Sivut

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Shades of Blue (1999) aka Two Shades of Blue


Kuvaus: Kirjailijatar Susan Price (Rachel Hunter) julkaisee opuksen "The Dark Side of Judith", joka käsittelee erään naisen halua löytää se äärimmäinen seksuaalinen kokemus. Kirjasta tulee tottakait välitön listahitti, ja sen kirjoittajasta median uusi lellikki.

Pian julkaisun jälkeen Susan kuitenkin löytää itsensä epäiltynä miljonäärimiehensä Jack "Jerk Off" Reynoldsin (Gary Busey) murhasta. Koska poliisi on ilmeisesti jälleen kerran täysin kädetön selvittämään kuka Jackin oikeasti tappoi, on Sue-Suen itse selvitettävä murhaajan henkillöllisyys ennen tuomiolle joutumista. Tämän tehdäkseen Susan omaksuu kirjansa sankarittaren Judith Andersonin kuvitteellisen persoonan, (joka on muuten niinkin kuvitteellinen, että häntä tituleerataan elokuvassa Judy Andersiksi) sillä muutoin hänet saatettaisin hyvinkin tunnistaa. Susan saa kuitenkin kauhukseen huomata pian astuneensa tappavaan seittiin täynnä kovimman luokan petosta, juonittelua - ja murhia...

Tuomio: Hiljaisuus on tappava.... ja niin on tämä paskanpala leffakin. Sen verran tylsästä tuotoksesta on tässä nimittäin kyse. Puhelimessa puhutaan kyllä ahkerasti, mutta ei  juuri muuta. Ja tämän pitäisi sitten olla muka jotenkin jännittävää. Kaninkakat ja muut pikku ulosteet. Pistorasiastakin löytyy enemmän jännitettä kuin tästä leffasta. Tätä tuotosta katsoessa tekee väkisinkin mieli työntää sormet sinne, jotta pysyisi edes jotenkin hereillä. Uuvuttavaa katsottavaa, ennalta arvattavine lopputwisteineen kaikkineen.

Rachel Hunter on varmasti oikeasti ihan mukava ihminen, kauniskin, mutta näytteleminen ei ole alkuunkaan hänen juttunsa. Gary Busey on puolestaan tässä leffassa mukana liian lyhyen aikaa, jotta hänen hulluuteensa pääsisi esille oikeutetulla tavalla, eikä Eric Robertskaan tarjoa mukana olollaan mitään maata mullistavaa, paitsi ehkä seksikkään, naisimmeisiltä jalat alta vievän puhelinäänen. Yksi tähti. Ei enempää, ei vähempää.


2 kommenttia:

  1. Katsoin aikoinaan tämän elokuvan, eikä siitä sen enempää olekaan kerrottavana.

    VastaaPoista
  2. Noh, siinäpä ne tärkeimmät tulikin lyhyen ytimekkäästi ilmaistuksi.

    VastaaPoista

Kommentti olis kiva...