Lisää kuvia tästä kulinaristisesta mestariteoksesta voipi halutessaan käydä ihmettelemässä täällä.
torstai 31. joulukuuta 2015
tiistai 29. joulukuuta 2015
Hexed (1993)
Autenttisuudestaan huolimatta kuva ei saa työtovereita vakuuttuneiksi, joten Matthewn on keksittävä jotakin muuta. Tilaisuus tämän muun keksimiseen avautuu yllättävän nopeasti, kun Hexina kirjautuu sisään hotelliin asustelemaan. Welsh keplottelee itsensä viekkaudella, vääryydellä ja valheellisella henkilöllisyydellä treffeille kuvaakin kauniimman kaunottaren kanssa. Ja hyvinhän ne treffit aluksi sujuvatkin, mutta sitten Hexina paljastaa todellisen luontonsa yrittäessään leipäveitsittää Matthew polon hengiltä kuoliaaksi.
Edellä mainittu on kuitenkin vasta alkua, sillä pian tämä nupistaan pahoin nyrjähtänyt neitokainen suorittaa useamman kuin yhden murhan, lavastaen Welshin siinä sivussa syylliseksi suorittamiinsa veritekoihin. Welshin työtoveri Gloria O'Connor (Adrienne Shelly) puolestaan uskoo lujasti ystävänsä syyttömyyteen, haluten auttaa salaa rakastamaansa miestä keinoilla millä hyvänsä. Helppoa se ei kuitenkaan tulisi olemaan, sillä murhia tutkimaan määrätty, täysin kuutamolla oleva rikosetsivä Ferguson (R. Lee Ermey), on enemmän kuin vakuuttunut Welshin syyllisyydestä, ja on näin ollen valmis tekemään kaikkensa napatakseen murhamieheksi luulemansa miehen verekseltään ja veitsi kädessään kiikkiin, ja sitä kautta linnaan, putkaan, vankilaan tiilenpäitä loppuelämäkseen lukemaan.
Tuomio: Moukarimiehen luojan Alan Spencerin ensimmäinen täyspitkä, mustalla huumorilla marinoitu kokoillan elokuva, joka ottaa irvailunsa kohteikseen Basic Instinctin ja Fatal Attractionin tyyppiset jännityspätkät, jossa mieleltään puolikkaat naisimmeiset pistelevät valittuine teräaseineen valitsemiaan uhrejaan surutta hengiltä. Pitää sisällään muutaman maukkaan oloisen oivalluksen ja ison liudan mauttomia sellaisia, jotka joko naurattavat tai sitten eivät.
Claudia Christian (mm. The Hidden ja Babylon 5) sukeltaa suurella antaumuksella esittämänsä psykoottisen supermallin nahkoihin ja onkin siten esityksensä (lue ylinäyttelemisensä) johdosta tämän leffan ehdotonta parasta antia. R. Lee Ermey on hänkin omassa roolissaan tasaisen tasokas, tehden pienestä sivuroolistaan kohtuu hauskan seurattavan. Pääosissa heiluvasta Arye Grossista en osaa tässä kohdin oikeastaan sanoa juuri mitään, sillä en ole heppulin leffoja kovinkaan paljon tätä ennen nähnyt, joten vertailukohta mihinkään muuhun uupuu minulta tyystin. Jotten kuitenkaan pahoita Aryen mieltä, niin totean hänen olleen ihan ookoo roolissaan.
Kokonaisuutta ajatellen Tyrmäystreffit osoittautui lopulta pienoiseksi pettymykseksi. Odotin Sledge Hammerin luojalta enemmän sledgehammermaista, mutta sain sitä vain pieninä, hajanaisina annoksina. Claudia Christianista tykkäsin. Samoin R. Lee Ermeystä, ja siinäpä ne tärkeimmät taisivat tämän pätkän kohdalla sitten jo ollakin, joten jäljellä on enää tähtien antaminen, eli...
maanantai 28. joulukuuta 2015
Päivän sarjisbongaus: Aliens - Newt's Tale
On ne kamalia nuo joulunpyhät, kun ei divariinkaan pääse penkomaan laareja, vaikka kuinka sitä haluaisikin. Noh, tänä aamuna pääsin, ja sieltä lähti mukaani tuo vieressä synkistelevä Alien-aiheinen sarjakuvateos, joka myös Aliens - Newt's Tale nimellä paremmin tunnetaan.
