Sivut

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Down Periscope (1996)



Kuvaus: Monissa liemissä uitettu komentajakapteeni Thomas Dodge (Kelsey Grammer) ei ehkä koskaan tule olemaan sellainen upseeri ja herrasmies, jota ohjekirjanen häneltä edellyttäisi, mutta vaikka hän onkin jonkin sortin erimies, hän on silti varsin loistava merimies, haaveenaan jonain päivänä olevansa oman ydinsukellusveneen komentaja. Moisen uppelusaluksen sijasta Dodge saakin ohjastettavakseen USS Stingrayn, dieselkäyttöisen toisen maailmansodan aikaisen vetenalaisen vehkeen, jonka miehistönä (ja yhtenä naisena) hyörii erinäinen joukkio Poliisiopistoon luultavammin yrittäneitä, mutta sinne pääsemättömiä tunareita (mm. Lauren Holly, Rob Schneider, Harland Williams ja Harry Dean Stanton), joita Dodgen sitten pitäisi paatillaan paimentaa. Ei mikään helppo jobi, mutta jonkun sekin on kaiketi tehtävä.

Panokset kovenevat entisestään, kun Dodgea suuresti vieroksuva amiraali Graham (Bruce Dern) saa päähänsä, että USS Stringray on ottava osaa laivaston järjestämään sotapeliin, jossa tarkoituksena on upottaa Norfolkin satamassa sijaitseva upotuskohde. Graham toivoo USS Orlandon ja tätä kipparoivan Carl Knoxin (William H. Macy) voittavan kisan, jotta pääsisi siten eroon syvästi inhoamastaan Dodgesta lopullisesti. Neuvokas Dodge ei kuitenkaan aio antaa merimailiakaan periksi, unelma ydinsukellusveneen kipparoinnista kun elää ja voi edelleenkin paksusti. Tiivistäkää lastiluukut, sillä tämä "uppoamattoman hauska" elokuva heittää 200 vuoden merisotaperinteet yli laidan!

Tuomio: Poliisiopisto-elokuvien vedenalainen, retardin puoleinen serkkupoika, josta kyllä huokuu tiettyä hyväntahtoisuutta, mutta hauskuutta (muutamaa oivallusta lukuunottamatta) ja omaperäisyyttä (muutamaa oivallusta lukuunottamatta) ei sitten niin nimeksikään. Kelsey Grammerista olen aina jossain määrin pitänyt, eikä hän nyt niin kovin huono tässäkään ole. Sitäpaitsi hän tekee sen, minkä me kaikki olemme halunneet tehdä Rob Schneiderille jo pidemmän aikaa. Tosin ehkä hitusen rankemmalla otteella, mutta kuitenkin. Leffan nähneet tietävät mistä puhun, ja ne jotka taasen eivät ole sitä nähneet, niin Youtube on tässäkin kohtaa ystävänne. Kohdasta 0:32 eteenpäin ja niin poispäin.

Muista näyttelijöistä, varsinkin nimekkäimistä (tiedätte keitä olette) naamoista on pakko vielä sanoa se, että palkkapussin on täynyt olla varsin muhkean oloinen, sillä tuskinpa heitiä muuten olisi saatu tämmöiseen tuotokseen huijattua mukaan. Se, taikka epätoivo. Mitään muita selityksiä en jaksa tähän kohtaan ruveta keksimään. Oli miten oli, yksi tähti. Ei enempää, eikä vähempää.


Perskooppipa hyvinkin joo.

3 kommenttia:

  1. Itse tiivistäisin elokuvan näin: "Ei ajatuksia, mutta ainakin näemme Lauren Hollyn rintavaon"
    Pisteytystähtien lukumääräksi riittää sama.

    VastaaPoista
  2. Tämähän on ihan kamalaa köntsää. Roolituksesta & Schneiderin käsittelystä huolimattakin.

    VastaaPoista

Kommentti olis kiva...