Bonus: Guido & Maurizio De Angelis - Roma Violenta: New Special Squad
tiistai 30. elokuuta 2016
sunnuntai 28. elokuuta 2016
Journey To The Center Of The Earth (1988)
Kuvaus: Crystina (Nicola Cowper) koittaa kovasti luoda uraa lapsenvahtina, mutta varsin kehnolla menestyksellä. Viimeiset viisi yritystä ovat nimittäin jokainen päätyneet ennemmin tai myöhemmin potkuihin. Lontoolaislapset vanhempineen eivät kerta kaikkiaan jostain syystä vain pidä hänestä. Nannies R Us onnistuu kuitenkin järjestämään Crystinalle vielä yhden kaitsemismahdollisuuden - rock-tähden puudelin koiravahtina, Havajilla! Tämäkin keikka menee tosin persiilleen alta aikayksikön, sillä Crystina onnistuu ensitöikseen kadottamaan koiran, ja sitä jäljittäessään päätyy kolmen lomailevan nuoren kanssa tulivuoren juurella sijaitsevaan luolaan. Yhtäkkiä tulivuori purkautuu ja nuoret syöskyvät päätä pahkaa kohti maan keskipistettä ja tarunhohtoista Atlantista!
Tuomio: Sitä voisi helposti kuvitella, että Jules Vernen kirjoittamasta scifi-klassikosta saisi aikaiseksi varsin mojovan seikkailupätkän, jossa vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaisi hyrymykkä. Mutta vain, jos asialle laitetaan sellaiset ihmiset, joilta löytyy tahtoa ja taitoa pistää ulos sellainen tuotos. Tämän leffan kohdalla tekijöiltä on varmastikin löytynyt tahtoa, taitopuolen ollessa kuitenkin pahoin kadoksissa. Vaan eipä se toisaalta mikään ihme ole, sillä tämän Cannon Filmsin tuottaman kammotuksen tirehtööreinä häärivät Rusty Lemonrade, että myöskin Albert Pyun. Lopputulema onkin sitten sen luokan apulantaa, että toivon todella Vernen käyneen rajusti kummittelemassa useamman kerran mainitulle kaksikolle, ja vähän muillekin vastuussa oleville. Ai niin... tämä pätkä on ohessa myös Alien From L.A:n itsenäinen jatko-osa. Alien From L.A:ta en toistaiseksi omista, joten arvosteluakaan en siitä näillä näkymin tule tänne kirjoittelemaan.
perjantai 26. elokuuta 2016
The Treasure of Jamaica Reef (1974) aka Evil In The Deep
Kuvaus: Eletään lokakuun viidettätoista päivää vuonna 1971. Ilmailualan insinööri Hugo Graham (Stephen Boyd), tietokone-expertti Joshua Owens (David Ladd) sekä markkina-analyytikko Victor Spivak (Chuck Woolery) ottavat jokainen tahoillaan vastaan puhelun Zappyltä (Cheryl Ladd os. Stoppelmoor), jolla on jokaiselle soittamalleen henkilölle jotain hemmetin tärkeää asiaa. Niin tärkeää, että eihän sitä puhelimessa voi heille kertoa, vaan jokainen soiton saanut joutuu karkamaan työpaikaltaan ennen aikojaan kuullakseen, että mitä sillä Zappyllä nyt sitten oikein on kerrottavanaan.
Saman katon alle päästyään kolmikko saa kuulla Zappyltä, että heillä on nyt hallussaan aarteennostolupa liittyen Karibianmerellä 200-vuotta sitten uponneeseen kaleriin, jota kapteeni Bears noihin aikoihin tarinan mukaan kipparoi. Legenda kertoo, että samaisen aluksen sisuksissa oli isohko kultaa sisällään pitävä aarre, jota mainitun meren tyrsky ovat hellästi näihin päiviin saakka hyväilleet. Nelikko on asiasta tästä tietenkin enemmän kuin innoissaan, lähtien siltä seisomalta pöljähkön musiikin säestämänä kohti elämänsä seikkailua, jossa ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita tulisi piisaamaan yllinkyllin. Aarretta kun havittelevat nelikon lisäksi myös rikollista elementtiä edustavat tahot, jotka ovat valmiita tekemään mitä vain sen itselleen saadakseen...
