Sivut
▼
sunnuntai 29. kesäkuuta 2014
lauantai 28. kesäkuuta 2014
perjantai 27. kesäkuuta 2014
CyberTracker (1994)
"You have been found guilty
by the United States computerized judicial system.
You're to be executed... now!" - Tracker
Kuvaus: Senaattori Dilly (John Aprea) uskoo vakaasti tietokoneistettuun lainvalvontaan. Niinpä mies onkin runnonut senaatissa läpi lakiesityksen, jonka pohjalta hiilipohjaiset poliisiyksiköt korvataan CyberCore Corporationin kehittämillä cyborgivastaavilla, joita Trackereiksikin (Jim Maniaci) kutsutaan. Näillä peltipollareilla on tarvittaessa oikeus toimia niin tuomareina, valamiehistönä kuin myös teloittajinakin, mikäli rikollisen suorittama rötös sen vakavuutensa vuoksi vaatii.
Lain pitkä robottikäsi ei kuitenkaan innosta kaikkia. Vähiten Dillyn vihamiehiä, jotka mieluusti haluaisivat lyödä tätä otsalohkoon jollakin vaarallisemmallakin kuin jalastaan ottamalla sukalla. Tästä johtuen kansanedustaja on kerännyt ympärilleen joukkion henkeään vartioivia henkivartijoita, joiden johtajana toimii Ross (Richard Norton) niminen heppuli. Tässä samaisessa poppoossa senaattorin hapenoton jatkumista valvoo yhtälailla salaisen palvelun agentti Eric Phillips (Don "The Dragon" Wilson), joka onnistuu pelastamaan Dillyn hengen terroristien iskulta
Tyrmistyksekseen Phillips saa kuitenkin pian havaita, ettei senaattori olekaan oikeasti mikään mukava mies, ja etteivät hänen tekosensa kestä kovinkaan hyvin päivänvaloa. Lainsäätäjä itsekin halajaa pitää hämäräpuuhansa hämärän peitossa, ja on siksi valmis tekemään aivan mitä tahansa, jottei totuus touhuiluistaan paljastuisi. Näin ollessa Phillips saakin rasitteekseen tekaistun murhasyytteen, ja pakeneville kannoilleen Trackerin, jonka kanssa ei neuvotella. Joka ei usko puhetta. Ei tunne sääliä, armoa tai pelkoa. Eikä pysähdy ikinä. Ei ennen kuin Phillips on kuollut ja kuopattu...
Tuomio: ...Ja mikä parasta.... tälle on tehty jatko-osakin.... :D
Elokuvana: Pölhöviihteenä:
torstai 26. kesäkuuta 2014
keskiviikko 25. kesäkuuta 2014
tiistai 24. kesäkuuta 2014
Päivän leffabongaus: Tombstone - The Director's Cut
Poikkesin aamusella hätäisesti keskustassa asioilla ja tottakait samalla piti käydä divarissakin. Koska rahnaa oli mukana tällä erää rajoitettu määrä, ei isompaa tuhlausta päässyt tapahtumaan. Vain tuo vieressä näkyvä lähti mukaani...
Tombstone - The Director's Cut
En edes tiennyt, että tämmöinenkin versio on olemassa, joten pakkohan se oli ostaa pois. Siitäkin huolimatta, että leffa itsessään on vain kuusi minuuttia teatterikaimaansa pidempi. Lisäpontta ostopäätöksen tekemiseen antoivat myös ohjaajan kommenttiraita ja kakkoslevyn kattavat ekstrat. Niin ja onhan tuo kotelon ulkoasukin aika näyttävä, vaikka se ei tuosta suttuisesta kuvastani kovin hyvin ilmi käykkään.
Että tämmöinen bongaus tällä kertaa. Ensi kerralla luvassa sitten taasen jotakin ihan muuta.
Tombstone - The Director's Cut
En edes tiennyt, että tämmöinenkin versio on olemassa, joten pakkohan se oli ostaa pois. Siitäkin huolimatta, että leffa itsessään on vain kuusi minuuttia teatterikaimaansa pidempi. Lisäpontta ostopäätöksen tekemiseen antoivat myös ohjaajan kommenttiraita ja kakkoslevyn kattavat ekstrat. Niin ja onhan tuo kotelon ulkoasukin aika näyttävä, vaikka se ei tuosta suttuisesta kuvastani kovin hyvin ilmi käykkään.
