Black Christmas (1974) aka Silent Night, Evil Night aka Stranger in the House

Kuvaus: Joulu se tulla jollottelee halusi sitä tahi ei. Pitkien pyhien lähestymisen ovat havainneet myös Pi Kappa Sigma osakuntaan kuuluvat opiskelijattaret, jotka ennen lomille lähtöään juhlistavat joulun tuloa järjestämissään pippaloissaan. Aluksi kaikki sujuukin mallikaasti, mutta sitten puhelin soi ja Phylin (Andrea Martin) leikkisästi "Superkieleksi" nimeämä multiäänihyypiö ryhtyy luurin välityksellä latelemaan visvaisen törkyisiä irstauksiaan, saaden miekkosen katsojan korvissa kuulostamaan siltä, kuin itse Pazuzu olisi hänet riivannut. Barb (Margot Kidder) kuuntelee aikansa törkyturvan maanista mesoamista, lyöden tälle lopulta verbaalisen luun kurkkuun. "Superkieli" vaikenee, juhlien jatkuessa tämän jälkeen entiseen malliin.

Jokusen aikaa myöhemmin Clare (Lynne Griffin) valmistautuu lähtemään kotiin perheensä luo. Sinne hän ei kuitenkaan koskaan ennätä, sillä tyttö katoaa mystisissä merkeissä isompia jälkiä jättämäti. Äkillinen katoaminen saa Claren isän (James Edmond) huolestumaan jälkikasvunsa kohtalosta, ja niinpä hän päättää jututtaa tyttärensä opiskelutovereita, josko he tietäisivät tarkemmin missä missään Jouko ja Kosti. Poliisin juttusillakin käydään, mutta päivystävä konstaapeli Nash (Doug McGrath) suhtautuu Claren hukuksiin joutumiseen välinpitämättömän nuivasti. Asiaan tulee kuitenkin muutos, kun Claren kanssa deittailut Chris (Art Hindle) käy kertomassa poliisivoimia johtavalle kapteeni Fullerille (John Saxon) oman kärkevän mielipiteensä konstaapeli Nashista, ja tämän pätevyydestä työhönsä.

Samaan aikaan toisaalla Jess (Olivia Hussey) ilmoittaa pianistipoikaystävälleen Peterille olevansa tälle pieniin päin, mutta harkitsevansa vakavasti aborttia. Peter suhtautuu uutiseen tähän... huonosti. Pääjuonikin etenee, sillä puistosta löytyy teini-ikäisen tytön ruumis, ja se saa poliisienkin kinttuihin mukavasti vipinää. Claren katoamista ryhdytään tutkimaan hanakammin, eikä läpi leffan jatkuneet härskit puhelut jää nekään virkavallalta huomioimatta. Fuller asennututtaa nimittäin kuuntelulaitteen tyttöjen asuntolan puhelimeen, yrittäen siten jäljittää mistä "Billyksi" itseään kutsuva mielipuoli häröilypuhelujaan oikeasti soitteleekaan. Kun sitten ilmenee, että puhelut tulevat tyttöjen asuntolan sisältä, tulee polisiille ja Fullerille kiirus rynniä paikan päälle, ja pysäyttää talossa asuvan väkimäärän väheneminen, ennen kuin se olisi jo liian myöhäistä.

Tuomio: Kaikin puolin onnistunut, psykologisia elementtejä sisältävä slasher-pätkä, jota pidetään yhtenä ensimmäisistä mainittuun genreen kuuluvista puukkohippasteluista. Etenee paikoin ehkä hitusen verran hitaasti, mutta eipä tuo nyt pahemmin haittaa, sillä kierotuneen vinksahtanut tunnelma on muutoin varsin mainiosti kohdallaan. Billyn suorittamat pilapuhelut ovat sisältönsä puolesta ahdistavan häiriintyneitä, ja piilossa pitämisensä (silmää ja satunnaista käden vilahdusta lukuunottamatta) toimii vallan loistavasti. Se, mitä ei näytetä, on monesti nimittäin paljolti pelottavampaa, kuin jatkuva esillä oleminen. Kysykää vaikka Spielbergiltä, jos minua ette asiassa tässä usko. Uudelleen lämmittelyn pariin päästiin vuonna 2006, jonka senkin omistan ja olen sen katsellutkin, mutta siitä arvostelun kirjoittaminen on toistaiseksi vielä auki. Sen kirjoitan, minkä kirjoitan, eikä siitä tässä kohdin sen enempää.