Tuomio: Sitä voisi helposti kuvitella, että kun tehdään leffaa kauan kadoksissa olleen aarteen metsästämisestä, niin jännittäviä hetkiähän sellaista seuratessa pitäisi olla tiedossa hyrymykkä. Vaan ei tässä pätkässä, sillä tämä pätkä on kaikinpuolin kehnosti toteutettu räpellys, jota tiiratessa tylsyys iskee luihin ja ytimiin miljoonan voltin tavoin. Unikin tulee melko helposti silmään, joten jos satut kärsimään unettomuudesta, niin tässä jos missä on oivallinen lääke siihen. Yksi tähti ja sekin lähinnä tuosta kotimaan videojulkaisun kansikuvasta, siitäkin huolimatta, että tämä leffa ei noin hienoa kansikuvaa itselleen millään muotoa kyllä ansaitse. Pohjautuu John Walkerin Diary of a Diver nimiseen novelliin.
On se hurja
On se... on se hurja.
Kaksi asiaa, jotka harvoin kohtaavat toisiaan. Steven Seagal ja porkkana.
Onko Steve vihdoin kohdannut voittajansa?
Missä olit silloin, kun Steven Seagal söi porkkanoita Valko-Venäjällä?
Tämän päivän polttavimman uutisen voi halutessaan käydä lukemassa täältä.
"Nice melons!"
torstai 25. elokuuta 2016
tiistai 23. elokuuta 2016
THEY BREED. THEY HATCH. THEY KILL. Maybe It's Just a Phase They're Going Through.
Parit nauhalöydökset tuli tuossa tehtyä. Ainoa, jonka noista neljästä tunnen ennestään on tuo The Borrower. Muut kolme, Contagion, Blue Monkey ja Terror Eyes, ovat meikälle täysin tuntemattomia suuruuksia, joten odotan suurella mielenkiinnolla mitä tuleman pitää, kun niitä tässä jossakin kohtaa ryhdyn läpi katsastelemaan.
maanantai 22. elokuuta 2016
lauantai 20. elokuuta 2016
Päivän opusbongaus: Verikekkerit - kauhun käsikirja
Tuo tarttui mukaani, kun divarissa eilen hätäisesti hyllyjä kävin penkomassa. Noidan käsikirjan lähisukulainen, jonka sivuilla käydään seikkaperäisesti läpi niin vampyyrit, ihmissudet, zombiet sun muut yössä vaeltavat örvelöt, jotka painajaisunia meille kaikille silloin tällöin aiheuttavat. Erittäin mieluinen ja onnistunut löytö meikän kannalta, sillä tähän asti olen joutunut turvautumaan kirjastosta lainattavaan kappaleeseen. Vaan nyt kun opus löytyy omasta takaa, saa kirjaston vastaava jäädä minun kohdaltani rauhaan, ja muiden immeisten lainattavaksi.
perjantai 19. elokuuta 2016
War Games (2011)
Kuvaus: Seitsemän nuorta aikuista matkaa keskelle pöheikköä ammuskellakseen siellä toisiaan muovikuulilla otsikkoon. Homma muuttuu astetta vakavammaksi, kun nuoret löytävät metsän siimeksestä rakennuksen, jonka sisään he tottakait omin luvin menevät. Huonompi idea, sillä mainitun rakennuksen omistaa kolmisen kipaletta paranoiasta ja kroonisesta mielisairaudesta nauttivaa ex-solttua, jotka ovat valmiita tekemään kaikkensa varmistaakseen synkän salaisuutensa pysymisen vastakin synkkänä salaisuutenaan...