Tarjolla olisi ollut toinenkin Alien sarjis, eli Alien 3:nen, mutta harmikseni havaitsin sen olevan osanumeroltaan kolmonen, ja kun muita osia ei (tietenkään) näkynyt mailla eikä halmeilla, niin en sitä sitten sen vuoksi matkaani huolinut. En minä valita, mutta kyllähän se vähän silti kyrsi.
sunnuntai 27. joulukuuta 2015
Max Q: Emergency Landing (1998)
Kuvaus: Ryhmä huippuunsa hiottuja NASA:n astronautteja, että myöskin dokumentaristi saavat toimeksiannon avaruussukkulalle, joka nimellä Endeavour paremmin tunnetaan. Tehtävänä on saattaa uuden päheä satelliitti kiertämään Tellusta muiden siellä jo kieppuvien kapistusten seuraksi.
Aluksi kaikki sujuu kuin Strömsössä ikään, mutta sitten tapahtuu juuri se, joka olisi saanut jäädä tapahtumatta. Satelliitin työntöraketti ryhtyy nimittäin sekoilemaan h-hetkellä oikein urakalla, syösten itsensä kohti suurta tuntematonta. Samassa hässäkässä Endeavourin moottorit ottavat siinä määrin damagea, että paluu takaisin maankamaralle ei onnistu sitten niin millään.
Sukkulan kippari Clay Jarvisin (Billy Campbell) on pakko saada alus korjatuksi 24 tunnin kuluessa, tai muutoin avaruudesta, tuosta käymättömistä korpimaista vihoviimeisestä tulee heidän viimeinen leposijansa. Apua fiksaamiseen Clay saa Houstonin avaruuskeskuksessa työskentelevältä entiseltä naisystältältään Rena Winteriltä (Paget Brewster), joka sattuu ohessa olemaan sukkulan salat tunteva teknonörtti. Kuin ihmeen kaupalla kaksikko saa apumoottorit korjattua, ja toivo kotiinpaluusta elää taas. Vain hetkellisesti tosin, sillä Maahan laskeutuessaan miehistö saa kauhukseen havaita, että sekä ohjaus- että myöskin jarrutusjärjestelmä ovat kumpainenkin toiminnaltaan kyvyttömiä...
Tuomio: Megatuottaja Jerry Bruckheimerin televisiolle tuottama Apollo 13 klooni, joka kovasta yrityksestään huolimatta jää kokonaisuutena varsin kehnohkoksi tapaukseksi. Leffassa esiintyvät hahmot (eritoten sukkulan miehistö) ovat jokainen tahollaan kaksiuloitteisen littania ja taustoiltaan tylsäksi jääviä kasvoja, joiden kohtailoista onnettomuuden keskellä on aikalailla vaikea välittää. Samaisesta syystä dramaattiseksi tarkoitetut hetket ovat nekin kauttaaltaan värittömän pliisuja, ja kilometrien päästä ennalta nähtävissä oleva loppuratkaisu on sekin yllätyksetön.
perjantai 25. joulukuuta 2015
keskiviikko 23. joulukuuta 2015
tiistai 22. joulukuuta 2015
maanantai 21. joulukuuta 2015
Etsintäkuulutus: Indiana Jones ja Kauhujen Saaren Kirous
Eli tuota vieressä näkyvää pokkaria olen koittanut metsästää jo pidemmän aikaa kissojen, koirien ja muidenkin otusten avustuksella. Toistaiseksi tulokset ovat olleet erittäin laihoja, eli toisin sanoen en ole sitä onnistunut mistään paikallistamaan. Kyseessähän on semmottis valitse itse seikkailun suunta pokkari, jossa ensin annetaan kuvaus tapahtumista, ja sitten sivun alareunasta voi valita oman vaihtoehtonsa mille sivulle juoni siitä kohtaa hyppää. Pelinomainen kirjanen on siis kyseessä, mutta melkolailla vaikeasti löydettävä sellainen.
