Kuvaus: Robert Cohen (Bertie Higgins) ja Allen Shaw (J.D. Rudometkin) ovat kumpainenkin isopalkkaisia, perheellisiä lakimiehiä, jotka halajavat ykstotiseen elämäänsä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Niinpä he ostavat molemmat moottoripyörät alleen, ja eikun vaimojen kera tien päälle ja mutkaista tietä näkymättömiin.
Keskellä Nevadan kuivahkoa aavikkoa matka saa kuitenkin ilkeän puoleisen käänteen, kun tuoreiden motoristien seuraan liittyy kaksi mieleltään vinksahtanutta liivimiestä, Billy (Jay Wisell) sekä Ray (Robert Thorne). Nämä psykopaattiset paatiot saavat sekavahkoon päähänsä idean hieman huvitella pykäläpellejen kustanuksella, siepaten Cheri Shawn (Jasmine Waltz) ja Susan Cohenin (Debra Hopkins) omiin hoteisiinsa. Mikäli Bob ja Allen mielivät saada paremmat puoliskonsa hengissä takaisin, tulee heidän suorittaa kidnappaajien jälkeen jättämissä paperilappusissa ja videomateriaalissa ilmoitetut tehtävät kirjaimellisesti, tai muutoin nalli vaimojen kohdalla napsahtaisi kohtalokkaasti. Kuolettava kissa ja hiiri leikki halki karun erämään on valmis alkamaan...
Tuomio: Silläkin uhalla, että kuulostan jälleen kerran rikkinäiseltä, itseään toistavalta levyltä, niin on pakko todeta tämänkin tuotoksen kohdalla, että potentiaalia huomattavasti parempaan tässäkin olisi ollut. Äkkiseltään kuultuna idea nimittäin kuulostaa varsin hyvältä. Harmi vain, että käsikirjoitus haisee pässinpalleille, näyttelijäsuoritukset ovat kehnompia kuin Läyliäisten kesäteatterissa, ja lopun pilaakin sitten turhanpäiväinen, kidutuspornomainen goreilu, josta on näinä päivinä muutoinkin kyllästymiseen asti ylitarjontaa. Osaavimmissa käsissä tästä olisi voinut saada hyvinkin Breakdownin tyyppisen, pätevän puoleisen kidnappausjännärin, mutta ilmeisesti niitä osaavampia käsiä ei tämän elokuvan tekoon ollut tarjolla. Vain pelkkiä vasempia kätösiä, joissa niissäkin kaikissa peukalo on ollut keskellä kämmentä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti olis kiva...