Fraternity Vacation (1985)

Kuvaus: Nörttimäinen Wendell Tvedt (Stephen Geoffreys) on täysin toivoton tapaus, mitä tulee vastakkaista sukupuolta edustavien naisihmisten kanssa kanssakäymiseen. Hän on arka, kömpelö ja kaikin puolin muutoinkin nolo tyyppi, jonka kiinnostuksen kohteet löytyvät niin astrologian kuin myös biologian opinnoistaan. Vanhempansa Millard (Max Wright) ja Naomi (Julia Payne) ovatkin edellä mainituista syistä enemmän kuin huolestuneita siitä, kuinka lukutoukkamainen poikansa tulee pärjäämään myöhemässä elämässään, ja päättävät tehdä asian eteen jotakin. Niinpä he lähettävät Wendellin kahden paljolti kokeneemman kaverin, Joen (Cameron Dye) ja Mamman (Tim Robbins) kera Palm Springsin auringon alle viikoksi kokemuksia tyttöjen kanssa huseeraamisesta keräilemään.

Joe ja Mamma tekevät kaikensa valmentaakseen hintelästä ja ujosta Wendellistä oikean naismagneetin, vain havaitakseen, että tällä on meneillään omat originnellit kuvionsa, jotka pitkässä juoksussa tuottavat hänen kannaltaan positiivisenlaista tulosta. Siinä jäävät muskelimanut ja muut machomiehet nopeasti kakkoseksi, kun pehmopoika Wendell astuu remmiin, hevillä siitä irti päästämättä...

Tuomio: Kaikkinensa melkolailla mitäänsanomaton ja naurattamaton nuorisokomedia, josta on hyvin vaikea löytää mitään merkittävää sanottavaa. Näyttelemistyö ei päätä juuri huimaa, mutta eipä kait sen ole tarkoitus sitä millään muotoa tehdäkään. Brad Fiedelin säveltämä syntsamusakin on tasoltaan yllättävän helposti unohdettavaa, eikä siis alkuunkaan yllä sille tasolle, kuin esimerkiksi tämän leffan jälkeen ilmestyneessä Fright Nightissa, josta kirjoittamani arvostelun voipi halutessaan käydä lukemassa täältä.

Kauhun yöstä puheenollen Amanda Bearse on Stephen Geoffreysin ohella mukana menossa tässäkin pätkässä, joten erittäin kaukaa, miljoonan mutkan ja tuhannen kurvin vinkkelistä haetusta esiosasta tässä on sillä tapaa jossain määrin kyse, eikä niin sittenkään. Mainittujen nimien lisäksi leffasta voipi bongailla muitakin tuttuja naamoja aina Matt McCoysta, Kathleen Kinmontin ja Barbara Cramptonin kautta, Sheree J. Wilsoniin ja John Vernoniin. Paljon on siis erinäistä talenttia kehissä mukana tässä, tuotteen ollessa lopulta kokonaisuutena vain ja ainoastaan yhden tähtykäisen arvoinen.