Popcorn Garage

66 Film References hidden in a garage.

Will you be able to find them?

Die Einsteiger (1985)

Kuvaus: Hullun tiedemiehen vikaa omaava elektroniikkanero Mike (Mike Krüger) on juuri saanut valmiiksi maailman ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan video integraattorin, jota käyttämällä käyttäjänsä voi siirtää itsensä minkä tahansa vhs-nauhalla olevan elokuvan roolihenkilön saappaisiin. Testatakseen keksintönsä toimivuuden Mike värvää avukseen huoneiston kanssaan jakavan Tommyn (Thomas Gottschalk), ja pian kaksikko jo löytääkin itsensä keskeltä kuukauden westerniä, jossa ruudin käryävä katku täyttää sieraimet ja lyijy lukee lakia (ja Lucky Lukea) omaan kuolettavaan tapaansa. Pahaksi onnekseen kaverukset huomaavat päätyneensä kahden katalan karjavarkaan housuihin, joiden kaulaan hetikohta jo ujutetaankin hirttämiseen tarvittavaa köydenpätkää. Miken onnistuu kuitenkin viime hetkellä palauttamaan toverukset takaisin todellisuuteen, sillä kehnostihan heille muussa tapauksessa olisi käynyt. 

Tapahtuneesta huolimatta Mike ja Tommy jatkavat elokuvista toiseen hypähtelyä, tietämättään että heidän toimiaan tarkkaillaan kahden isohkon viihde-elektroniikkaa valmistavan yhtiön toimesta. Firmoista kumpainenkin halajaa Miken keksimää keksintöä itselleen, ollen valmiita tekemään vaikka ja mitä sen haltuunsa saadakseen...

Tuomio: Perusidealtaan mainio, mutta toteutukseltaan auttamattoman kehnosti läpi vedetty saksalaiskomedia, jossa huumori otetaan niin vakavasti, että vitsit jäävät sen vuoksi melkolailla vähäisiksi. Parodiaa yritetään repiä muun muassa Indiana Jonesista, Rockysta, että myöskin Roman Polanskin Vampyyrintappajista, mutta mistään niistä ei kovinkaan nokkelasti, saati sitten muutamaa oivallusta lukuunottamatta millään muotoa hauskasti. Legendaarinen Udo Kier (Iron Sky, Blade) vierailee pienessä roolissa verenmakuun päässeenä vampyyrikreivinä, ollen tämän pätkän hetkellinen ja hyvin pitkälti ainoa valopilkku. 

 

Leffamusa - Once Bitten - 3 Speed

Traileri: The Great Wall (2017)

Leffamusa - Curse of Chucky (Main Theme) - Joseph LoDuca

Savage (1996)

Kuvaus: Farmari Alex Verne (Olivier Gruner) elää rauhaisaa maalaiselämää tiluksillaan yhdessä vaimonsa Julien (Victoria Morsell) sekä pienen poikansa Jimmyn (Jordan Stuart) kanssa. Iltana eräänä tuo rauha kuitenkin rikkoutuu tuhannen pirstaleiksi, sillä ranchille saapuu julma palkkatappaja, joka poistaa tylysti päiviltään niin Julien, Jimmyn kuin Alexinkin. Tai noh, ei sentään Alexia. Mies nimittäin selviytyy murhayrityksestään kuin ihmeen kaupalla hengissä, päätyen koomapotilaaksi paikallisen sairaalan sängylle köllöttelemään.

Aikansa tiedottomana ollessaan Alex kuulee unensa keskelllä tutunkuuloisen laulun, sen samaisen hengellisen viisun, joka soi taustalla hetkellä jolloin perhettään hengiltä otettiin. Biisi saa Alexin lopulta havahtumaan syvästä unestaan ja väittämään paikan päälle tulleelle hoitajalle, että hän mikään Alex ole, vaan eksoottinen tanssijatar Dakota Moss nimeltään. No ei vaineskaan, Kunhan yritin taasen hoopottaa teitiä tällä iän ikuisella, jo liian moneen kertaan toistetulla vitsillä, joka jää tämän jälkeen eläkkeelle ainakin mitä tähän blogiin tulee. 

Mutta joo. Asiaan. Biisi saa Alexin lopulta havahtumaan syvästä unestaan ja karkaamaan sairaalasta keskelle autioksi jäänyttä maata, jota autiomaaksikin Wikipedian mukaan kutsutaan. Karun erämaan keskeltä Alex löytää luolan, joka on kaikkea muuta kuin tavallinen luola. Ei, Batman ei asu siellä, eikä sieltä liioin löydy Ashley J. Williamsia nukkumassa sikeästi ohi oman aikakautensa. Mainittujen sijasta sieltä löytyy seinille ammoisina aikoina maalattuja luolamaalauksia avaruudesta kotoisin olevista olennoista ja yksi lajin edustajakin paljastaa olomuotonsa pöljistyneelle sankarillemme. 

"I bring you luv!"

Ulkoavaruuden olento valjastaa Alexin esihistoriallisen luolamiehen uskomattomilla supervoimilla eräänlaisen quickeningin kautta...

"This is the sort of/kind of quickening!!!!"

