja hengiltä. Pohjautuu löyhästi Brian Garfieldin kirjoittamaan samannimiseen opukseen. Kirjallisen Death Wishin elikkäs Väkivallan vihollisen jatko-osa. Sitten olisi vuorossa Fragile, jossa töröhuulinen Ally McBeal saa hoitsun hommia purkutuomion alla olevasta lastensairaalasta. Ai niin, ja siellähän tietysti kummitteleekin. Kuinkas muutenkaan?

Jules Vernen Journey to the Center of the Earth olisi seuraavaksi vuorossa. Kolmituntisena minisarjana. Treat Williams pääosassa ja niin pois päin. Kohtuullista halpisseikkailua tuottajanaan televiostakin Robert Halmi Jr. Itse kirjaa en ole koskaan lukenut, mutta ehkä sekin tulee tässä jossakin välissä vielä tapahtuneeksi. Alariviltä jatketaan Bloodrayne: Deliverancen muodossa. Uwe Bolliahan se tämä, eikä siitä sitten sen enempää.

Vampyyreistä siirrymmekin sitten pitkähampaisten karvaturrien eli ihmissusien pariin. Werewolf: The Beast Among Us. Luultavasti ei kovinkaan kummoinen tekele, mutta takuuvarmasti parempi kuin yksikään Howlingin lukuisista jatko-osista. Ja sitten olisi Heathers. Leffa, josta olen kuullut paljonkin erinäisiä (ylistäviäkin) juttuja, mutta jota en kuitenkaan koskaan ole tullut katsoneeksi. Ehkä lähitulevaisuudessa sekin ihme tulee tapahtuneeksi. Seuraava ja vimonen kuva, kiitos....

Tässä viimeisessä photossa näyttäisi olevan ensimmäisenä vuorossa Sherlock Holmes mysteeri The Seven Per-Cent Solution. Viimeaikoina tässä on tullut seurattua muutoinkin Holmesin edesottamuksia eri variaationeen, joten sen perusteella tuli sitten tämäkin hankinta tehtyä. Eikä se hintakaan nyt ihan mahdoton ollunna. The 7th Voyage of Sinbad tuli hommattua paristakin eri syystä. Ray Harryhausenin loistavien stop-motion animaatioiden takia, ja myöskin siksi, että hyllystäni löytyi jo entuudestaan The Golden Voyage of Sinbad sekä Sinbad and The Eye of The Tiger. Kerää koko sarja ja niin pois päin.

The Fly II tuli hommattua vain ja ainoastaan siksi, että saisin sillä kurin tämänkin sarjan täydennetyksi. American Yakuza minulta löytyi kyllä jo ennestääkin, mutta VHS-formaatissa. Eikä siinä mitään. Suurin osa näistä hankkimistani nauhoista yleensä pelittää vallan mainiosti. Niin tämäkin teki, kunnes loppuratkaisun kohdalla tape alkoi ryppyilemään minulle niin pahoin, että katsoin parhaaksi poistaa sen välittömästi videolaitteestani. Levyn hommattuani sain sitten viimeinkin katsottua tämäkin leffan loppuun saakka, ilman mitään ylimääräisiä häiriöitä.

Tuo American Yakuza II kulkee maailmalla myöskin nimellä Back To Back. Se on televisiolle tehty, ei kovinkaan viralliselta tuntuva jatke edeltäjälleen. Siinä missä eka Yakuza muistutti ulkoisesti Dances With Wolvesia, niin tästä semi-sequelista tulee jossain määrin Tarantinon tuotokset. Yakuza II kun sisältää ryppään hassuja hahmoja, pop-kulttuuriviittauksia sekä tietysti Elvis Presleyn. Mukana menossa Michael Rookerin ja Danielle Harrisin lisäksi ykkösestä tuttu Ryo Ishibashi, kuin myös Vincent Schiavelli, Tim Thomerson, Bobcat Goldthwait, Stephen Furst, Fred Willard sekä Leland Orser.

Vihonviimeisenä vuoronsa saakin sitten televisioleffa On the Border. Pankkiryöstö aiheinen jännityspätkä pääosissaan Casper Van Dien sekä Bryan Brown. Euron kustansi ja näin leffan nähtyäni voin kertoa, että siinäkin oli puolet liikaa.

Että tämmöisiä hankintoja tällä erää. Ensi kerralla sitten taas jotakin aivan muuta...