Only the Strong (1993)

Kuvaus: Eläköitynyt vihreä baretti Louis Stevens (Mark Dacascos) palailee Brasiliassa suoritetun palvelusaikansa jälkeen takaisin kotikonnuilleen Miamiin vain havaitakseen, että vanhasta opinahjostaan on tullut pulveri- ja pillerikauppiaiden, että myöskin erinäisten väkivaltaa harjoittavien jengiläisten villi ja vapaa temmellyskenttä.

Entisen opettajansa herra Kerriganin (Geoffrey Lewis) juttusilla käytyään Louis ajautuu koulun pihassa tappeluun Michael Jacksonin Black or White videossa esintyneen jamaikalaismiekkosen kanssa, capoieraten viimeksi mainitulta tajun nopeasti kankahalle. Nahistelua taustalla silmä tarkkana seuranut Kerrigan saa päähänsä idean, joka kaikessa hulluudessaan on niin päätön, että pakkohan sen on toimia. Kerrigan tarjoaa Stevensille mahdollisuuden opettaa afrobrasisilaisen musiikin tahdissa suoritettavaa tanssipohjaista taistelulajia tusinalle kaidalta tieltä kauimmaksi eksyneelle oppilaalle, jotta heillä olisi elämässään muutakin puuhastelua jatkuvan rötöstelyn sijasta.

Hitaasti, eikä niin kovinkaan varmasti liikkeelle lähtevä opetusohjelma löytää lopulta oikeanlaisen draivinsa, ja mukaan väkipakolla otetut oppilaat huomaavat tulleensa viimeinkin hyväksytyksi, ja että paremman tulevaisuudenkin suhteen heillä on vielä toivoa. Mutta sitten paikallinen huumelordi ja capoieran taitava taitaja Silverio (Paco Christian Prieto) päättää pilata kaiken ilon vain siksi, ettei pidä Stevensin naamavärkistä ja tämän hyväntekeväisyysmeiningistään. Se kun pitää serkkupoikansa Orlandon (Richard Coca) poissa pahan ja rahanteosta, ja sehän nyt ei vain kertakaikkiaan käy alkuunkaan sellainen. Stevensillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin kohdata Silverio lopullisessa taistelussa, jossa panoksena on elämä tai sitten se vähemmän mukavampi vaihtoehti, eli kuolema...

Tuomio: Hyvällä sykkeellä ja suurella sydämellä eteenpäin puskeva toimintarypistys, joka kärsii jossain määrin lajityypille tyypillisestä oltemannisuudesta. Kovinkaan originellikaan se ei tarinansa puolesta ole, mutta väliäkös tuolla, sillä tämä leffa onnistuu puutteistaan huolimatta olemaan kokonaisuutena sopivasti viihdyttävä tapaus. Draamakohtaukset toimivat päällisin puolin kohtuullisen hyvin, eikä toiminnallisissa osuuksissaakaan kovin kauheasti valittamista ole. Dacascos tekee sen mitä parhaiten osaa, eli esittelee lähitaistelutaitojaan, eikä edes yritä lähteä roolissaan tekemään mitään Oscarin arvoista suoristusta. Pääpahista esittävä Prieto on näyttelijänä puolestaan varsinainen puupökkelö, mutta on ulkonäöllisesti sen verran uhkaavan oloinen tapaus, että se lienee hyvinkin riittänyt vakuuttamaan tekijät pätevöittämään miehen esittämään konnan ketaletta tässä. Siinäpä ne tärkeimmät taisi jo tullakin, joten enää on tuttuun tapaan jäljellä taivaankappaleiden anto, ja niiden määrän voitte tarkistaa myöskin tuttuun tapaan tämän tekstin alta.


P.S. Turhana tietona voisi vielä mainita sen, että valtion elokuvatarkastamon askarteluosasto askarteli tämän elokuvan kotoisesta VHS-julkaisustamme aikoinaan pois tiekseen 5 minuutin ja 48 sekunnin verran katsojille heidän mielestään vahingollista materiaalia. Näin meille kertoo Video-opas 95 niminen opus. Sinänsä hauskaa, kun ottaa huomioon, että esim. jenkkilässä Only the Strong luokiteltiin aikoinaan kategoriaan PG-13 sopivaiseksi tuotteeksi. Mutta tokihan ne siellä tarkastamossa tiesivät tuolloin kaiken muuta maailmaa paremmin, eiks jeh?