Sivut

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Traxx (1988)


Kuvaus: Paikka: Jossakin päin Teksasia. Aika: Vuoden 84 alkupuolisko. Teksasin osavaltion poliisisetänä toimivalla Traxxilla (Shadoe Stevens) on sikanautojen suhteen vain ja ainoastaan yksi periaate, ja se on se, että heillä on oikeus kuolla hänen kätensä kautta. Tämmöinen dirtyharrysmi saa pomonsa komissaari R.B. Davisin (Hugh Gillin) niskavillat nousemaan pystyyn, ja kun Traxx sitten ottaa hengiltä eräänkin eläinkaupan ryöstäjän, on Davisin mitta vihdoinkin täynnä, ja mies passittaa säännöistä piittaamattoman alaisensa kilometritehtaalle työtön työtön lappua täyttelemään.

Traxx ei jää kuitenkaan laakereilleen sen kummemmin lepäämään, vaan aloittaa uuden elämän palkkasoturina, posautellen pahiksia pois päiviltä siellä missä aihetta siihen on. Muutaman vuoden kuluttua (vuonna 1987) Traxxin innostus palkkasoturointiin kuitenkin hiipuu. Alalla kun ei hänen mielestään ole tulevaisuutta. Niinpä miekkonen päättää palata takaisin kotiin ja ryhtyä kokopäivätoimiseksi keksinpaistajaksi.

Mutta eipä ne parhaatkaan suunnitelmat aina mene niin kuin haluaisi, ja Traxx havaitsee pian, ettei keksien paisto ainakaan toistaiseksi lyö leiville. Onneksi kotikaupunginsa Hadleyvillen kaduilla rehottaa rikkaruohon tavoin leviävä rikos, joten Traxx saa syyn tarjota kitkemispalveluaan tinanappia rinnassaan kantavalle Emmet Deckerille (John Hancock). Asevelihintaan tietenkin. Kaupungin pormestarinna Alexandria Cray (Priscilla Barnes) tietystikin tuomitsee virallisesti Traxxin oman käden oikeuden käytön, mutta epävirallisesti tukee sitä täysin rinnoin, sillä harrasteleehan hän vällyjen välistä toimintaa katujen kostajan kera.

Aluksi kaikki sujuun vallan mainiosti, mutta sitten paikallinen pikkugangsteri Aldo Palducci (Robert Davi) hermostuu lopullisesti Traxxin puuhasteluihin, kutsuen hätiin pahamaineiset Gruzikin veljekset (Herschel Sparber, Jonathan Lutz, Lucius Houghton). ohjeistaen heitä tappamaan Traxx keinoilla millä tahansa. Viimeinen taisto Traxxin ja psykopaattiveljesten välillä on valmis alkamaan.

Tuomio: Pölhöhkön puoleinen toimintakomedia, joka yhtäältä heittää pilkkakirveellä 70- ja 80- luvun vigilante ja Likainen Harry tuotantoja, ollen kahtaalta samaan hengenvetoon osana juurikin näitä edellämainittuja genrejä. Osansa pilkasta saa myöskin sen aikaiset toimintarymistelyt juustoisine one-linereineen, joita pääosassa heiluva televisiopersoona Shadoe Stevens heitteleekin ilmoille ilkikurinen pilke silmäkulmassaan, ja muikeahko virne kasvoillaan. Niin ja onhan tässä mausteena vielä ripaus westerniäkin, joten onhan tämä pätkä kokonaisuutena melkoinen sekametelisoppa, mutta viihdyttävä sellainen kaikessa kummallisuudessaan.

Robert Davistakin pitäisi kaiketi sanoa jotakin, ja sanon sen verran, että mies lämmittelee tässä tuolloin tuloillaan olevaa Bond-seikkailua varten, ottaen tosin pehmeän laskun sen suhteen. Miten? Noh, pieruhuumorin keinoin tietenkin, kuinkas muutenkaan.



4 kommenttia:

  1. Tää oli muistaakseni ihan lysti sikaniskaspedeily.

    VastaaPoista
  2. Lukeeko tuossa kannessa tosiaankin "jos luodit eivät kaada, piparit tappavat varmasti."
    Varmaankin Rachael Rayn leipomia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Niin siinä tosiaankin lukee, ja voi hyvinkin olla niin, että ovatkin, heh.

      Poista

Kommentti olis kiva...