... ja näin Alexista tulee Primitiivi - menneisyyden kuolemansoturi, jonka tehtävänä on tuhota maailman mahtavin tietokonefirma Titan Corporation ja kostaa vaimonsa sekä poikansa kylmäveriset murhat sen johtojuustolle, eli niljakkaan oloiselle alkulimalle, joka myös nimellä Reese Burroughs (Kario Salem) tunnetaan. Viimeinen taisto käydään menneisyyden ja tulevaisuuden edustajien välillä, ja tästä taistosta vain toinen voi selviytyä hengissä maaliin...

Tuomio: 

In Memoriam

Esko Hukkanen

1927-2016

Trailerit: Ice Sharks (2016) & Planet of the Sharks (2016)

ICE SHARKS_TRAILER from The Asylum Net on Vimeo.

Tiiseri: Star Trek - Discovery (2017)

The Man With The Hat Is Back In His Greatest Adventure Yet

Näistä löydöksistä minun piti itseasissa tehdä postaus jo paljolti tätä aiemmin, mutta sitä kun on sama pää kesät talvet, niin ehdin jo unohtamaan koko jutun. Vaan eipä mitään. Tässä se postaus nyt sitten tulee ja sarjakuvallisilla löydöksillä lähdetään liikenteeseen...

Kuvassa vasemmalla lepäilee Star Trek - The Mirror Universe Saga - kaikessa komeudessaan, pitäen sisällään kaikki kahdeksan 80-luvun puolivälin paikkeilla ilmestynyttä numeroa samojen kansien sisällä. Se, jos mikä on hyvä juttu se. Koko paketti kertaheitolla kasassa, eikä siis liioin tarvinne harmitella niiden puuttuvien lehtykäisten perään. Star Trekin vierestä löytyy puolestaan Indiana Jones Omnibus vol 1. Hieno löydös sekin, mutta samalla hieman harmittava sellainen. Näin siksi, että tuon jälkeen on julkaistu volyymit 2 ja 3, jotka nekin olisi kiva saada kokoelmiin jossakin kohtaa lähitulevaisuutta. Netin kautta saisin kumpaisenkin helposti tilattua, vaan tuppaavat penteleet olemaan kohtuu hintavia, joten saavat siten toistaiseksi jäädä tilaamati. 

Siirrytäänpäs sitten kirjojen pariin, joista ensimmäisenä esittelyvuoronsa saa Digital Horror Art nimeä kantava opus. Tuon oppaan tulin hankkineeksi siksi, että siinä yhdistyvät kaksi minulle tärkeää asiaa, eli kauhu ja digitaalinen kuvankäsittely. Ensin mainittua olen harrastunut jo pitkään, jälkimmäistä taasen satunnaisesti ja silloin kun sille päälle olen sattunut. Viimeisenä, muttei millään muotoa vähäisempänä vuoronsa saa Encyclopedia of the Undead, jonka tulin hankkineeksi vain ainoastaan siksi, että mikäli joskus moisiin olentoihin kadunkulmassa törmään, osaan tunnistaa mihin lajiryhmittymään kyseinen otus kuuluu, enkä siten loukkaa epäkuolleen vastaantulijan mahdollisia tunteita sen isommin. Samaan sarjaan näyttäisi kuuluvan myös vastaavan tyylinen opus vampyyreistä. Jos osuu kohdalle ostan pois, muutoin en sen suhteen aio ihmeemmin pidemmän päälle stressailla.

Tämmöisiä löydöksiä siis tulin tuossa taannoin tehneeksi. Ensi kerralla sitten luvassa jotakin ihan muuta, ehkä jopa niitä leffojakin. Loppukevennykseksi liitän tähän  alle pätkän pelistä Indiana Jones and the Fate of Atlantis, jonka sarjakuvallinen vastine löytyy luettavaksi tuosta Omnibus vol 1:stä. Enjoy...

Edit:  Heh, olisihan se pitänyt arvata, että jotakin unohtuu taasen....

Traileri: Sherlock Series 4 (2017)

Traileri: Kong - Skull Island (2017)

Traileri: Wonder Woman (2017)

Sumu (2007) aka The Mist

Kuvaus: Pohjolan perukoilla sijaitseva kyläpahanen on joutunut sankan sumun saartamaksi. Tämän samaisen usvan keskelle katoaa yösydännä myös mainitun yhdyskunnan ainoa viestinviejä, ja niinpä kylän päällikkön ei auta muu, kuin koota asukkaista pienoinen retkikunta, tarkoituksenaan matkata läheiselle linnalle sen asukkeja sumun keskellä vaanivasta vaarasta varoittamaan. Retkikuntaa johtamaan päällikkö valitsee Uljaksen (Jan Korander), oman vävypoikansa, sillä hän on miehistä tehtävään tähän sopivin. Uljas kuitenkin kieltäytyy kunniasta, sillä hän pitää koko hössötystä täysin turhana puuhasteluna.

Uljas muuttaa kuitenkin mielensä saadessaan kuulla, että vaimonsa Vieno (Maria Ahlroth) on lähtenyt retkueen mukana matkalle kohti linnaa vaaroista piittaamatta. Pian Uljas onkin jo retkueen kintereillä, tavoittaen heidät lopulta ennen määränpäähänsä saapumista. Retkueen jäsenet törmäävät sumun keskellä vaaniviin peikkoihin, löytävät linnan asukkaat kuolleina, ja pakenevat lopulta takaisin kotikyläänsä, jossa he yrittävät viimein tehdä rauhan veren makuun päässeiden metsän olentojen kanssa...