Että tämmöinen bongaus tällä kertaa. Ensi kerralla luvassa sitten taasen jotakin ihan muuta.
The Hearse (1980)
Kuvaus: Rankan avioeroprosessin läpikäynyt opettajatar Jane Hardy (Trish Van Devere) matkaa Blackfordin idylliseen pikkukaupunkiin, viettääkseen siellä rentouttavan kesän talossa, jonka edesmennyt tätinsä jätti tälle perinnöksi. Tätinsä yksityiselämästä tietämätön Jane huomaa pian, että paikalliset alkuasukit (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) suhtautuvat ränsistyneeseen kartanoon pelonsekaisin tuntein, vältellen sinne menoa keinolla millä hyvänsä. Toisaalta se mikään ihme ole, sillä harjoittihan auntie dearest siellä hengissä ollessaan mustanpuhuvaa magiaa, palvoen ohessa suurella antaumuksella vanhaa vihtahousuista kehnoa, eli paholaisen pahalaista. Eikä siinä vielä kaikki, sillä Jane saa toistuvaksi riesakseen kummittelevan ruumisauton, jonka salaperäisellä kuskilla on omat katalat suunnitelmansa opettajapolon päänmenoksi...
Tuomio: Vaisuhkon pitkäpiimäinen kauhistelumysteeri, joka pelottelun sijasta tylsistyttää katsojansa kuoliaaksi. Televisioelokuvamainen toteutus ei auta asiaa sitten niin yhtään. Yksi tähti elokuvalle, toisen mennessä itselleen ruumisautolle, jonka creepymäinen olemus tosin menee tässä leffassa täysin hukkaan.
lauantai 21. kesäkuuta 2014
perjantai 20. kesäkuuta 2014
The Car (1977)
Kuvaus: Utahin aavikolla sijaitseva Santa Ynezin rauhaisa tuppukylä saa päivänä eräänä epämiellyttävän vieraan, kun paikalle pälähtää jostakin tummanpuhuva automobiili, joka ryhtyy lahtamaan surutta perähikijän asukkeja yksi toisensa perään. Pirulliseksi tämän kalmankaaran tekee se, että siitä puuttuu tyystin rekisterikilvet, ovenkahvat... and you're gonna love this... se tärkein eli kuski!
Moiset seikat saavat lakia ja järjestystä valvovan Wade Parentin (James Brolin) hämilleen, mutta ei kuitenkaan niin pahasti, etteikö hän kykenisi komentamaan apunaan olevat apulainvalvojat taistoon murhanhimoista menopeliä vastaan. Onhan lopulta kuitenkin kyse asukkaiden, omien tyttäriensä sekä naisystävänsä Laurenin (Kathleen Lloyd) turvallisuudesta. Mutta kuinka päihittää peltilehmä, jonka sisällä jyllää yliluonnolliset voimat tavallisen dieselin sijaan...
Tuomio: Paikoittain pöhelöhkön kömpelö, mutta kokonaisuutena siltikin erittäin viihdyttävä tappaja-autokauhistelu, joka tunnelmaltaan ja visuaaliselta ilmeeltään on paljosta velkaa Steven Spielbergin Kauhun kilometreille. Yhtäläisyyksistään huolimatta Kalmankaara pyrkii kuitenkin tekemään omanlaisensa suorituksen, painottaen tarinansa yliluonnollisuutta kuskittomalla, renkaiden päällä liikkuvalla pahuuden ilmentymällä, jonka origin stoori jää täysin hämärän peittoon. Juuri tuo detalji tekeekin tästä leffasta astetta nautittavamman, sillä elokuvan edetessä sitä ryhtyy väkisinkin pohtimaan mistä moinen menopeli onkaan lähtöisin, ja miksi juuri Santa Ynezin asukit joutuvat sen tappavan vihan kohteeksi.
Näyttelijäsuorituksistakin pitäisi kaiketi sanoa jotakin, mutta eipä niistä pahemmin sanottavaa ole. Parhaan roolin taitaa tehdä itse auto, joka ulkoiselta olemukseltaan on kyllä sen verran pahaenteisen näköinen, etten mielelläni sitä pimeällä kujalla haluaisi kohdata. Ei ihme, että Futuraman tekijät ottivat kärryn mallikseen, kun Benderistä werecarin tekivät..
keskiviikko 18. kesäkuuta 2014
You'll Never Know What Bit You
Koska ulkona on kalsa, niin seuraavassa muutama viimeaikainen leffahankintani....
