Kuvaus: Miamissa liikuksii enimmäkseen naisia raiskaava/hengiltä ottava mielipuoli, ja se saa televisiotoimittaja Jane Harrisin (Lauren Tewes) niskavillat nousemaan pystyyn. Jopa siinä määrin,että nainen käyttää kaiken hänelle suodun lähetysajan varoittaakseen kanssasisariaan tämän pervertikon sairaanloisista puuhasteluista, vedoten ohessa miljoonakaupungin asukkaita kokoamaan rivinsä murhaajan pysäyttämiseksi. Käsittääkseni semmoiset toimet kuuluvat poliisille, mutta mistäpä se minä mitään tiedän.
Varoituksista huolimatta uhriluku jatkaa kasvottoman tappajan toimesta tappavan tasaisesti. Virkavalta osoittaa edelleenkin olevansa ilmeisen kädetön, eikä leipäkään tunnu maistuvan enää leivälle. Mutta sitten Harris tekee päivänä eräänä mielenkiintoisen, mutta samanaikaisesti kammottavan havainnon. Hän nimittäin näkee naapurustossaan asustavan Stanleyn Herbertin (John DiSanti) käyttäytyvän epäilyttävän oudosti, Voisiko olla niin, että Stanley on se aidosti mieleltään vinohko lunatikki, jonka suorittamat verityöt ovat niin kovin kansalaisia järkyttäneet. Into piukeana Jane kääntyy oikeuslaitosta edustavan miestystävänsä Davidin (Peter DuPre) puoleen, esitellen tälle teoriansa murhaajan mahdollisesta henkillöllisyydestä. Vaan arvatkaas kaksi kertaa uskooko Dave hänelle kerrottua. No ei tietenkään. Sehän nyt olisikin ollut liian helppoa, jos olisi uskonut.
Jane on lisäksi huolissaan siskonlikastaan Tracysta (Jennifer Jason Leigh), joka tyttönä pienenä joutui maanisen molesterin pahoinpitelyn kohteeksi. Traumaattinen kokemus, joka sai hänet uskomaan olevansa eksoottinen tanssijatar Dakota Moss, eikä niinkään Tracy. Heh, ei vaineskaan. Kunhan yritin taasen hoopottaa teittiä. Aikuisten oikeasti tuo traumaattinen tapahtuma vei Tracyltä kyvyn nähdä ja kommunikoida muiden ihmisten kanssa suullisesti. Sokea ja samaan aikaan myöskin mykkä. Ei mikään helppo rasti nuoren naisen alun kannettavaksi. Takaumien kautta tapahtunutta uudelleen elävä Jane on satavarma siitä, että tappaja valitsee Tracyn seuraavaksi uhrikseen. ja sehän ei käy laatuun alkuunkaan. Tomera toimittajatäti onkin valmis tekemään kaikkensa estääkseen historiaa toistamasta itseään, ja pysäyttämään psykopaattisen murhamiehen... lopullisesti.
Tuomio: Alunperin suoraviivaisemmaksi trilleriksi tarkoitettu, mutta tehosteguru Tom Savinin gore-efektien myötä slashermäisiä piirteitä saanut jännityselokuva, joka kaikessa kaavamaisuudessaan jää kokonaisuutena lopulta varsin keskinkertaiseksi tuotokseksi. Jennifer Jason Leigh:n leffadebyytti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti olis kiva...