Tuomio: Tuossa aamutuimaan tulin poikenneeksi hätäisesti keskustassa minikirpparikierroksella. Mini sellaisella siksi, että osa yleensä käymistäni kirpputoreista on heinäkuussa sunnuntaisin kiinni, joten se rajoittaa tekemääni kierrosta aikalailla. Kierroksen lyhyys vaikutti tietenkin suoraa ostosten määrään, ja niinpä matkaani ei juuri leffoja tällä erää lähtenytkään. Paitsi yksi. Tämä Sumu, josta rehellisyyden nimissä en ollut ennen tätä ikinä kuullutkaan. Nappasin sen silti mukaani, sillä kyseessä on kotimainen fantasiakauhupätkä, jollaisia ei juuri tässä maailmankolkassa Rölliä lukuunottamatta tehdä. 

Kotiin päästyäni asetin levyn hieman pelonsekaisin tuntein levylautaselle, tietämättä yhtään mitä tuleman pitäisi. Leffan edetessä yllätyin kuitenkin positiivisesti siitä, kuinka sujuvasta tuotoksesta tässä lopulta olikaan kyse. Visuaalisesti leffa ei häviä yhtään ison maailman vastaaville, ja itse tarinakin oli toimiva, vaikkakin pientä lisähiomista vaativa sellainen. Näyttelijäsuoritukset olivat nekin ihan kohtalaisia, ottaen huomioon, että kyse on kuitenkin amatöörituotannosta ja niin ja pois ja päin. Pituudellakaan tämä pätkä ei ollut millään muotoa pilattu, sen ollessa abouttiarallaa hyvin pitkälti ja suurinpiirtein noin 55 minuuttia tasan reikäreikä. Tarina tuli siinä ajassa sopivasti kerrotuksi, ilman mitään ylimääräisiä venytyksiä ja muita tarpeettomia kommervenkkejä. Kokonaisuutena varsin viihdyttävä tuotos, jolle pätkähtää meikältä kaksi tähteä elokuvallisista arvoista, kolmannen paukahtessa kehiin siitä, että se onnistui yllättämään minut posiitiivisesti. Kotimaisten leffojen kohdalla moista nimittäin tapahtuu tosi harvoin. Ai niin... ja mikä parasta. Aku Hirviniemi ei ole mukana tässä pätkässä :D

Traileri: Blair Witch (2016)

Päivän pokkaribongaukset: Fletch

Traileri: Hands of Stone (2016)

House II: The Second Story (1987)

Kuvaus: Lehteen juttuja työkseen kirjoittava Jesse (Arye Gross) perii vanhemmiltaan suvussaan sukupolvelta toiselle aikojen saatossa kulkeneen, parhaat päivänsä jo aikaa sitten nähneen kartanon, jonne mies muuttaakin pian asustelemaan musiikin parissa ammatikseen puuhastelevan naisystävänsä Katen (Lar Park Lincoln) kera. Talolla on takanaan synkemmän puoleinen historia, sillä Jessen vanhemmat tulivat sen seinien sisällä raa'asti murhatuiksi vain hetki sen jälkeen, kun olivat luovuttaneet pienokaisensa toisen perheen hoivattavaksi. Murhaajaa ei koskaan tavoitettu, henkilöllisyytensä jäädessä näin hämärän peittoon.

Iltana eräänä kartanolle pälähtää myös Charlie (Jonathan Stark), Jessen sisäisen jimcarreynsä irti päästänyt pöljäkekaveri, naisystävänsä Lana (Amy Yasbeck) kainaloisenaan. Charlie toimii Lanan toistaiseksti tuntemattoman elektro-pop bändin Puce Glitz and the Avoidersin managerina, haluten esitellä laulajattaren Katelle mahdollisen levytyssopparin toivossa. Lanasta kun löytyy talenttia niinkin isosti, että hänestä voisi mahdollisuuden saatuaan tulla hyvinkin uusi 80-luvun Madonna, siitäkin huolimatta, että Madonna itse sellainen jo on.

Jesse ryhtyy uteliaisuuttaan tutkimaan sukunsa historiaa, saaden selville, että samaa nimeä kantava isoisoisänsä (Royal Dano) oli eläessään ollut melkoinen veijari, ryöstellen ja rötöstellen missä sitten ikinä kulkikin. Tutkimusten edetessä Jesse löytää vanhan valokuvan, jossa isoisoisänsä poseeraa muinaisen atsteekkipyramidin edustalla mystisen oloinen kristallikallo kourassaan. Taustalla, muutaman metrin päästä papparaisesta seisoo partnerinsa rikoksessa, eli mies nimeltä Slim Razor (Dean Cleverdon), jonka kanssa välit kuitenkin menivät poikki, sillä myös hän olisi halunnut tuon maagisen kallon itselleen, sitä kuitenkaan koskaan saamatta.