The Trigger Effect: Kun sähköt katkeavat... Mukana menossa Kyle MacLachlan, Elisabeth Shue ja se kaveri, jonka nimi muistuttaa Dylan McDermottia, eli Dermot Mulroney...
Undisputed 2: Last Man Standing: Michael Jai White ottaa venäläisessä vankilassa yhteen Scott Adkinsin kanssa. Pakkohan moinen otsaanlyöntikisa on nähdä. Käsittääkseni leffana jopa parempi kuin ensimmäinen. Ainakin tappelukohtauksia on kovasti minulle etukäteen kehuttu. Kolmosen kun vielä jostain saisi...
Feast Trilogy: Kaikki kolme Feastia samojen kansien sisällä. Ykkösestä pidin. Saas nähdä miten noiden jatkojen laita tulee olemaan...
Straight On Till Morning: Hammer pätkä, josta minulla ei ennestään ole minkäänlaista haisuakaan.
Body Of Evidence: Madonnan ihka oma Basic Instinct yritelmä, jonka kävin aikoinaan jopa teatterissa asti kärsimässä läpi. Ei kovin kaksinen pätkä siis, mutta kaippa sekin hyllyssä pitää olla... tai jotain...
Air Marshal: Nu Imagen aivot narikkaan toimintapläjäys, jossa ilkiät terroristit kaappaavat lentokoneen haltuunsa, tietämättään sen paremmin, että samalla lennolla on mukana myös Air Marshal, joka ei pidä moisesta touhuilusta sitten niin yhtään, ja ryhtyy näin ollen matkimaan Passenger 57:nin Wesley Snipesiä...
Joe's Apartment: Ilmeisesti jonkin sortin luontodokumentti newyorkilaisasunnossa elävistä torakoista...
Savate: Villiin länteen ajallisesti sijoitettu Bloodsport apinointi, jossa puunaamainen Olivier Gruner mättää kehässä turpaan vastustajiaan. Yhtenä heistä itse Beastmaster eli Marc Singer. Mukana menossa myös Beverly Hills 90210:n Steve sekä Brisco County Senior. Bonus leffana mukana Extreme Dragon aka Extreme Force...
Lola Rentt: Juokse, Lola Juokse. Ja niin Lola tekeekin. ...noirin kirjoittaman mainion arvostelun voi halutessaan käydä lukemassa täältä.
Lake Placid 2: Karmaisevaa, halvalla tehtyä krokotiilikauhistelua Lake Placidin järvellisissä maisemissa...
Blood And Bone: Michael Jai Whiten tähdittämä draamallinen turpaanmättökarnevaali, jossa mukana menossa myös Kylmän ringin Kareem Said, eli Eamonn Walker...
The Trip: This is how Michael Caine speaks...
Tämmöttisiä hankintoja tällä erää. Ensi kerralla tuttuun tapaan sitten taasen jotakin aivan muuta.
The Trigger Effect: Kun sähköt katkeavat... Mukana menossa Kyle MacLachlan, Elisabeth Shue ja se kaveri, jonka nimi muistuttaa Dylan McDermottia, eli Dermot Mulroney...
Undisputed 2: Last Man Standing: Michael Jai White ottaa venäläisessä vankilassa yhteen Scott Adkinsin kanssa. Pakkohan moinen otsaanlyöntikisa on nähdä. Käsittääkseni leffana jopa parempi kuin ensimmäinen. Ainakin tappelukohtauksia on kovasti minulle etukäteen kehuttu. Kolmosen kun vielä jostain saisi...
Feast Trilogy: Kaikki kolme Feastia samojen kansien sisällä. Ykkösestä pidin. Saas nähdä miten noiden jatkojen laita tulee olemaan...
Straight On Till Morning: Hammer pätkä, josta minulla ei ennestään ole minkäänlaista haisuakaan.
Body Of Evidence: Madonnan ihka oma Basic Instinct yritelmä, jonka kävin aikoinaan jopa teatterissa asti kärsimässä läpi. Ei kovin kaksinen pätkä siis, mutta kaippa sekin hyllyssä pitää olla... tai jotain...
Air Marshal: Nu Imagen aivot narikkaan toimintapläjäys, jossa ilkiät terroristit kaappaavat lentokoneen haltuunsa, tietämättään sen paremmin, että samalla lennolla on mukana myös Air Marshal, joka ei pidä moisesta touhuilusta sitten niin yhtään, ja ryhtyy näin ollen matkimaan Passenger 57:nin Wesley Snipesiä...