Tuomio:
My Life's On The Line (1978) aka Sixty Second Assassin aka Du Ming Zou Tian Ya
"I'm Minute Fong and I never lose" - Minute Fong
Kuvaus: Pelätyn kung-fun taitaja Minute Fong (Wang Li Pang) on häikäilemätön palkkatappaja, joka ottaa kohteensa hengiltä samaisessa ajassa kuin Memphis Raines puhaltaa kallisarvoisen ja tuulen nopean urheiluauton. Aikansa ihmisiä minuutin sisään listittyään Fong kuitenkin havahtuu pohtimaan elämänsä syvintä tarkoitusta ja mahdollista eläköitymistä valitsemaltaan alalta.
Mestarinsa Chou Jan Tung (Leung Kar Yan) passittaa Fongin viimeiselle keikalleen erääseen pikkukylään, jossa hänen tulisi ottaa hengiltä Lai niminen mies. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä suurintaa osaa kylän miespuolisista asukkaista on siunattu mainitulla nimellä, joten Fongin on oltava äärimmäisen tarkkana, ettei vahingossa mene ja tapa väärää heppulia. Siitä kun ei hyvä nimittäin heiluisi.
Kylään asumaan asetuttuaan Fong tutustuu ilkikuriseen pojankoltiaiseen, joka niin kovin haluaisi oppia taitamaan pelätyn kung-fun salat. Aikansa kärtettyään poika saa lopulta tahtonsa läpi, ja Fong ryhtyy opettamaan tälle taistelutaitoja tarvittavia. Ohessa Fong tutustuu myös pojan äitiin, johon tottakait rakastuu ensisilmäyksellä, että myöskin pojan isoisään, Laihin, joka sattuu samalla olemaan juuri se Lai, jonka Fongin pitäisi minuutin sisällä poistaa päiviltään. Fong on näin ollessa pakotettu tekemään valintansa uusioperheensä ja häikäilemättömän mestarinsa välillä...
Tuomio: Sujuvahkolla hojohojoilulla, mutta vähemmän taidokkaalla juonenkuljetuksella valjastettu toimintaspektaakkeli, jossa dubbaus on tuttuun tapaa kehnoa, äänitehosteet naurettavia ja näyttelemisen jalo taito täysin tuntematon tekijä. Kaikesta huolimatta siltikin kohtuullisen viihdyttävä tuotos, vaikka parantamisen varaa tässäkin olisi kyllä ollut. Idea taskunauriilla varustetusta, aikaa itseltään tappamispuuhasteluissa aikaa ottavasta palkkamurhaajasta on kuitenkin mielestäni aikasta mainio, ja ihmettelenkin ettei sitä ole apinoitu enemmältikin. Ja jos mahdollisesti on, niin on mennyt kyllä meikältä sitten onnistuneesti ohi semmottiset apinoinnit.
torstai 18. elokuuta 2016
On A Lonely Texas Road, Time, Space And Murder Are About To Collide
Laitetaas tähän kohtaan ne loputkin hankintani, jotta päästään niistäkin sillä kurin eroon. Hieman ovat tunnelmallisen tummahkoja nuo ottamani kuvat, mutta laiska kun olen, niin en niitä rupea uudestaankaan enää napsimaan. Koittakaa saada selvää...
Niin ja sitten olisi vielä tämä...
tiistai 16. elokuuta 2016
Väliaikatiedote
Joku on saattanut siellä jo ihmetellä, että eikös se Tuoppi postaile enää mitään muuta kuin pelkkiä trailereita ja muita turhakkeita? Noh, siihen on syynsä, sillä televisioni päätti tuossa männä viikolla sanoa työsuhteensa meikän kanssa irti, ja arvostelujen kirjoittaminen on siksi ollut hieman ongelmallista. Nyt tilanne on kuitenkin korjautunut ja minulla on taasen ehjä töllötin käytössäni, joten pääsen siten pian niitä arvostelujakin tänne rustailemaan.