Tarina ei kerro mihin kristallikallo aikojen vaihtuessa lopulta päätyi, mutta nokkelana kaverina Jesse päättelee sen tulleen haudatuksi isoisoisänsä mukana maan poveen. Todistaakseen päätelmänsä todeksi Jesse värvää Charlien yösydännä mukaansa läheiselle hautuumaalle lapioimaan kauan sitten kuolleen sukulaiskaimansa viimeisen leposijan auki. Kesken kaivamisen kalman kylmä koura tarraa tiukasti kiinni Jesseen. Haudassaan maannut vanha kehveli epäelää ja voi jäykästi kiitos hallussaan olevan kristallikallon.

Yöllisen seikkailunsa päätteeksi Jesse ja Charlie palaavat takaisin kämpille 170-vuotias zombievanhus muassaan. Käy ilmi, että Jessen omistama tönö onkin itseasiassa atsteekkien temppeli, jonka jokainen huone toimii ajallisena portaalina eri aikakausien välillä. Lisää päänvaivaa aiheuttavat myös talolle yllättäen ja pyytämättä ilmaantuvat kuokkavieraat aina dinosauruksista ja luolamiehestä seikkailua etsivään sähkömieheen (John Ratzenberger). Osuupa paikan päälle mainittujen lisäksi myös epäkuollut, veristä kostoa Jesse vanhempaa kohtaan janoava Slim Razor, joka on valmis tekemään vaikka ja mitä kamalaa maagisen kristallikallon haltuunsa saadakseen...

Tuomio: Naapurissa kummittelee taas, mutta ei ehkä ihan yhtä pelottavasti kuin ensimmäisellä kerralla. Painopiste on nimittäin tässä itsenäisessä kakkososassa siirtynyt kauhusta entistä vahvemmin pöljähkön, ei edelleenkään kovinkaan hauskan huumorin sekä fantasian puolelle. Lopputulema onkin sitten sen luokan sillisalaatti, että leffaa katsellessa tulee väliin väkisinkin mieleen, että mitään käsikirjoitusta tai muutakaan aihiota ei tätä tehdessä ole ollut alkuunkaan, vaan tekijäpoppoo on keksinyt lennosta mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Harry Manfredini vastaa jälleen kerran musiikista, kun taas pakollista Cheers-osastoa edustaa tällä kertaa George Wendtin sijasta John Ratzenberger seikkailunhaluisen sähkärin roolissa. Jason Voorheesia pariin otteeseen esittänyt Kane Hodder puolestaan vilahtaa nopeasti ohi Gorilla asuun pukeutuneena Halloween juhliana. Jatkoille päästiin muutamaa vuotta myöhemmin House III: The Horror Shown muodossa. Siitä enemmälti sitten joskus toiste.

"Vuf! I'm so cute that it hurts. Vuf!"

Hellraiser: Judgment (2017) photos

Traileri: Ash vs. Evil Dead Season 2 (2016) Red Band Trailer

Traileri: xXx: Return of Xander Cage (2017)

Tiiseri: xXx: Return of Xander Cage (2017)

Loukusanjärven hirviö

Tiedä sen kummemmin tämmöttisten vesipetojen todenperäisyydestä. Sen kuitenkin tiedän, että helkutin hyvä halpisleffan aihio tässä uutisessa on, joten eiköhän ruveta joukolla leffan tekoon, ennen kuin The Asylum tai SyFy ehtii niin ensiksi tekemään...

Ilta-Sanomien julkaiseman jutun voi käydä lukemassa täältä.

Fritt Vilt (2006) aka Cold Prey

Vas.oik: Jannicke (Ingrid Bolsø Berdal), Morten Tobias (Rolf Kristian Larsen),

Ingunn (Viktoria Winge), Eirik (Thomas Alf Larsen) ja Mikal (Endre Martin Midtstigen)

Kuvaus: Nippu norjalaisnuoria lähtee snoukkailemaan muusta maailmasta hitusen syrjässä olevalle, astetta vaarallisemmalle rinteelle, sillä siellä he saisivat olla rauhassa niin EXTREMEJÄ kuin itse sitä haluavat. Aluksi kaikilla onkin ihan älykivaa, mutta sitten yksi joukkion jäsenistä pilaa muiden ilon katkaisemalla koipensa. Syystä tästä ryhmä on pakotettu etsimään itselleen suojaisan paikan, jossa suorittaa tarvittavia hoitotoimenpiteitä loukkaantuneelle toverilleen. Sellainen suoja löytyy vuosikymmeniä hylättynä olleesta rinnehotellista, jonka uumeniin joukkiomme hätätilan oikeuttamalla oikeudella murtautuvat. Nuorten tietämättä hyljätty majoituskeskus kätkee seiniensä sisälle kammottavan tappavan salaisuuden, joka pian paljastuu kaikessa hirvittävyydessään taloon tuoreeltaan tulijoillekin.

Tuomio: Norjalaisvoimin tuotettu, postikorttimaisen kauniissa maisemissa kuvattu slasher-pätkä, joka yhdistelee ilmapiirinsä puolesta niin John Carpenterin Halloweenia kuin hitusen Stanley Kubrickin Hohtoakin. Ei sinänsä tarjoile juonellisesti mitään uutta tai mullistavaa, eikä edes yrittäkkään keksiä pyörää uudestaan, ollen siltikin kokonaisuutena muodollisesti pätevä ja toimiva pelottelutuokio. Toisin kuin aiemmin arvostelemani Don't Let Him In, joka oli kyllä niin sieltä ja syvältä, ettei hyvä tosikaan. Jatkoille päästiin vuonna 2008 Fritt Vilt 2:sen muodossa. Jatko-osa prequel Fritt Vilt 3 puolestaan putkahti markkinoille pari vuotta kakkososan jälkeen, eli 2010.

