Sivut

perjantai 7. lokakuuta 2016

Nightmare Castle (1965) aka Lovers Beyond The Tomb aka The Faceless Monster aka The Night Of The Doomed aka Amanti D'oltretomba

Kuvaus: Mieleltään hitusen vinoutunut tiedemies ja Hamptonin linnanherra Stephen Arrowsmith (Paul Muller) yllättää vaimonsa Murielin (Barbara Steele) - tuon korpin mustin hiuksin kruunatun kaunottarensa -parittelemasta sukunimen puutteesta kärsivän puutarhuri Davidin (Rik Battaglia) kanssa. Stephen suhtautuu petturimaisen vaimonsa suorittamaan aviorikokseen kohtuullisen hyvin; kahlimalla Murielin ja Davidin ketjuilla kiinni linnan vankityrmän kiviseinään, ruoskien ja sanan säilällä syvälle sisimpään kumpaistakin vuorollaan viiltäen.
Käy ilmi, että Stephen on käyttänyt vaimonsa varoja häikäilemättä hyväkseen tieteellistä tutkimusta laboratoriossaan suorittaessaan, ja että Muriel on jo pidemmän aikaa vihannut tätä, etsien siksi lohtua groundskeeper Daven sylistä. Ennen kuolemaansa Muriel paljastaa myös muuttaneessa testamenttiaan niin, että hermoromahduksesta toipuva siskopuolensa Jenny (jälleen Barbara Steele) perisi kaiken, Stephenin jäädessä näin tyystin perinnöttömäksi. Yllättävä käänne, joka saa Stephenin kehittämään katalan kierohkon suunnitelman pahaa aavistamattoman Jennyn pään menoksi. Stephen menee Jennyn kanssa naimisiin, jotta voisi ajaa tuoreen morsiamensa hulluuden syövereihin perinnön siten itselleen saadakseen. Avukseen suunnitelmansa toteuttamiseen Stephen värvää kotimaisen Pomo piilossa tositelevisiosarjan maskeeraajien vanhaksi ja raihnaiseksi epäuskottavasti maskeeratun palvelijattaren, Solangen (Helga Liné)...
...joka niin kovin tohtoriamme rakastaa, ja jolle päästään pipi puoskarimme on luvannut valmistaa edesmenneen vaimonsa (joka eläessään oli ilmeisesti kaiken muun lisäksi vielä jonkin sortin noitakin) verestä regeneratiivisiä entsyymejä sisältävää mikstuuraa, joka tekisi Solangesta jälleen nuoren, että myöskin varreltaan ah niin vetreän neitosen.
Linnaan taloksi asetuttuaan Jenny saa pian piinakseen tasaisen tappavin väliajoin toistuvat yölliset painajaiset, joiden sankarittarena seikkailee edesmennyt siskopuolensa Muriel. Huolestunutta aviomiestä näyttelevä Stephen kutsuu paikan päälle vaimoaan katsomaan mielen saloihin erikoistuneen tohtori Dereck Joycen (Lawrence Clift), joka tulee diagnoosissaan siihen lopputulemaan, että se on Murielin pahansuopa henki, kun on palaillut manan majoilta riivatakseen Jennyn hennon olemuksen, kostaakseen siten verisesti niille, jotka häntä vastaan ovat niin pahoin rikkoneet.
Tuomio: Sekavahkon oloinen, hölmöhköllä tarinalla ja paikoin mihinkään johtamattomilla juonenkäänteillä lätkäisty italokauhistelu, joka eteneminsensäkin suhteen olisi mieluusti saanut kyllä olla rivakampaa sortimenttia. Niin ja pelottavampikin se olisi kyllä siinä ohessa saanut olla, sillä eipä tämä nyt varsinaisesti selkäpiitä saanut karmimaan oikeastaan missään vaiheessa, vaikka sitä muutamaan otteeseen kovasti yritettiinkin. Legendaarinen Barbara Steele hoitelee kaksoisroolinsa varsin mallikkaasti, ja leffan pahista esittävä Paul Muller on hänkin roolissaan oivallisen niljakkaan oloinen tapaus. Sadistininen nilviäinen, jota on helppo vihata. Muut näyttelijät yrittävätkin hekin varmasti parhaansa, vaan eipä heidän suorituksistaan (leffan ns. sankari mukaan lukien) jäänyt mitään konkreettista mieleen. Kokonaisuutena Nightmare Castle edustaa olemassa olollaan helposti unohdettavaa keskivertokauhua, jolle kaksi tähteä on juuri oikea määrä tässä kohdin annettavaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentti olis kiva...