In Memoriam

Bob Hoskins

1942 - 2014

Never Sleep Again: The Elm Street Legacy (2010)

Kuvaus:  Retrospektiivinen katsahdus moniosaiseksi revenneen Elm Street-kauhistelusagan tekovaiheista, vaikutuksesta populaarikulttuuriin, sekä elokuvissa esiintyneiden näyttelijöiden ja ohjaajien tuumailuja ja tarinoita leffasarjassa mukana olostaan. Kertojana Nancy Thompsonia ja itseäänkin elokuvissa esittänyt Heather Langenkamp.

Tuomio: Mielenkiintoinen ja kaikin puolin kaiken kattava dokumentti, jonka parissa Elm Street-elokuvien tosifanit viihtyvät takuuvarmasti vallan mainiosti. Varoituksen sana lienee kuitenkin paikallaan, sillä tämän dokun kesto on huimat neljä tuntia, joten sen katsomiseen on siis syytä varata sellainen päivä, jolloin ei pahemmin ole mitään muuta tekemistä. Ai niin... äläkä sitten missään tapauksessa nukahda sitä katsellessasi, sillä one, two, Freddy's coming for you....

Leffamusa - Indio Black (Adios, Sabata) Main Theme - Bruno Nicolai

Traileri: The Sheik (2014)

The Coroner (1999)

Kuvaus: Emma Santiago (Jane Longenecker) on lakinainen, joka eräänä iltana lenkillä ollessaan joutuu sarjamurhaajan kidnappauksen kohteeksi. Pahantekijä lukitsee lainoppineen naisen kellarinsa uumeniin, kiduttaen ja piinaten tätä armottomasti. Kaikeksi onnekseen Emma onnistuu kuitenkin pakenemaan aidosti järjiltään olevan mielipuolen kynsistä, mutta ei ilman lisäkolhuja, sillä talosta ulos päästyään hän joutuu satunnaisen autoilijan yliajamaksi, ja sitä kautta sairaalaan.

Tullessaan tajuihinsa Santiago väittää hoivaavalle hoitsulleen olevansa eksoottinen tanssijatar nimeltään Dakota Moss, ja että tästä Emmasta hän ei ole kuuna ikuna kuullutkaan. Noh, ei vaineskaan, vaan Emma tahtoo puhua tapahtuneesta poliisille, ja heti seuraavana aamuna rikosetsivät Manley (Bob McFarland) sekä partnerinsa Striker (Robert J. Pouliot) pälähtävät paikalle. Emma vakuuttaa jepareille tietävänsä talon, jossa häntä kidutettiin lupautuu viemään poliisit sinne. Talolle päästyään käy kuitenkin niin, että Emman tarinalta putoaa pohja heti kättelyssä pois. Tönön omistaja kun sattuu olemaan suuresti arvostettu tohtori Leon Uranski (Dean St. Louis), paikallinen kuolemansyyntutkija, jonka Emman mukana olevat lainvalvojat tuntevat ennestään varsin hyvin.

Uskottavuutensa menetettyään Emman on ryhdyttävä yksin taistoon saadakseen nupistaan nyrjähtäneen ruumiinavajaan kiikkiin. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Tämän murhamiehen kanssa pelleileminen saattaa nimittäin koitua kuolemaksi....

Tuomio: Kärsitkö pahanlaatuisesta ummetuksesta? Eikö kakki tule vaikka kuinka pytyllä pakistat? Kallis monen rullan vessapaperipakettikin lojuu turhan panttina saniteettitilojesi lattialla. Mieli on maassa ja masennuskin kolkuttelee jo oven takana. Älä suotta kuitenkaan vaivu synkkyyteen, vaan katso sen sijaan The Coroner. Se on takuuvarma lääke krooniseen ummetukseen, ja saa vatsalaukkuusi vetelehtimään jääneen sisällön pyrkimään ulos niin peräsuolesi, kuin myös rumahkossa lärväkkeessäsi olevan leipäläven kautta alta aika yksikön. Vessassa käyminen ei ole koskaan ollut näin helppoa. Katso siis The Coroner ja sisuskalusi kiittävät sinua... No stars...

Töllömusa - Mission: Impossible - Lalo Schifrin

Traileri: Apocalypse Pompeii (2014)

Leffamusa - Flesh to Flesh - Joe Lamont

I Know Who Killed Me (2007)

Kuvaus: Idyllisen New Salemin pikkukaupungin rauha järkkyy pahemman kerran, kun siellä oleileva sarjamurhaaja ryhtyy kaappailemaan nuoria naisenalkuja, kiduttaen ja lopulta tappaen heidät kuoliaaksi karmivassa kauhukammiossaan. Yksi näistä kaapatuista tytteleistä on Aubrey Fleming (päihdepökeltäjä Lindsay Lohan), joka pitää auringonlaskuista, pitkistä kävelylenkeistä rannalla, sekä pianonsa pimputtamisesta.