Traileri: Sharknado 4 - The 4th Awakens (2016)

First Look: Pennywise The Dancing Clown, IT (2017)

John Carpenter - Vortex & White Pulse

Kun Jack tapasi Snaken

John Carpenterin ohjastama Big Trouble In Little China (Säpinää Chinatownissa) viettää tänä vuonna 30-vuotissynttäreitään. Tämän merkkipäivän kunniaksi Boom! Studios julkaisee lokakuussa ensimmäisen numeron kuusiosaisesta crossover-sarjakuvaseikkailusta, jonka sivuilla suulas rekkakuski Jack Burton lyöttäytyy yksiin vähemmän puheliaan, silmälappuisen antisankarin, Snake Plisskenin kera.

Miten?

Noh, aikamatkailun ansiosta tietenkin. Tarinasta vastaa heppuli nimeltä Greg Pak. Taiteesta puolestaan Daniel Bayliss. Mainittu numero tullaan julkaisemaan kahdella eri kansivariaatiolla, jotka yhdistettäessä toisiinsa muodostavat yhden isomman taiteellisen kokonaisuuden. Katsokaas vaikka...

Mikäli siellä taustalla mahdollisesti luurailee joku sellainen henkilö, joka vastailee sarjakuvien julkaisemista Suomessa, niin tässä olisi oivallinen tilaisuus tehdä isomman luokan kulttuuriteko, josta ainakin minä olisin isosti kiitollinen. Että mites olis?

Don't Let Him In (2011)

Kuvaus: Kaksi nuorta pariskuntaa lähtee syrjäiselle mökkipahaselle viikonlopun siellä loman merkeissä viettääkseen. Mökille saavuttuaan pariskunnat saavat odottamattoman vieraan paikallisen poliisin hahmossa, jolta he sitten saavat kuulla, että alueella liikuksii Puukirurgiksi (höhöö) tituleerattu sarjamurhaaja, joka tykkää leikellä valitsemansa uhrit pieniksi palasiksi, ripustaen irtileikkaamansa ruumiinosat kuusenoksille joulukoristeiden omaisesti killumaan. Vaan mikäli vieraat muistavat lukita ovet ja ikkunat, sekä pysyä sisätiloissa öiseen aikaan, niin eipä heillä mitään hätää pitäisi näin toimiessaan oleman. Mainittu poliisi ei ilmiselvästikään ole kauhuleffoja pahemmin katsellut, sillä moiset varokeinot eivät ennenkään ole toimineet tämän tyyppisissä pätkissä, joten miksipä ne sitä tekisivät nytkään.

Illansuussa, hämärän jo laskeuduttua maiden ja mantujen ylle, mökille saapuu vatsaan pahoin haavoittunut miekkonen, jonka Paige (Sophie Linfield) tottakait päästää sisään. Nainen hoitaa Shawniksi (Sam Hazeldine) esittäytyvän kaverin haavan - hoitsu kun on - kuntoon, ja aamusella potilaan vointi onkin sitten jo varsin virkiää sortimenttia. Kun Paigen miesystävä Calvin (Rhys Meredith) sitten saa äkillisesti surmansa, hämärissä olosuhteissa vieläpä, epäilykset lomalaisten keskuudessa heräilevät pikkuhiljaa. Onko mökille yllättäen ja pyytämättä ilmaanutunut Shawn se, joka väittää olevansa, vaiko sittenkin mieleltään pahoin vinksahtanut, ihmisiä brutaalisti hengiltä ottava sarjamurhaaja, joka Puukirurgina (edelleenkin höhöö) paremmin tunnetaan. Entäpä mikä mahtaa olla miehiään Tristan (Gordon Alexander), jota muut eivät tunne alkuunkaan, ei edes Mandy (Gemma Harvey), jonka pyytämänä mies on mökille mukaan lähtenyt...

Tuomio: Ramman ankan tavoin vaivalloisesti eteenpäin taapertava brittislasheri, josta on täysin turha lähteä etsimään mitään uutta tai mullistavaa, sillä sen verran orjallisesti se toistaa tälle lajityypille ominaisiksi tulleet kliseet kestonsa aikana. Pelottava tämä ei ole, ei liioin millään muotoa jännittäväkään, pikemminkin päinvastoin. Kestoltaan (77 min.) kuitenkin armollisen lyhyt, joten totaaliseen tylsyyteen tämän parissa ei sentään ehdi kuolemaan, vaikka tiukkaa se katsoessa tekeekin.

Traileri: Interrogation (2016)

Päivän opusbongaus: Kuun pimeä puoli

"Hänen nenänsä värisi, huulet kiristyivät ja 

kuola tippui suunpielestä, kun hän avasi kitansa. 

Valo silasi turkin hopealla."

Sudeksi muuntuva ihminen kohtaa pimeän puolensa. Kun saman ruumiin kahleisiin joutuvat ihminen ja verenhimoinen eläin, sivistyksen rinnalle nousevat alkukantaiset vietit, vaistot, pelot, ja halut. Mutta kumpi on todellinen peto? 

