The Killing Machine (1994) aka The Killing Man

Kuvaus: Harlin Garrett (Jeff Wincott) on viettänyt viimeiset 267 päivää elämästään maatessaan syvässä tajuttomuuden tilassa eräässä USA:n hallituksen omistamassa rakennuksessa. Herätessään Harlin havaitsee, ettei hänellä ole hajuakaan siitä kuka ja missä hän on, ja kuinka hän on sinne missä on ylipäätään päätynyt. Vastauksia olisi siis kiva saada, mutta kukaan ei tunnu haluavan sellaisia Harlinille millään muotoa antaa. Moinen salailu saa Garrettin ärsyyntymään siinä määrin, että kukaan lähellään olevista ei ole turvassa hänen väkivaltaisilta raivokohtauksiltaan.

Päivänä eräänä Garrettin luokse lampsii Mr. Green (Michael Ironside), laitoksen johtojuusto, joka kertoilee Harlinin aiemmin toimineen alamaailmassa vaikuttavien rötösherrojen henkilökohtaisena palkkamurhaajana. Herra Vihreä paljastaa lisäksi myös senkin, että Harlin "menetti henkensä" erään keikkansa yhteydessä raivoavassa tulipalossa, mutta on nyt mytologisen Feeniks-linnun lailla noussut tuhkasta takaisin eläväisten joukkoon. Siihen on syynsä ja se syy on se, että Green tarjoaa Harlinille mahdollisuutta hyödyntää hengiltäottamisen taitojaan valtion piikkiin. Tarjous, josta voi kyllä kieltäytyä, mutta kovin se vain olisi ikävätä Harlinin kannalta, jos hän niin päättäisi lopulta tehdä. Garrett hyväksyy Greenin tarjouksen, kun ei oikein muutakaan voi.

Ennen kotiutustaan Harlin saa Greeniltä lahjaksi uuden henkilöllisyyden. Tästä eteenpäin Harlin tunnetaan viattomien suojelemiseksi nimellä Sylvia Wiss... ei kun siis hetkinen...(liitä tähän muistiinpanojen plarauksen aiheuttama ääni)  Danny.... Danny Grange. Juu. Sillä nimellä Danny siis nyt tunnetaan. Edessä uusi elämä ja uudet sen mukana tuomat kujeet, joista yksi on valitettavasti Mr. Green ja tämän antavat tehtävät, joita pukkaakin heti kehiin kaksin kappalein. Ensin hengiltä tulisi ottaa seksuaalisen vähemmistön edustajien puolesta isoon ääneen puhuva aktivisti, ja heti perään eräskin lehtimies, jonka lopulta ottaa (vahingossa) hengiltä joku ihan muu kuin Danny itse.

Kolmas kohde on puolestaan nuori tutkijatar tohtori Ann Kendall (Terri Hawkes), jolla on hallussaan vedenpitävät todisteet AIDS-viruksen olevan keinotekoisesti valmistettu, ja labrasta tarkoituksella ulos päästetty pöpönen. Green kumppaneineen haluaa vaientaa tällaiset puheet kertalaakista koska totuus sattuu. Käy kuitenkin niin, että Danny ei kykene ottamaan kohdettaan hengiltä, huomaten suureksi hämmästyksekseen olevansa korviaan myöden rakastunut herttaiseen tohtorisnaiseen, romuttaen siten koko operaation toiminnallaan. Kuten arvata saattaa Green tykkää kyttyrää Dannyn aiheuttamasta äkkiväärästä juonenkäänteestä, ja siksi hänestä onkin päästävä mitä pikimmin eroon. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä vastaansa Green saa huippuunsa hiotun palkkamurhaajan. Täydellisen tappokoneen...

Tuomio: Alkumetreillään paljon lupaileva ja mielenkiintoa herättelevä toimintadraama, joka etenemisensä aikana hukkaa harmittavasti punaisen lankansa tyystin, hyytyen ohessa tylsän laiskasti loppuaan kohden laahavaksi silmien lurppaajaksi. Wincott ilmentää yksi-ilmeistä palkkatappajaa luontevasti, mutta kun mies on muutenkin kuin puupökkelö, niin eipä moinen esitys siinä suhteessa näyttelijänlahjoja häneltä pahemmin vaadi. Hojohojoilun mies taitaakin huomattavasti mallikkaammin, vaan liian harvassa ovat valitettavasti ne hetket, jolloin Wincott taitojaan pääsee tässä pätkässä esittelemään. Leffan parhaasta suorituksesta vastaakin lopulta pahista esittävä Michael Ironside, joka on kyllä enemmän kuin kotonaan erinäisiä paskiaisia esittäessään, eikä hän petä katsojia tässäkään.

Totuus on kuitenkin se, ettei Ironsiden oivallinen suoritus ja kiintoisat alkuminuuttinsa riitä kumpainenkaan pelastamaan Täydellistä tappokonetta kaikelta siltä keskivertoisuudelta, jota se kokonaisuutena päätyy päivän päätteeksi edustamaan. Harmi sinänsä, sillä ainekset parempaan tässäkin pätkässä olisi ollut. Niitä vain ei osattu tekijöiden puolesta hyödyntää oikealla tavalla.