Strippers vs. Zombies (2008) aka Zombies! Zombies! Zombies!

Kuvaus: Itsekseen jupiseva tiedetyyppi työskentelee labrassaan kuumeisesti kehittämänsä syöpälääkkeen parissa. Sitten paikalle saapuu plösö kaulapartahörhö, jonka hetkellisen sekoilun vuoksi syntyy vahingossa uusi muotihuume, jonka tämä Michelin mies vie mennessään ulkomaailmaan rahaa sillä tienatakseen. Mutta sitä ennen on saatava pesää, ja koska Fat Boy Slim here on luuseri luonteeltaan, niin ainoa keino kärkensä kastamiseen, on maksullisen naisen puoleen kääntyminen. Sellainen löytyykin varsin pian notkumasta Grind House nimisen strippijointin lähistöltä, ja kohta temppuja teräviä jo touhuillaankin kiihkeästi parrakkaan Peter Griffinin automobiilin sisuksissa.

Aktin jälkeen yön kuningatar pöllii Comic Book Guylta hippusen narkoottista substanssia itselleen, jakaen ja poltellen sen sitten poikkee erään työtoverinsa kera. Big mistake, sillä tämä huume tappaa tehokkaasti niin talossa,kuin puutarhassakin, muuntaen käyttäjänsä kaiken kukkuraksi ihmislihaa evääkseen himoitsevaksi eläväksi kuolleeksi, eli kansanomaisemmin zombiksi. Niinpä näistäkin naikkosista tulee sellaisia, ja pian puremiensa kautta leviävä virus kasvattaa zombbareiden määrää nopeaan tahtiin. Strippiklubin sisälle loukkuun jääneet tanssijattaret, sekä pari muuta tavallista tahvoa huomaavat hitaasti, mutta varmasti uudenlaisen uhan uhkaavan elossa oloaan, ryhtyen välittömiin toimenpiteisiin pandemian sen pidemmälle leviämisen estämiseksi. Helppoa se ei kuitenkaan tule olemaan, sillä mistään ruudinkeksijöistä ei tässä kohdin todellaakaan ole kyse....

Tuomio: Se, että zombileffat ovat hetkellisesti kovassa huudossa, ei millään muotoa tarkoita sitä, että jokaisen filmintekijäksi itseään valheellisestikin kutsuvan taliaivon on mentävä sellainen tekemään. Tämäkin tuotos on sitä luokkaa karmeaa kakkaa, että ilmankin oltaisiin kyllä pärjätty varsin hyvin, semminkin kun tarjolla on samaa aihetta huomattavasti tasokkaamin käsitteleviä pätkiä, joiden pariin suosittelenkin kääntymään, ja jättämään tämän kammotuksen hiljakseen mätänemään sinne videovuokraamon alahyllylle tai marketin alelaarin pohjalle. Kunpa vain itsekin olisin tajunnut aikoinaan tehdä samoin. Yksi tähti, jossa siinäkin on puolet liikaa...