Kuun pimeän puolen yli kahdessakymmennessä ihmissusitarinassa myytit ja kansanuskomukset kietoutuvat yhteen modernin maailman kanssa. Kotoisen kauhukirjallisuuden kovimpien taitajien ihmissudet purevat luuhun asti. 

Enpä olisi ikinä uskonut, että jonain päivänä saisin lukea kotimaisia ihmissusitarinoita. Vaan nyt sekin ihme tapahtuu, kun lähden Kuun pimeän puolen tarinoita läpi kohtapuoliin kahlailemaan. Suurella mielenkiinnolla tietenkin, kuinkas muutenkaan.

Traileri: Bed of the Dead (2016)

Päivän boksibongaus: The Twilight Zone Season 1 (1985)

"You are about to enter another dimension, a dimension not only of sight and sound but of mind. A journey into a wondrous land of imagination. Next stop, The Twilight Zone!" - Rod Serling

Ennen muinoin, kun televisiosta tuli tosi-television sijasta kunnollisia töllöohjemia, niin sieltä tuli myös The Twilight Zone (Hämärän rajamailla), jota tulin tuolloin seuraanneeksi suurella mielenkiinnolla. Siitäkin huolimatta, että osa tarinoista, kuten The Shadow Man sekä The Beacon aiheuttivatkin sisällöillään meikälle joko unettomia, tai sitten painaisunien riivamia öitä. Uskokaa tai älkää, mutta olin kakarana aikaslailla pelokasta laatua oleva pojankloppi.

The Beacon

Isommaksi kasvaessani ymmärsin lopulta sen, että eiväthän ne stoorit täyttä totta (Varjomiehestä tosin en ole vielä tänäkään päivänä ihan satavarma) olleet, ja että ei niiden takia yöuniaan kannattanut sen kummemmin menettää. Itseasiassa moiset tarinat alkoivat enemmänkin kiehtomaan minua, ja se taas johti myöhemmin siihen, että ryhdyin lukemaan Stephen Kingiä, Lovecraftia ja muita vastaavia kirjailijoita. Niin ja katselemaan kauhuleffoja (Hammer-leffat yms.) ja tv-sarjoja (mm. Alfred Hitchcock Presents, Friday the 13th The Series ja tietenkin originaali Twilight Zone) enemmältikin. Ja sillä tiellä tässä edelleenkin ollaan.

"I am The Shadow Man, and I will never

harm the person under whose bed I live."

Mutta ennen kuin eksyn pölinöissäni pidemmälle pöheikköön, niin palataanpas takaisin tuon Twilight Zonen pariin, jonka ensimmäisen - 80-luvun puolivälissä tuotetun - esityskauden onnistuin suureksi ilokseni bongaamaan paljon käyttämäni  ja käymäni divarin hyllystä. Vanhoja muitoja verestääkseni, silläkin uhalla, että joku pentele tulee ja tökkää minua tikulla silmään.

Lotjun sisältämää jaksolistausta tuossa hetki sitten silmäillessäni havaistsin jo mainittujen jaksojen joukosta pari muutakin hyväksi muistamaani tarinaa, joista ainakin  Button, Button  on syöpynyt lähtemättömästi pääkoppani sisuksiin. Samaa voisin sanoa Stephen Kingin kirjoittamasta ja Harlan Ellisonin mainiosti ruutuun sovittamasta Grammasta, josta siitäkin on jäänyt alintajuntaani kytemään pienoinen pelon siemen. Saapas nähdä miten nuo kaikki edellämainitsemani tarinat toimivat nyt, kun edellisestä katselukerrasta on ehtinyt jo jokunen vuosi(kymmen) vierähtämään.

Päivän sarjisbongaukset: The Black Hole & Beyond The Black Hole

Vesisateen siivittämänä poikkesin hätäisesti jälleen kerran divarissa. Matkaani sieltä lähti Disneyn The Black Hole scifistelyn kaksiosainen sarjakuvallinen varitaatio, että myöskin leffan tarinaa jatkavan Beyond The Black Holen yksittäinen numero...

Samaan sarjaan kuuluu vielä toinenkin lehtykäinen, mutta suureksi harmikseni en sitä sieltä divarin laatikosta kyennyt hahmottamaan. Netistä onnistuin kuitenkin bongaamaan tuon uupuvan numeron kansikuvan, jotta pääsette kärryille siitä, miltä se siltä osin näyttää. Dinosauruksia näyttäisi olevan mukana menossa siinä, joten pakkohan tuo on jostakin esiin kaivaa, vaikka sitten maailman ääristä, jos edes sieltäkään.

Tiiseri: Ash vs Evil Dead Season 2 (2016)

The Park Is Mine (1985)

Kuvaus: Vietnamin sodan kauhut läpikäyneellä Mitchillä (Tommy Lee Jones) ei kulje kovinkaan kaksisesti. Sopivaa työtä ei tunnu löytyvän mistään, ja ex-vaimonsa Rachelkin (Gale Garnett) lyö kapuloita rattaisiin kieltämällä miestä näkemästä jälkikasvuaan, silti rahaa lapsen kasvattamiseen tältä alituiseen kärttäen. Ja kun kerran sataa, niin sataa sitten kaatamalla, sillä kaiken kukkuraksi Mitchin paras ystävä ja taistelutoveri Mike (Eric Peterson) otti itsensä hengiltä veteraanisairaalan katolta alas heittäytyessään. 