Niinpä tulin siihen tulokseen, että kysäisempä täällä(kin), josko joltakulta siellä taustoilla tuommoinen tuote sattuisi hyllystään löytymään, ja olisi valmis siitä jopa luopumaan pientä korvausta tai vaihtaria vastaan. Mikäli näin on, niin ei kun kommenttia kehiin tämän tekstin alla olevaan kommenttilootaan. Katsotaan sitten, miten asian suhteen tehdään, mikäli siihen pisteeseen ikinä päädytään.
Samaan sarjaan kuuluu muuten James Bond-aiheinenkin pokkari, joka ottaa pohjansa elokuvasta 007 ja kuoleman katse. Se minulta jo ennestään löytyykin, kuten alla näkyvästä kuvasta käy hyvin ilmi. Siksipä olisi kiva saada Indy kaveriksi Bondille, sillä kovin on yksinäisen oloinen hän. Kerää koko sarja kokoon ja silleen nääs.
sunnuntai 20. joulukuuta 2015
lauantai 19. joulukuuta 2015
perjantai 18. joulukuuta 2015
torstai 17. joulukuuta 2015
Päivän opusbongaus: King Kong
Tiesittekös, että originaali King Kong (1933) on julkaistu myös kirjallisessa muodossa, Minä en tiennyt. En ennen tätä aamua, kun sen divarikierroksellani erään liikkeen hyllyltä suureksi yllätyksekseni äkkäsin. Taas tulin oppineeksi jotakin uutta, vaikken yhtään kyllä olisi sitä halunnut. Niin ja köyhdyttyäkin tuli muutamalla eurolla. Ostin opuksen nääs pois kuleksimasta, kuten vieressä näkyvästä kuvasta jo sujuvasti varmasti järkeilittekin.
Leffojakin tulin hommanneeksi, mutta niistä sitten enemälti joskus toiste.
keskiviikko 16. joulukuuta 2015
Etsi kuvasta: Koiraa vesistöön nakkaava tyyppi
Taustalla tapahtuu taas. Tällä kertaa kyse ei kuitenkaan ole mysteerisestä t-paitamiehestä, vaan miehestä ja ihmisen parhaasta ystävästä, eli koirasta. Elokuvakin on tässä kohdin vaihtunut, ja nappaamani kuvakaappaus onkin Indiana Jonesin sijasta napsaistu legendaarisen showpainijan Hulk Hoganin vähemmän legendaarista Mr. Nannysta. Katsokaa ja ihmetelkää.
Tarina ei kerro onko kyseessä sattuman varainen tapahtuma, vaiko tarkoituksella elokuvaa varten suunniteltu jippo. Itse kallistun ensimmäisen vaihtoehdon kannalle. Sen verran spontaanisti kaveri nimittäin nakkaa rakkinsa kohti märkää, etten usko moista tekoa etukäteen sen kummemmin suunnitellun. Oli niin tai näin, niin siltikin koira parka....
tiistai 15. joulukuuta 2015
Repo Jake (1990)
 |
Katsokaa tarkkaan tuota kansipaperin kuvaa, sillä se on ainoa kerta, kun
näette Jaken haulikko hyppysissään. Itse leffassa ette meinaten
sitä tule koskaan, ikinä, milloinkaan näkemään. |
Anyways, kaupunkiin saavuttuaan tämä kiltin luonteen omaava flanellipaitashrek törmää ensitöikseen näpsäkän näköiseen Jennyyn (Dana Bently), jolta joku epäkelpo sikanauta koittaa anastaa tämän käsveskan. Jake esittää tällaiseen toimintaan eriävän mielipiteensä, paiskoen hintelää konnanretaletta all the way downtown to Chinatown, tai noh, ei nyt kuitenkaan sentäs. Parin ilmiselvän liikehuoneiston ikkunan läpi vain, mutta sen verran tehokkaasti, että passikuvansakin joutuu vastedes turvautumaan lähitulevaisuudessa pilliruokintaan. Jake palauttaa käsilaukun takaisin oikealle omistajalleen, solmien samalla ensimmäisen uuden ystävyyssuhteensa kaupunkiin saavuttuaan. Niin ja saapa Jake vielä kiitokseksi vinkin vapaasta asunnosta eräässä lähistöllä sijaitsevassa rakennuksessa. Samaisessa, jossa Jenny itse muuten sattumalta asustaa.