Joe's Apartment: Ilmeisesti jonkin sortin luontodokumentti newyorkilaisasunnossa elävistä torakoista...
Savate: Villiin länteen ajallisesti sijoitettu Bloodsport apinointi, jossa puunaamainen Olivier Gruner mättää kehässä turpaan vastustajiaan. Yhtenä heistä itse Beastmaster eli Marc Singer. Mukana menossa myös Beverly Hills 90210:n Steve sekä Brisco County Senior. Bonus leffana mukana Extreme Dragon aka Extreme Force...
Lola Rentt: Juokse, Lola Juokse. Ja niin Lola tekeekin. ...noirin kirjoittaman mainion arvostelun voi halutessaan käydä lukemassa täältä.
Lake Placid 2: Karmaisevaa, halvalla tehtyä krokotiilikauhistelua Lake Placidin järvellisissä maisemissa...
Blood And Bone: Michael Jai Whiten tähdittämä draamallinen turpaanmättökarnevaali, jossa mukana menossa myös Kylmän ringin Kareem Said, eli Eamonn Walker...
The Trip: This is how Michael Caine speaks...
Tämmöttisiä hankintoja tällä erää. Ensi kerralla tuttuun tapaan sitten taasen jotakin aivan muuta.
tiistai 17. kesäkuuta 2014
maanantai 16. kesäkuuta 2014
lauantai 14. kesäkuuta 2014
perjantai 13. kesäkuuta 2014
keskiviikko 11. kesäkuuta 2014
500 MPH Storm (2013)
Kuvaus: Mittakaavaltaan isohko energiakokeilu menee pahemman kerran reisille, synnyttäen ryppään jättikokoisia, valtaisalla volyymilla riehuvia hurrikaaneja Pohjois-Amerikan manteretta riepottelemaan. Lukion tiedeopettajan, Nathan Simsin (Casper Van Dien) tehtäväksi jää saada perheensä turvaan ennen kuin valtoimenaan remeltävät kaanit yhdstyvät hyperkaaniksi. Viidensadan mailin tuntivauhtia eteneväksi megamyrskyksi, jolla on hallussaan valta ja voima pyyhkäistä Amerikan Yhdysvallat kertarykäyksellä kokonaan pois maailmankartalta....
Tuomio: Sontakakkapaskaa tämäkin.... No stars.
maanantai 9. kesäkuuta 2014
Raptor Ranch (2013) aka The Dinosaur Experiment
Kuvaus: Teksasissa sijaitsevassa Fossil Ridgen tuppykylässä joukkio paikallisia pökiöitä joutuu nälkäisiksi heittäytyneiden Raptorien ruokalistalle. Lorenzo Lamas käy piipahtamassa spesiaalina agenttina, jolla on coolit aurinkokakkulat...
Tuomio: Sontakakkapaskaa... No stars.
sunnuntai 8. kesäkuuta 2014
The Man Who Haunted Himself (1970)
Kuvaus: Liikemies Harold Pelham (Sir Roger Moore) joutuu kotimatkallaan pahanlaatuiseen auto-onnettomuuteen. Mies kiikutetaan kiireen vilkkaa lasarettiin, jossa hänet todetaan hetkellisesti kuolleeksi. Pelham palaa kuitenkin rajan takaa takaisin ihmisten ilmoille, toipuen vammoistaan täysin. Jokin tuntuu silti olevan pielessä ja pahasti. Ystävänsä ja työtoverinsa nimittäin väittävät nähneensä Pelhamin paikoissa, joissa hän ei itse muista vierailleensa. Tehden asioita, joita hän ei muista tehneensä. Pelham on syystäkin hämillään ja hän ryhtyy tonkimaan mystistä mysteeriä pintaa syvemmältä. Hiljalleen Harodille selkenee, että hänen sairauslomansa aikana paha ja kunnianhimoinen kaksoisolento on ottanut tehtäväkseen terrorisoida miestä niin talossa kuin puutarhassakin. Doppelgänger on muuttanut hänen bisnessuunnitelmiaan ja sotkenut avioliittonsakin käymällä naisissa vierahissa. Tästä saa alkunsa ilkeän kaksoiskappaleen henkeäsalpaava ajojahti, joka ajaa originaalin Pelhamin lähes hulluuden partaalle...