Ai niin! Tiesittekös muuten, että...
Ai niin! Tiesittekös muuten, että...
lauantai 13. elokuuta 2016
perjantai 12. elokuuta 2016
Space... The Final Frontier
Tähän kohtaan tuossa AVGN-postauksessa lupaamiani viimeaikaisia löydöksiä. Star Trekillä lähdetään liikenteeseen...
Voisi hyvinkin luulla, että meikäläisen hyllystä kummassakin kuvassa näkyvät jo ennestään kaikessa komeudessaan löytyisi. Noh, tavallaan löytyykin, mutta ainoastaan erinäisille, muidenkin töllösarjojen jaksoja sisältäville VHS-nauhoille tallettettuna. Voitte vain kuvitella kuinka rasittavaa näitä nauhoja on käydä läpi, jos meinaa jaksot oikeassa järjestyksessä katsastella. Kun tilaisuus sitten avautui viimein dvd-levyllisien versioiden hankintaan, en epäröinyt hetkeäkään. Sen verran ehdin nimittäin jo puutumaan noiden nauhojen jatkuvaan läpikäyntiin...
keskiviikko 10. elokuuta 2016
tiistai 9. elokuuta 2016
maanantai 8. elokuuta 2016
Payoff (1991)
Kuvaus: Peter "Mac" MacAllisteria (Keith Carradine) piinaavat traumaattiset takaumat lapsuusvuosiltaan. Tuntematon mies, joka ojentaa Peterille paketin isälleen vietäväksi. Sokaiseva välähdys, valtava paineaalto ja sen jälkeen syvälle sieluun iskostuva tuska. Isän onnistuu kuin ihmeen kaupalla pelastaa Peter mafian tuhoa tehokkaasti kylvävältä räjähteeltä, maksaen teostaan kovan hinnan omalla hengellään.
Päivän eräänä Peter näkee edessään kasvot, jotka vaikuttavat hänestä äärimäisen tutuilta. Kasvot, jotka lapsuuden ajoista asti ovat syöpyneet lähtemättömästi Peterin näkemiin painajaisuniin. Kasvot, jotka kuuluvat pelätylle mafiosolle Rafael Concionelle (John Saxon), miehelle joka on vastuussa isänsä väkivaltaisesta kuolemasta. Peter janoaa luonnollisesti välitöntä kostoa. Sen saadakseen hän pestautuu Concionen mafiaperheen omistalle kasinolle turvamieheksi, aikeinaan ryöstää siellä olevat rahat hyvityksenä vuosien piinasta itselleen. Avukseen Peter värvää Benny Cowanin (Robert Harper), parhaan kaverinsa ja virkaveljensä poliisivuosiltaan. Joukkoon liittyy myöhemmin myös kasinolla kassanhoitajan toimiva Justine Bates (Kim Greist), johon Mac on jossain määrin lääpällään. Benny puolestaan tuo mukanaan Vietnamin sodassa kopteria menestyksekkäästi lentäneen Hookin (Harry Dean Stanton), johon Mac puolestaan ei ole millään muotoa lääpällään. Panosten kovetessa Mac saa pian huomata, että kehenkään ei ole luottaminen, ei edes ystävään parhaaseen...