 |
| Kun Jakey tapasi Jen... hetkonen... onkos tuo Suomen lippu, kun tuolla taustalla näkyy? Onhan se... Sehän tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että TORILLE!!!!! |
Autojen (ja muiden kulkupelien) perinnän ja Jennyn kanssa heilastelun ohessa Jake onnistuu jotenkin sotkeutumaan pornopisneksen ihmeelliseen maailmaan, ja päätyypä mies vielä ottamaan osaa laittomaksi luokiteltuun kilvanajoon, jota niin kovin leikkisästi Slam Trackiksi kutsutaan. Kuulostaako tämmöinen meno teistä muka rauhalliselta? Eriävät mielipiteet voi halutessaan käydä kirjaamassa tämän tekstin alta löytyvään kommenttilootaan...
maanantai 14. joulukuuta 2015
lauantai 12. joulukuuta 2015
The Man Who Saw Tomorrow (1981)
Kuvaus: Ranskanmaalla oli ja eli vuosina 1503 - 1566 miekkonen nimeltä Michel de Nostradame aka Nostradamus, jolla kertoman mukaan oli uskomaton kyky ennustaa tapahtumia, jotka tulisivat tapahtumaan ei vain lähitulevaisuudessa, vaan myös päivinä näinä, joita me kaikki tällä hetkellä elelemme. Näitä visioitaan hän sitten kirjaili runomitassa ylös isohkoon muistikirjaansa, jotta ohjaajalegenda Orson Welles voisi sitten vuonna 1981 tehdä dokumentaarisen katsahduksen samaisista ennusteista, esittäen ohessa tulkintojaan ja johtopäätöksiään näistä ajan mittaan legendaariksi muodostuneista säkeistä. Hmmm... mahtoikohan Nostradamus nähdä ennakkoon tämä dokumentin tekemisen? Tarina kun ei sitä kerro...
Tuomio: Muistelen nähneeni tämä dokumentin ensimmäistä kertaa ollessani vielä polvihousuinen ja korvantaustoiltani märkivä pojankoltiainen, ja muistan senkin, kuinka jännittyneessä tilassa olin sitä seuratessani. Orson Wellesin pöhöttynyt, sikaria alati tuprutteleva olemus vaikutti minusta joteensakin pelottavalta, ja osa niistä ennusteistakin, varsinkin kolmanteen maailman sotaan liittyvät, saivat nekin meikäläisessä aikaan pelonväristyksiä. Mitäs jos ne tosiaankin kävisivät toteen, kuten Nostradamuksen aiemmatkin vastavaat tuntuivat niin hyvin käyneet. Toistaiseksi kolmas isompi rähinä on antanut vielä odotuttaa itseään, mutta kun nykyistä maailmantilannetta katselee, niin enpä yhtään ihmettelisi, vaikka sekin sota vielä tultaisiin käymään. Toivottavasti kuitenkaan ei.
Nyt, vuosikymmeniä myöhemmin, tämä dokumentti on edelleenkin varsin viihdyttävää katsottavaa, uskoi Nostradamuksen ennustuksiin (ja niiden tulkintoihin) sitten tahi ei. Se on kohtuu hyvin dramatisoitu (erinäisiä uutispätkiä, leffoista irroitettuja kohtauksia ja näyteltyjä osioita hyväksi käyttäen), ja Welles on hostina tasokas, vaikkei hänkään tuolloin Nostradamuksen höpinöista pahemmin jaksanut varmastikaan perustaa. Tunnelma on silti kaikessa oltermannisuudessaan kaikin puolin aavemaisen jännittävä, Wellesin tutkiessa ja tulkitessa hämyisessä, tupakkituotteensa aiheuttaman savun täyttämässä kammiossaan eteensä asetettuja dokumentteja, ilmehtien ja elehtien tarpeen mukaan dramaattisen mysteerisesti.
