The Wild Geese (1978)

Kuvaus: Keski-Afrikassa vallitsee levottomuuden tila. Häikäilemätön diktaattori on mennyt ja kaapannut väkivalloin vallan presidentti Julius Limbanilta (Winston Ntshona), halliten nyt maata rautaisella, terrorin täytteisellä otteellaan. Lontoossa asustelevaa ökyrikasta pankkiiria Sir Edward Mathersonia (Stewart Granger) tilanne ei huvita yhtään, sillä hänen omat pisneksensä ovat nyt vaarassa heittää häränpyllyä odottamattoman vallankaappauksen vuoksi. Niinpä Matherson kutsuu luokseen vierailemaan eversti Allen Faulknerin (Richard Burton), ikääntyneen palkkasoturin, jolta löytyy roppakaupalla kokemusta vauhtia ja vaarallisia tilanteita sisällään pitävistä tilanteista. 

Matherson tarjoaa Faulknerille tehtävää, jonka päätarkoituksena on pelastaa tyrmään tylysti viskattu Limbani, ja sen jälkeen keinolla millä hyvänsä palauttaa mies takaisin kiinni hetkellisesti menettämänsä vallan kahvaan. Tämä tehtävä tulisi suorittaa mahdollisimman nopeasti, mieluiten ennen kuin vallan kaapannut ilkimyskentsu Ndofa teloituttaa Limbanin kuoliaaksi. Hengettömällä Limbanilla kun ei olisi enää mitään virkaa. 

Jotta elokuva ei loppuisi lyhyeen, ottaa Faulkner tehtävän vastaan, värväten mukaansa muutaman taistelutoverinsa. On Rafer Janders (Richard Harris), taitava militaaritaktikko, jonka viimeiset vuodet ovat kuluneet taidetta myymällä. On Shawn Fynn (Roger Moore), lentämiseen tarjoitettuja koneita ohjastava pilotti, jonka kyvyt ovat hetkellä tällä valjastettu Lontoossa majaa pitävän mafian palvelukseen. Fynn tuo puolestaan mukanaan masaa kukkarossaan kantavan afrikaanin Pieter Coetzeen (Hardy Krüger), Etelä-Afrikkalaisen Defence Force entisen soltun, joka halajaa palata takaisin synnynsijoilleen maata viljelemään. Retkelle tälle lähtee myös läjäpäin muita värvättyjä, joiden luettelemiseen menisi tässä kohdin niin ikä, että terveys, joten eipä heistä siis sen enemmälti.

Palkkasoturit lennätetään brittihallituksen toimesta Swazimaahan, vastaanottaen siellä tehtävän suorittamiseen tarvittavan välineistön sekä aseistuksen, että myöskin viime hetken preppauksen, jottei homma menisi aivan reisille. Treenimontaasin jälkeen ryhmä rämä kiikutetaan ilmateitse Zembalan vankilan lähimaastoon, jonne heidät laskuvarjoin liihotellen passitetaan. Villihanhet etenevät väkivalloin rangaistuslaitoksen sisätiloihin, vapauttaen siellä viruvan Limbanin piinastaan. Mutta sitten jokin menee pieleen ja pahasti. Tehtävän antanut massimies Matherson on nimittäin sillä välin mennyt pettämään porukan, tehden oman sopparin vallassa olevan diktaatorin kanssa, vähät välittäen Limbanin ja tätä pelastamaan lähteneiden miesten kohtalosta. Teko, joka saa Faulknerin kumppaneineen harmistumaan silmittömästi...

Tuomio: Daniel Carneyn samaa nimeä kantavaan opukseen pohjautuva sotaseikkailu, joka lievästä alkunkankeudestaan vetreydyttään äityy loppua kohden varsin messeväksi tuotokseksi. Burton, Harris ja Moore suoriutuvat kaikki rooleistaan pätevästi, ja läppä heidän välillään lentää väliin yhtä sujuvasti, kuin Pitkämäen nakkaama keihäs lentää pitkälle. Realisima, poliittista korrektiutta ja/tai muita sen tyyppisiä arvoja tästä pätkästä on täysin turha lähteä hakemaan, sillä kontroversaalisesta aihepiiristään huolimatta tämä tuote keskittyy viihdyttämään, ei niinkään läksyttämään. Viihdyttävä pätkä siis, kunhan vain muistaa jättää liian politikoinnin vähemälle sitä katsellessa. Jatkoille päästiin vuonna 1985 Villihanhet II:sen hahmossa, ilman Burtonia (arkistomateriaalia lukuunottamatta), Harrisia ja Moorea tosin.

Samanlaiset, mutta silti erilaiset.