Kuvaus: Peter "Mac" MacAllisteria (Keith Carradine) piinaavat traumaattiset takaumat lapsuusvuosiltaan. Tuntematon mies, joka ojentaa Peterille paketin isälleen vietäväksi. Sokaiseva välähdys, valtava paineaalto ja sen jälkeen syvälle sieluun iskostuva tuska. Isän onnistuu kuin ihmeen kaupalla pelastaa Peter mafian tuhoa tehokkaasti kylvävältä räjähteeltä, maksaen teostaan kovan hinnan omalla hengellään.
Päivän eräänä Peter näkee edessään kasvot, jotka vaikuttavat hänestä äärimäisen tutuilta. Kasvot, jotka lapsuuden ajoista asti ovat syöpyneet lähtemättömästi Peterin näkemiin painajaisuniin. Kasvot, jotka kuuluvat pelätylle mafiosolle Rafael Concionelle (John Saxon), miehelle joka on vastuussa isänsä väkivaltaisesta kuolemasta. Peter janoaa luonnollisesti välitöntä kostoa. Sen saadakseen hän pestautuu Concionen mafiaperheen omistalle kasinolle turvamieheksi, aikeinaan ryöstää siellä olevat rahat hyvityksenä vuosien piinasta itselleen. Avukseen Peter värvää Benny Cowanin (Robert Harper), parhaan kaverinsa ja virkaveljensä poliisivuosiltaan. Joukkoon liittyy myöhemmin myös kasinolla kassanhoitajan toimiva Justine Bates (Kim Greist), johon Mac on jossain määrin lääpällään. Benny puolestaan tuo mukanaan Vietnamin sodassa kopteria menestyksekkäästi lentäneen Hookin (Harry Dean Stanton), johon Mac puolestaan ei ole millään muotoa lääpällään. Panosten kovetessa Mac saa pian huomata, että kehenkään ei ole luottaminen, ei edes ystävään parhaaseen...
Tuomio: Televisiolle tehtyä perusäksöniä ja rutiiniinomaisia roolisuorituksia tarjoileva kostoryöstöpätkähän se tämä hyvin pitkälti oli. Kärsii hieman sekavanoloisesta ja turhankin monisyisestä juonenkuljetuksestaan. Päätarinan kanssa rinnakkain kulkevia stooreja (jätin ne tarkoituksella kuvauksesta pois) olisi minun puolestani nimittäin voinut huoletta karsia pois, jolloin osittaiselta tyhjäkäynniltä ja kestonsa ylimittaisuudelta oltaisiin sillä kurin hyvinkin vältytty. Noh, menihän tämä joten kuten näinkin, mutta uudelleen tätä tuskin tulen enää tämän jälkeen koskaan katsoneeksi, sillä sen verran kertakäyttöisestä viihteestä tässä kuitenkin lopulta on kyse. Pohjautuu Ronald T. Owenin kirjoittamaan opukseen The Payoff.
Carradinen klaanista Keith on aina ollut suosikkini, joten se riittää haluun katsoa tämäkin.
VastaaPoistaSamaisesta syystä minäkin tämän itselleni hommasin. Niin ja tottakait John Saxonin vuoksi.
Poista