Kun kadonneeksi julistettu tyttö sitten löydetään tienposkesta henkihieverissä, pahoin pahoinpideltynä, niin sairaalassa tajuihinsa tultuaan tämä väittääkin olevansa eksoottinen tanssijatar nimeltään Dakota Moss (päihdepökeltäjä Lindsay Lohan), ja että tästä Aubreysta hän ei ole kuuna ikuna kuullutkaan. Vanhempansa Daniel (Neal McDonough) ja Susan (Julia Ormond) ovat aiheellisesti hämmentyneitä tyttärensä yhtäkkiseen henkilöllisyyden vaihdokseen. Sama pätee myöskin Aubreyn poikaystävään, ja juttua ratkoviin FBI-agentteihin, joiden mielestä Aubrey on yhä Aubrey, mutta kaiken karmeuksien aiheuttaman shokin johdosta mennyt hieman sekaisin, kuvitellen siten olevansa kouluaineessaan esiintyvä, vaatteitaan himokkaiden miesasiakkaiden edessä työkseen vähentävä fiktiohahmo, eli lyhyesti sanoen Dakota.

Sekavaako?

No totta hitossa!

Niinpä Dakota ryhtyykin totuuden selvittääkseen tutkimaan yhdistävää tekijää itsensä ja Aubreyn välillä, ja sitä kuka heidät kumpaisenkin väkisin mukaansa kaappasi...

Tuomio: Kurapaskaa... Ei tähtiä

Traileri: Raze (2013)

Dark Night of the Scarecrow (1981)

Kuvaus: Syvässä etelässä sijaitsevassa kyläpahasessa tapahtuu kauheita. Pikkutyttö Marylee Williams (Tonya Crowe) joutuu naapurin koiran raatelemaksi. Tytön ainoa ystävä, mieleltään jälkeenjäänyt Bubba Ritter (Larry Drake) osuu paikalle väärään aikaan, ja pian tätä luonteeltaan lempeää jättiä syytetäänkin tytön kuolemasta. Ilkeä postinjakaja Otis Hazelrigg (Charles Durning) tulee pienen päänsä sisällä siihen tulokseen, että Bubban pitää saada rangaistuksensa Maryleehen kajoamisestaan, ja niinpä mies kokoaakin kylänmiehistä oman käden oikeuteen vakaasti uskovan possen, joka lähtee siltä seisomalta vahvasti aseistettuna aivotoimintansa puolesta taantunutta miestä jahtaamaan.

Samaan aikaan toisaalla Bubban äiti (Jocelyn Brando) saa vihiä miesten aikeista, naamioiden poikansa pellolla nököttäväksi variksenpelätiksi, toivoen ohessa ettei raivon täytteinen lynkkayspoppoo siten tätä löytäisi. Pahaksi onneksi käy kuitenkin niin, että eräs Otisin vainukoirista äkkää tämän rötöksellä huijaamisyrityksen, ja tämän seurauksena jahtijoukkio tyhjentää tylysti tulikeppiensä sisällön bubbapelätin kehoon, tappaen hänet hengiltä.

Myöhemmin käy ilmi, ettei Marylee kuollutkaan koiran hyökkäykseen, ja Bubba olikin se, joka onnistui pelastamaan tytön kalmiston puolelle siirtymisestä. Lynkkaajat tappoivat siis syyttömän miehen. Juttu menee oikeuteen, mutta se kariutuu pitävien todisteiden puutteen vuoksi. Vapauttavasta tuomiosta tyytyväiset jahtaajat palaavat takaisin koteihinsa, saaden yksi kukin kuitenkin pian kuolettavan vieraan bubbapelättiä ulkoisesti muistuttavan mysteerihahmon muodossa...