Kokonaisuutena Mies joka näki huomisen on halvalla tehtyä juustoa, josta ajan hammas on päässyt hiiren lailla nakertamaan osasen pois parempiin suihin. Vakavasti otettavaa dokumentaaria siitä ei aiheensa puolesta saa kirveelläkään, mutta löysin rantein ja hurtilla huumorilla vastaanotettuna tämä pätkä on mitä mainiointa ajantappoa vaikkapa sateista sunnuntai-iltapäivää silmällä pitäen. Kolme tähteä, joista kaksi menee itse dokumentille, kolmannen mennessä yhteisesti Nostradamukselle ja Orson Wellesille, joita ilman tämäkin viihdepläjäys olisi hyvin pitkälti jäänyt kokonaan tekemäti. Julkaistiin uudestaan kymmenen vuotta myöhemmin Charlton Hestonin juontamana, ja muutamalla Nostradamuksen lisävärssytulkinnalla varustettuna.
perjantai 11. joulukuuta 2015
torstai 10. joulukuuta 2015
Last Platoon (1988) aka Angel Hill - L'ultima Missione
Kuvaus: USA:n merijalkaväen karskin oloinen kersantti Chet Costa (Richard Hatch) taitaa viidakkosodan metkut täydellisesti. Niinpä mies iskuryhmineen lähetetäänkin vietkongin hallitsemaan tukikohtaan pelastamaan sinne vangittua maanmiestään, jolla on pääkopassaan sen luokan salaista tietoa, ettei sen pidä vihollisen kätösiin päätyvän.
Rutiininomainen tehtävä päättyy kuitenkin kaikkea muuta kuin hyvin, eli massiiviseen joukkoteurastukseen, josta hengissä selviää Chetin lisäksi vain muutama muu. Vietkongin sotilaat kannoillaan Chet ja kumppanit etenevät puskan keskellä sovittuun noutopaikkaan, jonne heitä hakemaan tarkoitettu kopteri ei kuitenkaan koskaan saavu, mikä väkisinkin pistää miettimään onko seuraavasssa kuvassa näkyvällä herralla sormensa kyynärpäitä myöden sopassa tässäkin tapauksessa.
Kopteripilotin petturuudesta huolimatta Costa & Co löytävät tiensä lopulta takaisin komppanjaan, jossa väsyneen ja jossakin ihan muualla haluavan olevan näköinen Donald Pleasence (eli eversti B. Abrams) ottaa kärttyisen kessun vastaansa. Costa tilittää katkerasti everstille pieleen pahoin menneen tehtävän kulun, lompsahtaen lomille sen jälkeen. Ensitöikseen Chet vierailee hottishoitsuhoitonsa Mei Lingin (Milene Thy-Sanh). Aamuna seuraavana Mei Ling onkin sitten jo suorittanut mystisen katoamistempun, jättäen jälkeensä vain Chetille osoitetun Dear John kirjeen.
Kovin pitkään Costa ei ehdi kadonnutta naisystäväänsä kuitenkaan kaivata, sillä ovelle koputetaan, ja sisään pälähtää kaksi ladonoven kokoista sotilaspoliisia, jotka tiedustelevat kersantilta Mei Lingin olinpaikkaa. Hämmentynyt ja ärsyyntynyt kessu sanoo ettei tiedä, ajautuen lopulta nyrkkipyykkiin siivouspalvelua edustavien heppujen kanssa. Nahistelun johdosta Costa kuuluisi vankilaan, mutta siltä kohtalolta hänet pelastaa joku Paul niminen upseeri, joka paljastaa kersantille Mei Lingin käyttäneen tätä hyväkseen pumpatakseen ukosta ulos salaisia tietoja, joita sitten välittää vietkongin sotilaille.
