Punchline (1988)

Kuvaus: Kolmen lapsen äiti Lilah Krytsick (Sally Field) on aina haaveillut stand-up koomikon urasta. Joka ilta viimeisen kolmen kuukauden aikana Lilah onkin täten toteuttanut itseään esiintymällä New Yorkissa sijaitsevalla klubilla, jota The Gas Stationiksi kutsutaan. Laihoin tuloksin, sillä yleisön mielestä Lilah ei vain ole kovinkaan hauska, eikä miehensä John (John Goodman) ole hänkään vaimonsa uudesta harrasteesta järin innoissaan.

Samaisella klubilla komiikkaansa harjoittaa myös Steven Gold (Tom Hanks), jonka pääsy lääketieteelliseen tyssää siihen, ettei hän muista kuolemakseenkaan miksi peräsuolta kutsutaan, kun häneltä sitä kysytään. Steven eroaa Lilahista koomikkona siten, että hän itseasiassa hauska heppuli, jonka väliin loukkaavistakin sutkautuksista yleisö tuntuu joka ilta pitävän.

Steven havaitsee Lilahissa potentiaalia loistavaksi stand-up koomikoksi, ja ottaa täten hieman hukassa olevan perheenäidin siipensä alle, opettaen tälle ihmisten hauskuutuksen saloja. Mutta kun iltana eräänä klubilla järjestetään koomikkojen välinen kisa, jonka voittaja pääsee esiintymään television myöhäisillassa esitettävään hupiohjelmaan, huomaavat Steven ja Lilah kumpainenkin, että huumori on vakavasti otettava asia, josta pilaa ei kenenkään sovi tekemän.

Tuomio: Pienimuotoinen stand-up komiikan maailman sijoittuva dramedia, jossa draamallinen puoli pelaa paikoittain komediallista vastaavaa astetta paremmin. Tom Hanksin esittämä hahmo on ärsyttävä tapaus ja överiksi hetkittäin menevä älämölöilynsä käy hermoille. Esittämänsä materiaalikaan ei ole kovin kummoista sekään, joten koomikoista hauskimpana pito on täysin liioiteltua. Jäin myös miettimään mahtoiko kaveri sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä, sillä sen verran ailahtelevaista hänen käytöksensä oli. Sally Field on puolestaan tyypilliseen tapaansa herttainen, mutta liian herttainen roisia vitsejä viljeleväksi stand-up komedienneksi. Loppua kohti Field kuitenkin kohentaa osakkeitaan hitusen, joten ei hän nyt aivan toivoton tässä sentään kuitenkaan ole. Kokonaisuutta ajatellen Keikalla on varsin epätasainen tuotos, joka ei oikein missään vaiheessa tunnu nousevan sille tasolle, jolle sen alunperin ehkä joskus toivottiin nousevan.