Tuomio: Televisiolle tehty, veretön ja suoleton kostomysteerislasheri, joka edellämainittujen tekijöidensä puutteen vuoksi panostaakin enemmälti aavemmaisen painostavaan tunnelmaan, sekä pätevähköön näyttelemistyöhön. Yleensä niin leppoisa Charles Durning on tässä leffassa oikea megaluokan ketku, jota ruutuun ilmestyesään tekee mieli tempaista turpaan siinä määrin, että passikuvansakin päätyy teho-osastolle toipumaan. Larry Drake puolestaan harjoittelee tulevaa (saman tyyppistä) L.A. Law rooliaan varten järjellisesti jälkeenjääneenä heppulina, jota lyhyestä esiintymisajastaan huolimatta käy väkisinkin sääliksi. Muutkin näyttelijät suoriutuvat osistaan puhtain valkoisin paperein, vaikka hieman taustahahmomaisia ovatkin.

Kokonaisuutena Variksenpelättimen synkkä yö on lopulta yllättävän positiivinen kokemus, joka ansaitsee hyvinkin oman paikkansa slasher-leffojen parhammiston joukossa. Jos ei nyt muuten, niin ainakin verettömien ja televisiolle tehtyjen sellaisten. Niin ja onhan se toki ohessa myös lajissaan yksi paremmista linnunpelätinkauhisteluistakin. Kolmen tähden arvoisesti...

Battlestar Galactica - Giorgio Moroder

Alla olevan kipaleen voi kuulla soivan turkkilaisen Star Warsin (Dünyayı Kurtaran Adam) taustamusana...

Traileri: Batman - Assault on Arkham (2014)

Töllömusa - Magnum P.I. Theme - Mike Post

The Guardian (1990)

Kuvaus: Nuoripari Phil (Dwier Brown) ja Kate (Carey Lowell) ovat juuri muuttaneet raharikkaiden asuttaman Hollywood Hillsin kuvaakin kauniimpiin maisemiin. Pariskunta palkkaa pientä Jake poikaansa hoitamaan ihanteelliselta vaikuttavan lapsenvahdin, Camillan (Jenny Seagrove), josta tulee varsin nopeasti kuin perheenjäsen. Naisella on kuitenkin oma pimeä puolensa, joka ilmenee oudohkona mieltymyksenä mystisiin puihin liittyviin rituaaleihin, sekä viattomuutta edustavaan Jake-vaaviin, jonka pään menoksi Camillalla on omat katalat suunnitelmansa...

Tuomio: Mestariohjaaja William Friedkin (Manaaja, The French Connection) iskee kirveensä pahasti kiveen tässä psykologisessa kauhutrillerissään, joka tehokkaan pelottelun sijasta enemmänkin naurattaa jatkuvalla pölhöydellään. Leffan loppukliimaksi on jotakin aivan käsittämätöntä ja sitä ei pysty sanoin mitenkään kuvaamaan. Se pitää kokea ihan ite. Yksi starba ja siinäkin saattaa olla yksi liikaa...

From The Producers of Meteor Storm and NYC Tornado

Arvostelujen kirjoittaminen tökkii taasen sen verran, että yleisön pyynnöistä huolimatta esittelen tässä kohtaa jokusen viimeaikaisen leffahankintani. Taitaa siellä olla pari teeveesarjaakin...

Demons of the Mind: Hammer-leffa, jota en muista aiemmin koskaan nähneeni. Nyt tulee sekin erhe korjattua...

Hammer House of Horrors: Kaksi levyllistä Hammerin tuottaman televisiosarjan jaksoja. Volume kakkonen näyttäisi olevan. Pitää sisällään jaksot Rude Awakening, Charlie Boy, Children of the Full Moon, The Thirteenth Reunion, The Carpathian Eagle, Guardian of the Abyss ja Growing Pains.

Super Eruption: Tulivuori purkautuu eikä kellään ole sen jälkeen enää yhtään kivaa. Taattua SyFy-Channel laatua...

Stonehenge Apocalypse: Stonehengen lähistöltä löytyy ensin luuranko ja hetiperään outo mekanismi, joka vahingossa käyntiin laitettuaan uhkaa tuhota koko maapallon. Taattua SyFy-Channel laatua. Mukana menossa Highlander-televisiosarjasta tutuksi tullut Methos...

Super Storm aka Mega Cyclone: Taattua Syfy-Channel laatuta tämäkin...

Season of the Witch: Romeron ohjastama kauhistelu, jota en muista aiemmin nähneeni.  Nyt tulee sekin erhe korjattua...

Tales of the Gold Monkey: Indiana Jonesin hengessä tehty, yhden kauden mittaiseksi jäänyt seikkailusarja, jota kakarana ollessa tuli katseltua tarkkaavaisesti. Saas nähdä jaksaako se edelleen kiehto yhtä paljon kuin tuolloin, vai käykö tämänkin kohdalla niin, että aika pahalainen kultailee muistot...