Tuomio: Intensiivinen ja katsojansa mielenkiinnon alusta loppuun taidokkaasti ylläpitävä psykologinen trilleri, jossa Sir Roger Moore tekee ehdottomasti elokuvallisen uransa tasokkaimman pääosasuorituksen. Mies itse pitääkin tätä leffaa parhaimpanaan pelkästään jo siksi, että sen nerokkaasti kirjoitettu käsikirjoitus antoi hänelle vihdoinkin luvan päästä näyttämään mistä hänet on näyttelijänä tehty. Moore käykin elokuvan aikana lävitse koko tunteiden kirjon sellaisella vimmalla, ettei moista ole kuuna sen jälkeen nähty. Ainakaan Sir Rogerin tulkitsemana.
Sivuhahmoista edukseen puolestaan erottuu veteraaninäyttelijä Freddie Jonesin esittämä psykiatri, joka lyhyehköstä ruutuajastaan huolimatta onnistuu olemaan äärimmäisen mieleenpainuva hahmo kaikessa omalaatuisuudessaan. Muukin kaarti hoitaa esiintymisensä mukiinmenevästi, vaikka jossain määrin jäävätkin taustalle ruikuttamaan. Leffa pitää sisällään pätevän näyttelemistyön lisäksi muutaman näyttävän visuaalisen kikan, jotka vahvistavat mukavasti tuotoksen muutoinkin ahdistavan paranoidista tunnelmaa. Pohjautuu Anthony Armstrongin kirjoittamaan lyhyt tarinaan The Case of Mr. Pelham. Jäi ohjaajansa Basil Deardenin viimeiseksi ohjaustyöksi.
lauantai 7. kesäkuuta 2014
Inbred (2011)
Kuvaus: Rypäs taulapäisiä nuorisorikollisia valvojineen matkaa pieneen ja syrjäiseen yorkshirelaiskylään, Mortlakeen, suorittamaan rangaistukseksi rötöksistään määrättyä yhdyskuntapalveluaan. Pian kylään saavuttuaan he päätyvät sisäsiittoisten asukkien jahtauksen ja lahtauksen kohteeksi. Hilarity ensues!
Tuomio: Mikäli verta ja suolenpätkiä halajat nähdä, niin tästä leffasta niitä löytyy riittämiin. Älyllistä sisältöä... not so much. Kässäristä ja ohjauksesta lienee vastanutkin joku noista kannessa olevista jälkijätöistä. Omat epälyikseni kohdistuvat 3D-laseja päässään pitävään heppuliin. Yksi tähti ja sekin menee enimmäkseen karun oloisille yorkshireläismaisemille.
perjantai 6. kesäkuuta 2014
torstai 5. kesäkuuta 2014
The Terror Rises Again
Koska on kuuma, niin laitanpa tähän kohtaan jokusen viimeaikaisen leffahankinnan esille...
The Man Who Haunted Himself: Roger Moore kummittelee itselleen. Spookya!
Blackjack: John Woo ja Dolph Lundgren löivät tässä leffassa hynttyynsä hetkellisesti yhteen.
The Brotherhood of the Rose: Rambonkin kirjoittaneen David Morrellin samannimiseen opukseen pohjautuva minisarja. Mukana menossa Robert Mitchum, Peter Strauss ja Connie Selleca.
The Revenge of Frankenstein: Frankenstein. Kosto. Hammer ja Peter Cushing.
Jack The Ripper: Jess Franco ja Klaus Kinski Viiltäjä-Jaskana.
The Cars That Ate Paris: Autot, jotka söivät Paris Hiltonin.
The Haunting: Se aito ja originaali.
The Oily Maniac: Öljyinen monsteri vigilante moodissa. Ilmeisesti sukua Tasha Yarin syöneelle Armukselle.
The Mighty Peking Man: Shaw Brothersien veikeän camp-henkinen King Kong rip-offi. Mukana myös Sheena - Viidakon kuningatar... tai jotain...
keskiviikko 4. kesäkuuta 2014
maanantai 2. kesäkuuta 2014
Cockneys vs Zombies (2012)
"It's obvious, isn't it? They're vampires!
What we need is crucifixes, silver, garlic, holy water
and Christopher Lee" - Eric
Kuvaus: Lontoon East Endissä sijaitsevalta rakennustyömaalta löytyy Kaarle toisen aikainen hautakammio. Kaksi uteliasta työmiestä astuu tarkoituksella sinetöityyn kryptaan, päätyen samoin tein zombiluurankojen henkilökohtaisiksi puruleluiksi. Luonnollisesti epäonnisista remonttireiskoista tulee pureman seurauksena ravinnokseen ihmislihaa himoavia eläviä kuolleita, ja näin tapahtuessa viraaliksihan se menee alta aikayksikön.