Hautajaisten jälkeen Mitch vastaanottaa Miken lähettämän kirjeen, josta käy ilmi, että hän on mennyt ja piilottanut Central Parkin ympäristöön ison läjän räjähteitä, että myöskin ison nipun taisteluun kelpaavaa raskampaa aseistusta. Näin siksi, että ennen syöpään sairastumistaan ja itsemurhaansa Mike oli suunnitellut ottavansa puiston oman käden oikeudella haltuunsa, toivoen siten saavansa oikeutta Vietnamin taisteluissa henkensä menettäneille, kotiin hengissä palanneille veteraaneille, ja niille pienille ihmisille, joita valtaa pitävä eliitti painaa maata vasten peukalollaan.

Kirjettä lukiessaan Mitch havaitsee kuuluvansa Miken mainitsemiin sorrettuihin, päättäen näin laittaa edesmenneen ystävänsä suunnitelman täytäntöön. Maasto-asuun, sotaisaan kasvomaalaukseen, ja siniseen Yankees lippikseen sonnustautuneena automaattiasein aseistautunut Mitch lampsii Keskuspuistoon, ottaen siellä yhteyttä paikalliseen poliisiin, ilmoittaen tylysti puiston olevan täysin hänen hallussaan. Ohessa Mitch paljastaa senkin, ettei tarkoituksenaan ole vahingoittaa ketään, vaan herättää ihmisiä ajattelemaan kuinka he toisiaan oikeasti kohtelevatkaan. Puistoa kannattaa silti vältellä, ellei nimenomaisesti halua tulla ammutuksi tai räjäytetyksi tuhannen palasiksi. Mutta muutoin hän ei siis millään muotoa halua vahingoittaa ketään.

Mitchin hyvää tarkoittava, joskin äärimmäisen räjähdysaltis tempaus saa median luonnollisesti kiinnostumaan hänestä. Myös lähialueen asukkaat ilmaisevat innokkaasti omat mielipiteensä kovia kokeneen veteraanin puuhasteluista, osan ollessa puolellaan, osan taasen häntä vastaan. Apulaispormestari Dix (Peter Dvorsky) kuuluu tuohon jälkimmäiseen ryhmään, pitäen puistoa panttivankinaan pitävää Mitchiä suurta ärsytystä aiheuttavana perskärpäsenä, ollen valmis tekemään kaikkensa liiskatakseen tämän maanrakoon. Laadusta tinkimättä, lihaa säästämättä ja keinoja kaihtamatta...

Tuomio: Jämäkästi liikkeelle lähtevä, mutta tehoaan matkan varrella loppuaan kohden menettävä toimintatrilleri, joka jossain määrin epäuskottavasta juonikuviostaan huolimatta onnistuu olemaan kokonaisuutena osuvasti viihdyttävä tapaus. Tommy Lee Jones hoitelee hommansa angstin ja epätoivon riuduttamana veteraanina mallikkaasti, saaden mukavasti taustatukea Yaphett Kotton esittämältä poliisilta, joka tuntee tiettyä sympatiaa Mitchiä ja tämän räväkän puoleista tempausta kohtaan. Edukseen Kotton lisäksi erottuu myöskin näyttelijätär Helen Shaver, tehden hyvän roolin räväkkänä, seuraavaa isoa juttua alati metsästävänä naisreportterina. Siinäpä ne tärkeimmät taisi tämän leffan suhteen jo tullakin, joten jäljellä on enää tähtien antaminen. Kaksi tähteä menee itse elokuvalle, kolmannen mennessä bonuksena soundtrackista vastuussa olevalle Tangerine Dreamille. Pohjautuu Stephen Petersin samaa nimeä kantavaan kirjaan, jota en ole lukenut, mutta mielelläni niin tekisin, jos opuksen jostakin käsiini vain saisin.

"From the files of POLICE SQUAD!"

Leffamusa - The Park Is Mine (Main Title) - Tangerine Dream

In Memoriam

Robin Hardy

1929 - 2016

Michael Cimino

1939 - 2016

Scared Stiff (1987) aka The Masterson Curse aka Abraxas

Kuvaus: Sairastuneen ihmismielen syvimpiä saloja työkseen tutkiva pollatohtori David Young (Andrew Stevens) hankkii itselleen hulppean kartanon, jota aikoinaan asutti pahaa verta ihmisissä laajalti herättänyt orjakauppias (David Ramseyn esittämä) George Masterson. Kaveri, joka raivonsa puuskassa meni ja tappoi tylysti tiluksillaan raatavat orjansa, vain ja ainoastaan siksi, että nämä langettivat kuolettavan kammottavan voodoo-kirouksensa julmuuksiin taipuvaisen omistajansa ylle. Ottipa Ykä siinä ohessa vielä hengiltä vaimonsa Elizabethin (Nicole Fortier) ja oman lapsensakin, jättäen siten oman verisen kädenjälkensä historiankirjojen nyt jo ajan aikaa sitten kellastamille sivuille.