The Naples Connection aka Luca il Contrabbandiere: Lucio Fulcin ohjastama väkivallan täytteinen rikoselokuva. Voi olla hyvä tai sitten ei...

Leprechaun 2: He's the leprechaun and it's alright...

Coffy: Pam Grier ja blackspoitaatio. Kuolettava yhdistelmä...

Dressed to Kill: Jännityksen metsurin Brian De Palman ristiinpukeutumismurhamysteeri, jonka pääosissa heiluu Nolanin Batman-trilogiasta tutuksi tullut hovimestari Alfred...

Flatliners: Kasettiversion päivitystä levylliseen muotoon. Ei mitään sen kummempaa...

Tämmöisiä hankintoja tällä erää. Ensi kerralla sitten taasen luvassa jotakin aivan muuta.

Traileri: In The Blood (2014)

Päivän boksibongaus: The A-Team Ultimate Collection

Klassikkosarjan kaikki viisi kautta saman lootan sisällä. I love it when a plan comes together.  

Leffamusa - L'ultima Tromba - Ennio Morricone

40 Days and Nights (2012)

Kuvaus: Luonto ryhtyy mullistelemaan raamatullisissa mittasuhteissa ja maailmanloppu uhkaa. Eräskin mikrobiologi saa tehtäväkseen ottaa talteen aivan älyttömästi DNA:ta, jotta ihmiskunnan tulevaisuus olisi jatkossakin turvattu. Muut immeiset koittavat sillä välin selvityä myrskyn silmässä parhaansa mukaan, toivoen ohessa olevansa niiden onnekkaiden joukossa, jotka arvotaan sisälle pääseviksi valmisteilla olevaan Arkkiin...

Tuomio: Halpisleffayhtiö The Asylumin äärikehno 2012 variaatio, jonka suosittelen kohdalle osuessa tappamaan välittömästi tulella, hapolla sekä dynamiitilla, ja hautaamaan jäännökset syvälle siunattuun maahan, josta ei väen väkisinkään pääse nousemaan zombin omaisesti maankamaralle takaisin ihmisiä kiusaamaan.  No stars for this one...

Traileri: The Zombinator (2013)

In Memoriam

The Ultimate Warrior

1959 - 2014

Päivän boksibongaus: Ten Thousand Ways to Die - The Spaghetti Western Collection (12 Films)

Siitä onkin jo tovi ehtinyt kulumaan, kun viimeksi tämmöisen kokoelmahässäkän kirpparilta löysin. Tänä aamuna tuli siihenkin muutos, sillä tuo vieressä näkyvä lotju halusi väkisin lähteä torilta mukaani. Minä tohtinut poiskaan toista hätistää, joten ostin sen poikkee kuleksimasta...

Boksi pitää sisällään seuraavat italo-westernit...

- Beyond the Law (1968)
- Four Dollars of Revenge (1968)
- God's Gun (1975)
- His Name Was King (1971)
- It Can Be Done, Amigo (1973)
- Jesse and Lester (1972)
- Johnny Yuma (1966)
- Now They Call Him Sacramento (1972)
- Seven Guns for Timothy (1966)
- Grand Duel (1972)
- The Great Adventure (1975)
- The Last Gun (1964)

Star Wars Goes Disco

Two Minute Warning (1976)

Martin Balsamin Fedorasta puuttuu jotakin. Osaatko sinä sanoa mitä?

Kuvaus: Los Angelesissa sijaitsevassa urheilupyhätössä pelataan amerikkalaisen jalkapallon finaaliottelua. Massiivisen katsojajoukkion lisäksi areenalle on saapunut myös nupistaan sekaisin oleva tarkka-ampuja, jonka päälimmäisenä aikeena on ottaa hengiltä niin monta ihmistä, kuin suinkin mahdollista. LAPD:n valpas poliisimies, kapteeni Peter Holly (Charlton Heston) saa kuitenkin vihiä ampujan olemassaolosta, ja yhdessä paikallisen karhuryhmän johtomiehen, kersantti Buttonin (John Cassavetes) avustamana yrittää pysäyttää päästään vinksahtaneen pyssymiehen ennen kuin se olisi jo liian myöhäistä...

Tuomio: Nimekkäällä tähtikaartilla varustettu, pätevähkön puoleinen ampumatapausjännäri, joka kärsii hienoista inflaatiota viipyilevän alkunsa ja stadionille ahtautuneiden yksipuolisten tavishahmojen edesottamusten seuraamisessa. Leffan edetessä tahti kuitenkin paranee ja loppuhuipentuma onkin sitten karulla tapaa (70-lukuiseen tyyliin) tyly ja kysymyksiä herättävä. Päälimmäisenä oikeassakin elämässä tämän tyyppisten tapausten kohdalla se kaikista eniten esitetty, eli miksi?

