You Can Do a Lot With 7 Women (1972) aka Si Può Fare Molto Con 7 Donne

Kuvaus: Mike Spencer (Richard Harrison) on Interpolin kiveäkin kovempi asiamies, jonka naisystävä saa surmansa tämän osuessa onnettomasti keskelle käytävää huumekauppaa. Käy ilmi, että diileireinä häärii mallitoimistoa fronttinaan pyörittävä kansainvälinen rikollisjengi, salakuljettaen kaupan olevan narkoottisen substanssin yli rajojen pahaa aavistamattominen huippumallien meikkilaukkuihin piilotettuna. Ovelaa vai mitä?

Spencer janoaa luonnollisesti rajan taakse ennenaikaisesti siirtyneen mielitiettynsä puolesta välitöntä kostoa. Sellaisen saadakseen Spencer soluttautuu mallitoimiston riveihin valokuvaajaksi tekeytyen, eikä aikaakaan, kun mies jo istuu lentokoneessa matkalla kohti ikiaikaista Kairon kaupunkia, jossa seuraava valokuvaussessio, että myöskin pulverikauppa tultaisiin läpi käymään. Aivan yksin Spencerin ei tätä keissiä tarvitse kuitenkaan tonkia, sillä aisaparikseen hän tämän leffan koomisesta osuudesta vastaavan Tigerin (jonka oikeata nimeä en onnistunut IMDb:stä löytämään), jolla tuntuu olevan luontainen kyky ajautua vaikeuksiin missä sitten ikinä kulkeekin. Alkaa vauhdikas takaa-ajo, jonka tuoksinassa nyrkit viuhuvat, pelti ryttääntyy ja ehtiipä kaiken tuon ohessa lempikin leihahtaa ilmiliekkeihin....

Tuomio: Perusäksönillä ja kehnohkon puoleisella, väliin varsin epähauskallakin huumorilla pippuroitu spaghettitoimintaspektaakkeli, joka kestää päivänvaloa sen yhden ja ainokaisen katselukerran verran. Pääosassa levottomasti heiluva viiksimies Harrison, tuo Franco Neron ja Chuck Norrisin laboratoriossa tieteen keinoin luotu koeputkilapsi, harjoittelee tässä jo tietämättään tulevia, Godfrey Ho ninjailujaan varten. Ne pätkät sitten vasta kehnoja ovat, mutta kaikessa kömpelyydessään ja järjettömyydessään huomattavasti hauskempia katsottavia, vaikkei ns. juonesta mitään tolkkua saakkaan. 

Edit: Tämän leffan kotimaisen videojulkkarin kansipaperi eroaa paljoltikin tuosta ensin laittamastani, kuten tämän tekstin alta voitte hyvinkin havaita. Kyseiset, varsin viehättävän oloiset naiset eivät nimittäin esiinny tässä elokuvassa alkuunkaan, vaan esittelevät suloisia olemuksiaan luultavasti jossakin ihan toisen tyyppisessä tuotannossa, jonka yksityiskohtia voin vain varovasti arvailla. 

En minä silti tuota kansivalintaa sen kummemmin valittele, vaan olen enemminkin utelias sen suhteen. Joku tarinahan tuonkin valinnan taustalla täytyy nimittäin olla? Jos nyt joku - mitä vähän kyllä epäilen - tuntee tarinan tuon, niin kommenttia vain rohkeasti kehiin tämän löpinän alta löytyvään kommenttiosioon. 

Edit 2: IMDb:n mukaan tämä samainen leffa tunnetaan myös suomenkielisillä nimillä Kaunottaret huumekuriireina ja Vauhdikkaat valokuvamallit, joista jälkimmäisestä löytyy ensin käyttämääni lähemmin vastaava variaatio. Ihmettelen hieman täytyy, ettei Omaxi ottanut tuota versiota pohjakseen oman julkaisunsa kansipaperia aikoinaan tuumaillessaan, kun kerta mahdollisuus siihen olisi ollut.