Samaiseen rakennukseen asettuvat taloksi Davidin lisäksi tämän naisystävä Kate Christopher (Mary Page Keller), vakavasta hermoromahduksesta toipuva, sairastumisensa vuoksi kesken jäänyttä rock-laulajan uraansa hiljaksiin elvyttelevä laulajatar, poikansa Jasonin (Josh Segal) kera.

Aluksi elo talossa sujuu vallan mainiosti, mutta pian Kate havaitsee, ettei kaikki sittenkään ole aivan kohdallaan. Edesmenneen Mastersonin pahansuopa henki nimittäin ilmestyy kummitelemaan Katelle, aiheuttaen naisparalle jos jonkinlaista hallusinaatiota ja harhanäkyä murhanhimoisine pianoineen ja muine kehnosti toteutettujen erikoistehosteiden muodossa. Pelosta jäykäksi peloteltu Kate kääntyy pikaisen avun toiveessa Davidin puoleen, mutta turhaan, sillä mies pitää entisen potilaansa levottomia puheita polultaan pahoin harhautuneen mielikuvituksensa tuotoksina. Kate on kuitenkin sataprosenttisen varma, että näin ei todellakaan ole, havaiten pian Davidin personaallisuuden muuntuvan silmiensä edessä hetki hetkeltä synkempään. väkivaltaisempaan ja mieleltään vikaisempaan suuntaan. Mastersonin häijyhkön räyhähengen toimesta...

Tuomio:

Guess the Movie

Vaikutti sen verran hauskalta, että päätin lätkäistä tämän tännekin kaikelle kansalle ihmeteltäväksi. Ohjeistuksesta sen verran, että englanninkielisiä titteleitä tässä haetaan. Valmiita, oikeita vastauksia minulla ei valitettavasti näihin ole, mutta olen varma, että sellaisetkin vielä löytyvät, kun kimpassa näitä ryhdymme kukin tahoillamme ratkomaan.

Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen paremmin.

Blogger Recognition Award

Cinema Lozengen ylläpitäjä Waltsu nakkasi meikäläisen blogille tämmötisen kiertopalkinnon, jonka otan tietenkin suurella kiitollisuudella vastaan. Palkinnon kylkiäisenä tuli myös ohjekirjanen kuinka toimia tästä eteenpäin, ja muutama kysymyskin vielä. Sen pidemmittä lässyttelyittä menkäämme siis itse asiaan ja aloitetaan ohjeistuksella...

Ohje:

- Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.

- Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen.

- Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.

- Nimeä kymmenen bloggaajaa palkinnon saajaksi.

Siinäpä ne ohjeet tulivat pääpiirteittäin, joten seuraavaksi voinkin siirtyä esitettyjen utelujen pariin. 

Kuinka aloitin bloggaamisen?

Kymmenisen vuotta takaperin aloittelin bloggaamisen erään tuntemani ihmisen hoopottamana. Pohjana tuolloin ei ollut tämä nykyisin käyttämäni blogspot, vaan sitä blogia kirjoittelin viime vuoden loppupuolella toimintansa lopettaneen palvelunantajan alustalle. Vuonna 2010 aloittelin sitten leffablogin kirjottamisen blogspotissa ja sillä tiellä tässä edelleenkin ollaan. 

Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille

- Kirjoita aiheesta, joka sinua eniten kiinnostaa. Mikäli sinua siis kiinnostaa vaikkapa leffat, niin mikset kirjoittaisi juttuja niistä, ennemminkin kuin vaikkapa sveitsiläisen syöksyameeban ihmeellisestä seksielämästä. Paitsi tietysti siinä tapauksessa kirjoitat sveitsiläisen syöksyameeban ihmeellisestä seksielämästä, mikäli aihepiiri sattuu sinua kiinnostamaan. Muussa tapauksessa kirjoitat jostakin muusta kiinnostuksesi kohteesta.

- Lukeminen kannattaa aina. Lue siis muiden bloggaajien tekstejä, lehtijuttuja, kirjoja tai vaikkapa kaupasta saamaasi kuittia, kunhan vain luet jotakin, jolla saat sanavarastosi karttumaan. Tulet huomaamaan, että kirjoittaessasi laajemmasta sanavarastosta on enemmän hyötyä kuin haittaa, sillä sanoilla kikkaillessasi saat teksistäsi eläväisemmän, ja sitä kautta astetta mielenkiintoisemman luettavan. 

- Väkisin ei kannata kirjoittaa mitään. Sutta ja sekundaa siitä vain tulee. Vihaisenakaan ei paranisi mennä mitään kirjoittelemaan, mutta jossain tapauksissa pienestä raivosta on todistettavasti väliin hyötyäkin, kunhan vain muistat jättää ne turhat ärräpäät välistä pois. 

- Kirjoittele säännöllisesti, sillä muutoin lukijasi hylkäävät sinut alta aikayksikön. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että joka päivä olisit pakotettu kirjoittamaan ja postaamaan blogiisi jotakin. Taukoja saa ja tuleekin väliin pitää tarpeen niin vaatiessa. 

Kymmenen palkinnon saajaa

Ihan niin montaa en mahdollisten päällekäisyyksien vuoksi keksinyt, mutta parisen kipaletta nyt sentään kuitenkin...

Vajaatoimintasankari

Roskaa tikunnokassa