Töllömusa - Battlestar Galactica Main Theme - Stu Phillips

Traileri: Sin City - A Dame to Kill For (2014)

Gravity ft. Superman

Doom (2005)

Kuvaus: Weyland-Yut..... eikun.. köh.. siis Union Aerospace Corporationin Marsissa sijaitsevalta tieteelliseltä tutkimuslaitokselta lähtee liikenteeseen sekasortoisen epätoivoinen hätäsanoma. Ukko ylijumalaa labrassaan leikkivien valkotakkitiedemiesten suorittamat geenimanipulaatiokokeet ovat menneet - ei niin kovin yllättäen - pahemman kerran reisille, ja tämän seurauksena koko konkkaronkka on saanut niskaansa legioonan suoraa painajaisunista revittyjä veren- ja lihanhimoisia monstereita. Mainitun lisäksi myös kahvi on päässyt loppumaan, eikä leipäkään liioin maistu enää leivälle.

Tiedeasema julistetaan tasoltaan viitosluokkaa olevan karanteenin alle, tarkoittaen ettei kukaan pääse sieltä ulos tahi vaihtoehtoisesti sinne sisään. Paitsi RRTS eli kansanomaisemmin Rapid Response Tactical Squad. Joukkio karskin Kessun (The Rock) johtamia erikoiskoulutuksen saaneita sotilaita, joiden tehtävänä on mennä sinne minne kukaan muu ei uskalla, ja sen jälkeen siivota muiden aiheuttamat töppäilyt keinoilla millä hyvänsä maton alle piiloon. Niin nytkin ja pian tämä hampaisiin asti raskaasti aseistettu ryhmittymä passitetaan huitsin Nevadasta löydetyn Stargaten läpi punaiselle planeetalle riehaantuneita öhkömöhköjä persuksille potkimaan. Ohessa olisi eri kiva, jos UAC:n päivänvaloa kestämättömät dokumentitkin saataisin tehtävän tuoksinassa kahmaistua käpälään, ja jokunen tiedenörttikin olisi kaiketi hyvä saada hengissä takaisin kotiin.
Helpommin sanottu kuin tehty, sillä geneettisesti muunnellut örvelöt osoittautuvat nopeasti vihulaisina huomattavasti oletettua vaarallisemmiksi, saaden jopa kaiken nähneiden ja kokeneiden sotajermujen puntit tutisemaan silkasta pelosta....

Tuomio: Legendaariseen tietokonepelisarjaan löyhähkösti pohjautuva keskivertoinen toimintarymistely, joka etenee ehkä liiaksikin asti muista samantyyppisistä leffoista (esim. Aliens, Resident Evil) lainatuin pelottein ja juonenkääntein. Videopelielokuvahan tämä toki on, mutta ei sen silti pitäisi estää omilla aivoilla ajattelemista. Pätkän ainoaksi todelliseksi oivallukseksi jääkin lopulta Karl Urbanin esittämän John "Reaper" Grimmin näkökulmasta avautuva First Person Shooter-osio, joka saa ainakin pelisarjan fanit hetkellisesti hihkumaan riemusta. Tämän enempää alkuperäismateriaalia (muutamaa pientä poikkeusta lukuunottamatta) ei sitten juuri kunnioitetakkaan. Helvetin syövereistä esiin kömpivät örvelötkin ovat menty korvaamaan tylsästi geenimanipulaation läpikäyneillä vastaavilla. What's up with that?

Näyttelemispuolestakin kaiketi pitäisi sanoa jotakin, mutta eipä siitä pahemmin ole kotiin kirjoittamista. Jähmeän jäykähköä ja melkolailla persoonantonta meininkiä siitäkin huolimatta, että henkilöhahmoihin on jokaiseen yritetty ympätä jokin muka erikoinen piirre. Yksi vetää huumeita, toinen taas tykkää kännipäissään pelehtiä hotellihuoneessa transujen kera ja kolmas puolestaan luottaa tiukassa tilanteessa raamatun pyhään sanaan. Aivan sama, sillä eipä näistä hahmoista jää lopulta mieleen yhtään mitään. Ei edes se, miten kukin henkensä menettää. Kaksi tähtöstä. Ei enempää eikä vähempää...

Flesh + Steel: The Making of RoboCop