Sivut

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Nightforce (1987)


Kuvaus: Hevosen selässä esteitä ylittävällä Christy Hansenilla (Claudia Udy) potkii kohtuu hyvin. Esteratsastus tuntuu kiinnostavalta ja naimisiinkin naisenalun olisi tarkoitus piakkoin mennä. Eikä ihan minkä tahansa pojanklopin, vaan varakkaasta perheestä lähtöisin olevan Robert "Bob" Worthingtonin (Casey King) kanssa.  Mutta tuohan kuulostaa varsin mallikkaalta, joten miksi siis Christyllä potkii vain kohtuu hyvin? Noh siksi, että Bob on varsinainen kävelevä sukupuolielin, ja että se on oikeasti veljensä Steve (James Van Patten), jota Christy niin maan perusteellisesti ja tasaseen rakastaa. El Bobbon tietämättä tottakait.

Päivänä eräänä Christy ja paras ystävänsä Carla (Linda Blair) ovat poistumassa kuntosalilta, kun paikalle pyyhältää jostakin epämääräisen oloinen pakettiauto, jonka sisuksista hyökkii esiin parisen kipaletta San Felipen Anarkistista Armeijaa edustavia retaleita, jotka napsaavat Hansenin flikan väkipakolla matkaansa. Näin siksi, että Christy sattuu olemaan vaikutusvaltaisen senaattori Adam Hansenin (Cameron Mitchell) tytär, josta julma militanttijärjestön johtojuusto (ja taidokas Fidel Castro imitaattori) Estoban (Bruce Fisher) aikoo tietenkin hyötyä rahallisesti, jos ei nyt mitenkään muuten.

Christyn vanhemmat ovat tyttärensä puolesta huolesta soikeana, ja haluavat hänet tietenkin takaisin mitä pikimmin. Mutta se onkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä Yhdysvallat ei tunnetusti neuvottele terroristien kanssa, joten koko homma lässähtää pannukakun tavoin kasaan. Steve ei aio kuitenkaan luovuttaa, ja ehdottaakin ystävilleen Eddielle (Dean R. Miller), Mackille (James Marcel) sekä Henrylle (Chad McQueen), että he muodostaisivat pienimuotoisen iskuryhmän Christyn kotiin hakemiseksi. Kaikinpuolin tyhmä idea, sillä kukaan heistä ei omaa minkään valtakunnan kokemusta terroristeja vastaan taistelemisesta, mutta silti sen verran kajahtanut, että se saattaisi hyvinkin toimia. Carlakin halajaa matkaan mukaan. Hän kun osaa puhua muutaman sanan meksikoa ja silleen.

Rajan ylitettyään ryhmä rämä saa vielä yhden lisäjäsenen. Joukkioon nimittäin liittyy mies nimeltä Bishop (Richard Lynch), mystinen, mutta avulias Vietnamin sodan veteraani, jolta löytyy kosolti kokemusta tämän tyyppisistä missioista. Niin ja lisäksi hänellä on sööttiäkin söötimpi marakatti lemmikkinään, joten kaippa sekin jotakin merkkaa. Yksissä tuumin tämä likainen puolitusina lähtee urheasti pelastamaan kiipeelin joutunutta ystäväväänsä, vieden taistelun tuoksinan aivan terroristien kynnykselle saakka. Armoa antamatta, sääliä tuntematta....

Tuomio: Keskiverto toimintareippailu, josta päällimmäisenä katselun jälkeen jäi mieleen Linda Blairin tulkitsema kasaritunnari, enimmäkseen pahiksia esittäneen Richard Lynchin harvinaislaatuinen hyvän heppulin rooli, ja tietysti se vekkuli marakatti, joka oli kyllä sitten niin lutunen otus, että vieläkin hymyilyttää. Paljon muuta ei sitten mieleeni tästä pätkästä oikeastaan jäänytkään, joten en ole ihan varma onko tuo antamani kaksi tähteä tässä kohdin oikeutettu määrä. Sen verran tämä Yöpartio minulta kuitenkin saa, joten siihen saatte luvan te muutkin täten tyytyä.

2 kommenttia:

  1. Hiton anarkistit. Aina kaappaamassa senaattoreiden tyttäriä.

    VastaaPoista

Kommentti olis kiva...