Sivut

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Chrome and Hot Leather (1971)

Kuvaus: Yhdysvaltain armeijaa edustava kersantti Mitch (Tony Young) kouluttaa alaisiaan Vietnamissa täyttä häkää riehuvaa sotaa varten, ollen tehtävässään varsin pätevähkön puoleinen heppuli. Iltalomilla baarissa ollessaan mies saa kuulla eräältä aseveljeltään, että Kathy (Cheryl Ladd), pitkäaikainen naisystävänsä ja kihlattunsa, on menehtynyt vakavan auto-onnettomuuden seurauksena. Mitchin maailma murenee kertalaakista pieniksi palasiksi, suuren surun täyttäessä miehen mielen.

Hautajaisten yhteydessä käy kuitenkin ilmi, ettei kyse ollutkaan pelkästä onnettomuudesta, vaan kylmäverisestä murhasta, jonka tekijäksi paljastuu pahamaineisen T.J:n (William Smith) rautaisella otteella johtama motoristijengi The Wizards, ja sen jäsenistöön kuuluva kuumakalle Casey (Michael Haynes). T.J. on enemmän kuin käärmeissään Caseyn typerästä tekosesta, sillä tapahtuneen vuoksi virkavallan edustajat etsivät heitä alta kiven sekä kannon, siitäkin huolimatta, että sheriffin omien sanojen mukaan miehiä ei riitä kunnolla edes sakkolappujen kirjoittamiseen. 

Mitch puolestaan janoaa välitöntä kostoa, tarjoten sheriffille palveluksiaan, saaden hieman yllättäen tältä lain myöntämän luvan tilien tasoittamiseen. Ja vaikka Mitch taitaakin nykyaikaisen sodankäynnin salat varsin mainiosti, niin ei hänkään sentään niin hullu ole, että lähtisi yksin taistelemaan hengenvaarallista liivijengiä vastaan. Avukseen Mitch värvää vanhat army buddynsa (kessuja muuten hekin) Alin (Peter Brown), Jimin (Marvin Gaye) sekä Hankin (Michael Stearns), joilta kaikilta löytyy erinäinen valikoima tehokkaaksi todettuja keinoja kaikenmaailman ketkujen höykyttämiseen. Kuin Ilmestyskirjan ratsumiehet ikään nelikko ratsastaa Kawasakeillaan ilkeän motoristijengin perään, antaakseen koko poppoolle opetuksen, jota he eivät hevillä tulisi unohtamaan.

Tuomio: Semmoista keskivertoista, alultaan verkkaista, mutta loppuaan kohden tahtiaan hieman parantavaa toimintareippailuahan se tämä oli. Raisumpi olisi saanut tosin olla, sillä kuitenkin moottoripyöräjengiläisistä kyse, ja ne kaverit eivät tunnetusti ole mitään kuoripoikia. Astetta rankempaa otetta jäin siis väkisinkin kaipaamaan. Hattua tämän pätkän tekijöille lienee syytä nostaa siitä, että ovat uskaltautuneet tehdä tämän pätkän aikana, jolloin sota Vietnamissa herätti kansan keskuudessa enimmäkseen vain negatiivisia ajatuksia, eikä siellä sotimassa olevia solttuja liiemmin pidetty sankareina, toisin kuin tässä elokuvassa. Se, muistaako kukaan ylipäätään tätä elokuvaa onkin sitten jo ihan toinen juttu.

Roolisuoritukset olivat kautta linjan sellaista peruskauraa rutiinilla höystettynä. Conan-barbaarin isäpappaa kymmenisen vuotta myöhemmin esittävä William Smith erottuu edukseen kovapintaisena jengijohtajana, vaikkei hänkään mihinkään huippusuoritukseen tässä pätkässä missään vaiheessa varsinaisesti äidykkään. Laulajana paremmin tunnetuksi tullut Marvin Gaye sivuosittaa tätä pätkää leffauransa toisessa ja samalla viimeiseksi jääneessä roolissaan Mitchin armeijakaverina. Charlien enkeli Cheryl Ladd puolestaan suorittaa leffadebyyttinsä pseudonyymillä Cherie Moor. Tarkkasilmäiset voivat myös elokuvaa seuratessaan bongailla krediittivapaiksi jääneistä rooleistaan niin Erik Estradan, kuin myös jokin aika takaperin edesmenneen Repo-Jaken, eli Dan Haggertyn. Siinäpä ne tärkeimmät taisivat jo tullakin, joten jäljellä on enää tähtien antaminen. Kromia ja kuumaa nahkaa saapi meitsiltä kokonaiset kaksi starbaketta. Ei enempää, ei liioin vähempää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentti olis kiva...