Samaan aikaan toisaalla luuseriveljekset Terry (Rasmus Hardiker) ja Andy (Harry Treadaway) suunnittelevat pankkiryöstöä, jonka tuotoilla kaksikko pelastaisi purkutuomion saaneen vanhainkodin, jossa heidän gangsteri-isoisänsä Ray (Alan Ford) viettelee rauhaisia eläkepäiviään. Sen verran isosta keikasta on kuitenkin kyse, etteivät veljekset pysty vetämään sitä läpi kaksistaan. Niinpä he värväävät avukseen serkkulikkansa Katyn (Michelle Ryan), plösön hölösuun Tuppencen (Jack Doolan) sekä päästään pahasti napsahtaneen Mentaali Mickeyn (Ashley Thomas), joka omaa kroonisesti kutkuttavan liipasinsormen.
Kantapään ja sattuman kautta etenevä ryöstösessio päätyy 2,5 miljoonan punnan saaliiseen, poliisien piiritykseen, panttivankien ottamiseen ja nälkäisen zombielauman paikanpäälle laahustamiseen. Amatööriryöstäjät panttivankeineen onnistuvat kuin ihmeen kaupalla taistelemaan tiensä ulos pankista, ottaen pakoautokseen minkäs muunkaan kuin legendaarisen double deckerin, suunnaten tiensä hippulat vinkuen kohti vanhainkotia, pelastakseen isoisänsä ystävineen elävältä syödyksi tulemiselta...
Tuomio: Shaun of the Deadin jalanjäljissä laahustava, paikoittain ihan hauskakin brittizombeilu, joka onnistuu yllättäen tarjomaan tähän ylitarjonnasta kärsivään genreen muutaman uudenkin oivalluksen. Liittyen jalkapallohuligaaneihin sekä vanhusten ja zombbarien väliseen kanssakäymiseen. En rupea niitä tässä kohdin sen kummemmin spoilamaan. Näette sitten itse, mikäli leffan katsottavaksenne jossakin kohtaa otatte.
Erityismaininta menkööt elokuvan veteraanikaastille, joka osoittaa hyvin sen, että vanhoista konkareista löytyy edelleenkin roppakaupalla virtaa, jos heille vain mahdollisuus mukana oloon suodaan. Edukseen erottuvat Alan Fordin esitttämä kärttyisän suulas gangsteri-isoisä Ray, antiikkikauppias Lovejoynkin rinnalla aikoinaan Tinkerin roolissa esiintynyt Dudley Sutton, ja tietysti Honor Blackman, jonka me kaikki varmasti parhaiten muistamme Goldfingerin Pussy Galorena. Kaksi tähteä itse elokuvalle, kolmannen mennessä yhteisesti edellämainituille uusille jipoille, että myöskin hyvät roolit vetäville veteraaninäyttelijöille.
sunnuntai 1. kesäkuuta 2014
The Merry Gentleman (2008)
Kuvaus: Kate Frazier (Kelly MacDonald) pakenee väkivaltaista miestään, Michaelia (Bobby Cannavale), Chicagoon aloittaakseen siellä uuden elämän. Eräänä iltana töistä lähtiessään Kate estää Frank Loganin (Michael Keaton), itsetuhoisen palkkamurhaajan, tappamasta suorittamansa keikan jälkeen itseään rakennuksen katolta heittäytymällä. Juttuun oman lusikkansa lyö myös alkoholisoitunut rikosetsivä Dave Murcheson (Tom Bastounes), joka Loganin tavoin iskee silmänsä kaltoin kohdeltuun Kateen...
Tuomio: Michael Keatonin ohjastama ja päätähdittämä, tunnelmaltaan surumielisen kaunis ja vahvoilla näyttelijäsuorituksilla varustettu pienimuotoinen kolmiodraama, joka yllätti ainakin meikän pätevyydellään. Keaton onnistuu ensimmäisessä ohjaustyössään loistavasti, ja onkin mielenkiintoista nähdä siirtyykö mies jossain vaiheessa kokonaan kameran taakse. Toistaiseksi näin ei ole vielä tapahtunut, mutta liekö se ihan poissuljettu ajastuskaan, kun alku kerran on näinkin tasokasta tuotantoa.