Tuomio: Televisiolle tehtyä perusäksöniä ja rutiiniinomaisia roolisuorituksia tarjoileva kostoryöstöpätkähän se tämä hyvin pitkälti oli. Kärsii hieman sekavanoloisesta ja turhankin monisyisestä juonenkuljetuksestaan. Päätarinan kanssa rinnakkain kulkevia stooreja (jätin ne tarkoituksella kuvauksesta pois) olisi minun puolestani nimittäin voinut huoletta karsia pois, jolloin osittaiselta tyhjäkäynniltä ja kestonsa ylimittaisuudelta oltaisiin sillä kurin hyvinkin vältytty. Noh, menihän tämä joten kuten näinkin, mutta uudelleen tätä tuskin tulen enää tämän jälkeen koskaan katsoneeksi, sillä sen verran kertakäyttöisestä viihteestä tässä kuitenkin lopulta on kyse. Pohjautuu Ronald T. Owenin kirjoittamaan opukseen The Payoff.
sunnuntai 7. elokuuta 2016
Päivän DVD-bongaus: Angry Video Game Nerd vol. 1 & 2
Kirpparilta nappasin tuon matkaani aamusella. Kustansi euron verran, josta siitäkin saattoi kyllä olla puolet liikaa. Vaan oli menneeksi, sillä ei näitä Angry Video Game Nerdin (James Rolfen) levyjä kuitenkaan ihan joka päivä vastaan täälläpäin tule, joten siinä suhteessa hinta oli siis lopulta kuitenkin kohdallaan.
Kaksi levyä löytyy. Volyymit yksi ja kaksi. Pitävät sisällään mm. sellaiset klassikkoarvostelut kuten Nightmare on Elm Street, Friday the 13th, Back To The Future sekä The Karate Kid. Lisäksi levyiltä löytyy erinäinen läjä bonusmateriaalia, joista mielenkiintoisin lienee dokumentti What Was I Thinking? - The Making of the Angry Video Game Nerd, jossa Rolfe käy läpi kuinka netin kautta kaiken kansan tietoisuuteen bongahtanut hahmonsa oikein aikoinaan syntyikään. Löysin minä tämän lisäksi vähän muutakin, mutta niistä sitten enemmän seuraavassa löytöihin liittyvässä postauksessa.
lauantai 6. elokuuta 2016
perjantai 5. elokuuta 2016
torstai 4. elokuuta 2016
Horns (2013)
Kuvaus: Ig Perrish (Daniel Radcliffe) on pahemassa kuin pulassa. Miestä nimittäin epäillään pitkäaikaisen tyttöystävänsä Merrinin (Juno Temple) verisestä murhasta. Ig itse vannoo kautta kiven ja kannon syyttömyyttään mainittuun hengenriistoon, mutta kukaan ei tunnu ottavan hänen vakuuttelujansa todesta. Kun Ig sitten herää eräänä aamuna kaameaan kankkuseen, hän huomaa kauhukseen, että yön aikana päähänsä on kasvanut sarvet. Eikä ihan mitkä tahansa sarvet, vaan sellaiset kuin itsellään paholaisella on. Aluksi Ig haluaa ärsyttävistä ulokkeistaan eroon, havaiten kuitenkin pian, että sarvet saavat kohtaamansa ihmiset tunnustamaan hänelle syntinsä ja antamaan periksi mitä sanoinkuvaamattomille mielijohteille. Sarvista on myös korvaamatonta apua Igin ryhtyessä tutkimaan Merrinin murhaan liittyviä epäselvyyksiä, että myöskin kostossa, jonka kohteeksi oikea syyllinen joutuu kiikkiin lopulta jäädessään....
Tuomio: Omalaatuinen, mustan huumorin sävyttämä fantasiamurhamysteeri, jossa selkäpiitä karmivan kauhun väritysksillekin löytyy oma hetkittäinen sijansa. Loppua kohti homma tosin karkaa hieman lapasesta, mutta kokonaisuutena tämä pätkä toimi kuitenkin sen verran hyvin, että finaalin överiksi vedon voi sillä kurin antaa helposti anteeksi. Pohjatuu Joe Hillin samaa nimeä kantavaan opukseen, jota en omista, mutta näin leffan nähneenä voisin sen hyvinkin hyllyyni muiden opusten joukkoon mahduttaa, mikäli jostain sen käsiin vain saan.
