Deadly Eyes (1982) aka The Rats aka Night Eyes

Kuvaus: Toronton satama-alueella pönöttää massiivinen rahtialus, jonka sisuksissa viljalasti odottaa reissuun lähtö Etelä-Afrikkaan. Matka kuitenkin tyssää ennen kuin se ehtii edes alkaa, sillä terveysviranomaisia edustava Kelly Leonard (Sara Botford) kieltää paatin lähdön, vedoten lastina olevan maataloustuotteen olevan anabolisilla steroideilla buustattu ja täten täysin käyttökelvotonta tavaraa. Tieto, joka mitä ilmeisemmin ei ole saavuttanut aluksessa piileksiviä rottia, joille saastunut safka tuntuu maistuvan vallan mainiosti. 

Ihmejyvien syömisellä on tietenkin omat katastrofaaliset seurauksensa. Jyrsijät nimittäin mutatoituvat nopeasti mäyräkoiran kokoisiksi, haluten ohessa pikaista vaihtelua siihen asti kuitupitoiseen ruokavalioonsa. Toisin sanoen tuoretta ihmislihaa. Sitä saadakseen rotat jättävät laivan, suunnaten tiensä viikset väpättäen kohti Toronton undergroundia, josta kautta pian ryhtyvät stalkkaamaan mahdollisia uhrejaan, joista yksi on Hohdosta jotenkin hengissä selvinnyt Hallorann (Scatman Crothers). 

Jättirotat ottavat uudeksi asumuksekseen Toronton remontoidun metron, jonka avajaisia olisi tarkoitus viettää piakkoin. Kun Kellylle sitten selviää, että sieltä tunnelin kätköistähän rattukset iskevät ihmisten kimppuun, on tullut aika iskeä takaisin. Aisaparikseen Kelly saa koripallojoukkuetta lukiossa valmentavan Paul Harrisin (Sam Groom), jolla näyttää olevan ensikäden tietoa myös rotista. Yhdessä tämä epäsuhta kaksikko suuntaa tiensä metrotunneliin, aikeinaan tuhota rottien sinne kyhäämän pesän, ennen kuin ne syövät koko kaupungin hengiltä... 

Tuomio: Kun eläimet hyökkäävät-sarjassa olen tähän mennessä ehtinyt käsittelemään haikaloja, alligaattoreja, lepakkoja, käärmeitä, piraijoja, karhuja, dinosauruksia, että myöskin villiintyneitä villisikoja. Yön silmien myötä voinen nyt lisätä tuolle listalle myöskin rotat, sillä onhan se nyt niin, että nämä suloiset, moninaisia tauteja puremansa kautta levittävät karvatolloiset siimahännät ovat hyvinkin paikkansa siinä ansainneet. 

Elokuva itsessään on tosin melkoisen kehno, mutta se pitää sisällään siinä määrin pölhöviihteellistä arvoa, etten millään muotoa tohdi olla sille (yhtä poikkeusta lukuunottamatta) kovinkaan vihainen. Rotta-asuihin pyntätyt mäyräkoiratkin hoitavat hommansa mainiosti, vaikka väliin vaimennettua haukkumista voikin havaita niiden liikuksiessa pitkin metrotunnelia. Alec Gillisin (mm. Aliens, The Monsters Squad, Tremors) luomat lähikuvarotat ovat puolestaan ilmeeltään vakuuttavia ja inhoreaktioita aiheuttavia. Enpä välittäisi kohdata niitä pimeällä kujalla alkuunkaan, siitäkin huolimatta etteivät oikeita otuksia olekaan. 

Näyttelijäsuoritukset ovat tasoltaan melkolailla mitään sanomattomia. Poikkeuksena Scatman Crothersin pikainen visiitti itsekseen rotista höpöttävänä tuholaistorjujana, jolle käy mutanttijyrsijöiden kanssa köpelösti. Tarina taasen on aikalailla sitä samaa, mitä tämän tyyppisissä pätkissä on jo aiemmin tarjottu. Kerrottakoon tässä kohdin sekin, että brittikirjailija James Herbert, jonka The Rats opukseen leffa pohjautuu, ei liiemmin innostunut tästä elokuvaversiosta, pitäen sitä täytenä roskana. Noh, osa ihmisistä taasen sanoi aikoinaan samaa Herbertin kirjasta, joten tasoissa ollaan.

Loppuun lienee syytä mainita sellainenkin fakta, että Deadly Eyes on enimmäkseen kung fu pätkistään tunnetuksi tulleen Golden Harvestin ainoa askellus kauhuelokuvan puolelle. Samaa taitaa muuten päteä (ja nyt saatte korjata minua, sillä voin olla hyvinkin väärässä) myös ohjaaja Robert Clousen suhteen, joka tätä ennen ehti nousta maailmanmaineeseen lähitaistelulegenda Bruce Leen tähdittämän Enter the Dragonin luotsaajana. Yön silmissä tätä menestyksekästä kollaboraatiota muistellaan Torontossa järjestetyn Bruce Lee-leffafestivaalin muodossa. Tosin Enter the Dragonin sijasta Game of Deathin loppukahina on jostakin kumman syystä se, joka enemmälti on esillä. Olihan Clousella toki sormensa pelissä siinäkin pätkässä, ja Leekin oli ennen ennenaikaista poismenoaan vahvasti mukana menossa,  mutta siltikin c'mon... Game of Death.... voi naamapalmu sentäs mitä meininkiä! No joo. Yksi tähti elokuvallisista arvoista, viisi pölhöviihteellisistä nääs.

Elokuvana:                 Pölhöviihteenä:

"I'm a Scatman! Ski Ba Bop Ba Dop Bob!"