Kuvaus: Sanomalehteen juttuja työkseen kirjoitteleva Nick Eliot (Cary Elwes) etsiskelee itselleen rauhaisaa asuinsijaa, jossa työskennellä ilman isompia häiriötekijöitä. Sellainen sopukka löytyy lopulta Forresterin perheen vuokralle laittamasta vierasmajasta, johon Nick päättää sen pidemmittä pohdinnoitta asettua taloksi.
Nick tapaa ohessa myös Forresterien ainoan lapsen, 14-vuotiaan Adrianin (Alicia Silverstone), joka ihastuu salskean komeaan sanaseppoon heti ensisilmäyksellä, eikä siksi suostu jättämään miestä rauhaan alkuunkaan. Herrasmiehenä Nick kuitenkin torjuu järjestäen hullaantuneen teinitytön jatkuvat lähentely-yritykset, vedoten välillään vallitsevaan isohkoon ikäeroon. Adrian ei kuitenkaan anna periksi, vaan piinava piiritys jatkuu entistä kiivaampana. Vielä silloinkin, kun Nick tuo näytille tuorehkon naisytävänsä (ja työtoverinsa) Amyn (Jennifer Rubin). Pakkomielteinen Adrian on nimittäin pienessä päässään päättänyt, että jos hän ei voi saada Nickiä omakseen, niin ei häntä saa sitten kukaan muukaan...
Tuomio: Kaavamainen ja ennakkoon arvattava trillerikyhäelmä, jonka jaksaa kahlata lävitse sen yhden ja ainoan katselukertansa, eikä yhtään sen enempää. Hieman sääliksi käy myös mukana olevia näyttelijöitä, joiden ilmeestä väliin näkee, että jossakin muualla, tekemässä jotakin ihan muuta olisi parempi, mutta kun syödäkin tarvii, niin tässä sitä nyt ollaan ja näytellään, vaikkei kyllä yhtään huvittaisi. Alicia Silverstonen leffadebyytti, josta syystä kaiketi tuo toinen tähtykäinen. Jostakin hänenkin elokuvallinen uransa oli aloitettava, vaan olisi sen mieluusti suonut olevan parempi leffa kuin tämä Ihastus.
En ole koskaan ollut mikään Alicia Silverstone-fani, mutta eipä minulla ole olltu mitän häntä vastaankaan. Silloin tällöin kyllä ihmettelen, että mitenkäs se neidin tähteys niin nopeasti laski, kun jos ajattelee tämän Crushin olevan se pitkäleffadebyytti, tuo linkittämäsi musiikkivideo se varsinainen läpimurto ja elokuvatähteyden huipulle noustiin vuoden 1995 Cluelessilla, niin olisi luullut sen kantavan edes hieman pidemmälle kuin vuoteen 1997 ja Batman & Robiniin. Sillä tuohon aikaan Silverstone tuntui olevan jokaisen lehden kannessa ja jokaisen haluama tähti, mutta heti sen jälkeen ura tuntui kääntyvän rooleihin elokuvissa/tv-sarjoissa joista molempia alkaa olla vaikea muistaa.
VastaaPoistaSe on muuten jännä tuo Batman & Robin, kun tuntuu että se lopulta onnistui tuhoamaan olemassa olollaan vain kaksi orastavaa uraa. Toinen Silverstonen ja toinen taasen Chris O'Donnelin. Muut mukana olleet selvinneet siitä kammotuksesta lähinnä pintanaarmuilla. Jopa Clooney, joka kaiketi edelleenkin syyttää itseään siitä, että se leffa oli niinkin kehno mitä se oli.
PoistaJostakin luin sitäkin, ettei Silverstone aina välttämättä ollut se kaikkein helpoin työkaveri, jonka kanssa paiskia hommia, joten itseään saa Silverstone uransa kariutumisesta siinä suhteessa syyttää, jos on hankalaksi ryhtynyt kuvauspaikoilla ja vähän muuallakin.
Ei tehnyt O'Donnellille hyvää ei.
PoistaOlisi luullut että Clooney olisi ollut suurimmassa vaarassa, mutta onneksi ei, sillä jos jonkun oli kärsittävä niin kyllähän O'Donnel on O'valjumpi näyttelijä ja sopivampi tv:n puolitähdeksi kulkemaan muiden jalanjäljissä.