Pettynyt Costa päätyy tapahtuneen jälkeen ravitsemusliikkeeseen ryypiskelemään ja vellomaan itsesäälissä. Joutuupa mies jälleen kerran omiensa kanssa tappeluunkin, pistäen äijää läjään tyylikkäästi vahvasta humalatilastaan huolimatta. Abrams ei katso moista menoa enää hyvällä, puuttuen lopulta asiaan, kuten hyvän esimiehen pitääkin. Eversti ehdottaakin Costalle tehtävää, jonka päätarkoituksena on tuhota eräs Chen To Kayssa sijaitseva silta. Mainitun sillan kautta kuuleman mukaan kulkee kaikki Ho Chi Min Cityyn vietävät aseet, joten sen palasiksi pistämisellä olisi sodan kulun kannalta siis merkitystäkin. Mikäli Chet suorittaa tehtävän mallikkaasti loppuun ja palaa vielä vihreästä helvetistä hengissä takaisin tukikohtaan, on hyvinkin mahdollista, että Abrams kotiuttaisi hänet takaisin Yhdysvaltoihin.
Chet ottaa tehtävän vastaan, saaden komennettavakseen pahamaineista rangaistusvangeista täysin koostuvan iskujoukon, jotka armahduksen toivossa suostuvat ottamaan osaa tälle vaarallistakin vaarallisemmalle sotaretkelle. Reissun edetessä Costa saa huomata, ettei ryhmä rämän kanssa työskentely olekaan pala kakkua, sillä jokaisella vangeista tuntuu olevan jotakin hampaankolossaan uutta komentajaansa vastaan. Jopa siinä määrin, että ovat valmiita ottamaan Costan hengiltä, karatakseen sitten kukin omille teilleen. Asianlaitaa ei helpota tippaakaan sekään, että Mei Ling palaa yllättävissä yhteyksissä takaisin kuviohin, eikä tylysti jätetyksi tullut Chet oikein tiedä miten tilanteeseen tähän pitäisi suhtautua. Tärkeä tehtävä on täten suuressa vaarassa mennä mönkään pahemman kerran.
Tuomio: Keskivertoinen ja alkupuoleltaan turhankin verkkaisesti (ja hieman oudostikin) etenevä italosotaseikkailu, joka kuitenkin parantaa tahtiaan hitusen verran loppuaan kohdin. Taisteluplaneetta Galacticasta tutuksi tullut Richard Hatch karistelee harteiltaan Apollon mukanaan tuomaan kiltin sankarismiehen viittaa, ollen yllättävän hyvä kovapintaisena, viinaa kittaavana ja kirosanoja alati suustaan suoltavana kersantti Ärjylänä. Yleensä vakuuttava Donald Pleasence puolestaan pettää porukan pahasti olemalla suurimman osan leffasta melkolailla poissa olevan oloinen tapaus, Muut näyttelijät ovat pääosin joko kehnoja tai vieläkin kehnompia.
Tarinan puolesta Mei Lingin ja Costan love affair jää kokolailla irralliseksi keissiksi, ja tuntuu siten jälkeenpäin mukaan ympätyksi tapaukseksi. Niin ja olisihan sitä muutoinkin voinut jotakin omaakin stooria kehiin heitellä, eikä vain kopioida osasia muista, huomattavasti paremmin toteutetuista tuotoksista tyyliin The Dirty Dozen tai vaihtoehtoisesti vaikkapa The Guns of Navarone. Vaan se on myöhäistä rypistää silloin, kun kakki on jo housussa.
Turhana tietona voisin tähän loppuun mainita vielä sen, että elokuvan alkupuolella Pleasencen hahmo kuvailee Hatchin hahmon tehneen jotakin sellaista, jota elokuvassa ei kuitenkaan näytetä tapahtuneen. Mietinkin, että olisko kyseinen kohtaus leikattu elokuvatarkastamon toimesta väkivaltaisuutensa vuoksi kokonaan pois, vaiko olisiko sitten vain käynyt niin, että mainittua tapahtumaa ei koskaan ehditty/muistettu kuvata, ja siksi Pleasencen kertoma vaikuttaa täysin tuulesta temmatulta. Kallistun itse enemmän jälkimmäisen kannalle, sillä ei näissä italotuotannoissa mitenkään ennenkuulmatonta olisi, jos niin olisi päässyt tuolloin käymään. Jos jolla kulla siellä taustalla on parempaa tietoa, niin sana on tuttuun tapaan vapaa tämän tekstin alta löytyvässä kommettiosioissa.
keskiviikko 9. joulukuuta 2015
Karmeahkoja villapaitoja
Villapaidoista en ole koskaan pahemmin perustanut, ja nyt vielä vähemmän nähdessäni alla olevat, ihka oikeasti myynnissä olevat elokuva-aiheiset tuotteet. Itse en kyllä kehtaisi näyttäytyä julkisella paikalla yhdessäkään noista villiksistä. Kehtaisitko sinä?
tiistai 8. joulukuuta 2015
Päivän boksibongaus: Puppet Master 12-Film Collection Featuring Killjoy *3
Uhkaavasti lähestyvän ikääntymispäiväni kunniaksi kävin hankkimassa itse itselleni joka vuotisen lahjukseni, eli tuon tuossa vieressä näkyvän kollektiivin. Pitää sisällään kaikki yhdeksän Puppet Master pätkää, että myöskin kolmisen kipaletta Killjoy merkkisiä kauhisteluja.
Noista Puppeteista olen tainnut aikaisemmin nähdä vain kolme ensimmäistä, ja nekin pahimman videosensuurin aikoihin, joten piloille silvottuja ne taisivat tuolloin muistini mukaan olleet. Loput jatko-osista ovatkin sitten täysin uusia tuttavuuksia, ja odotankin mielenkiinnolla mitä ne mahtavatkaan sisällään pitää.
Killjoy leffoista taasen olen tuon ekan joskus nähdä, mutta enpäs kyllä muista ollenkaan mikä oli meininki siinä. Muuta kuin ilkeä pellehän siinä näkyy pääosissa häärivän pahaa tekien.
Bonuksena tuon kattavan kollaasin lisäksi lähti mukaan myös...
Voinen siis päästää vanhan ja käytössä lähes loppuun kuluneen VHS-nauhani ansaittuja eläkepäiviä viettelemään. Nyt kun vielä sen kakkosen (joka kieltämättä ei kyllä ole kovinkaan kaksinen tuotos) jostakin löytäisi, niin olisi tämäkin leffasarja sitä myöden sitten täynnä. Kerää koko sarja ja niin ja pois päin nääs.
sunnuntai 6. joulukuuta 2015
Etsi kuvasta: Mysteerinen T-Paitamies
Ennen kuin joku smartial arsesti ehtii ensin, niin joo, tiedän. Minulla ei ole elämää. Siksipä ryhdyinkin aamusella bongailemaan (aikani kuluksi ja vesisateen vuoksi) erinäisiä virheitä ihka ekasta Indiana Jones seikkailusta, eli Raiders of the Lost Arkista. Alla olevasta kuvasta voitte bongailla erästä niistä...
Klikkaa kuvaa suuremmaksi
"When Indy and the monkey are getting drunk after the truck carrying Marion has been blown up, a young man in T-shirt and jeans walks past in the background on the left side of the screen (all the other people are wearing robes)."
Onko siis ihme. että tämän harhailevan heppulin ulkoasuun tulee heti kiinnittäneeksi huomiota, kun kuvaan mukaan ilmestyy. Joku extra tai kuvausryhmän jäsen lienee kyseessä. Tai voihan se olla pahasti eksynyt turistikin. Oli hän kuka sitten tahansa, niin kuvassa hän nyt vain on... paitsi jos satut katselemaan Raidersia VHS-versiona, jolloin käytetty kuvasuhde rajaa tyypin kokonaan näkymättömiin. Ja hyvä niin, sillä sinne hän oikeasti kuuluukin, eikä pilaamaan kenenkään elokuvallista nautintoa luvattomalla paikalle ilmaantumisellaan. Lisää mokabongailua luvassa myöhemmin, jos (ja kun) elämättömyys ja jatkuva vesisade päällensä iskeentyvät.
Edit: Tarkistin ohessa myös Raidersin sarjakuvallisen version siltä varalta, että mysteerinen t-paitamies olisi jotenkin eksynyt myös sen sivuille sekoilemaan. Ei ollut, joten se siitä ja loput kirjeessä nääs. :D
Edit: Tarkistin ohessa myös Raidersin sarjakuvallisen version siltä varalta, että mysteerinen t-paitamies olisi jotenkin eksynyt myös sen sivuille sekoilemaan. Ei ollut, joten se siitä ja loput kirjeessä nääs. :D
