Sivut

tiistai 18. huhtikuuta 2017

George and the Dragon (2004) aka Dragon Sword

Kuvaus: Ensimmäisen ristiretken ankarissa taisteloissa pahoin rähjääntynyt George (James Purefoy) suuntaa takaisin Englantiin rauhaisat eläkepäivät mielessään. Pieni tilkku viljetäväksi kelpaavaa maata, oma tupa ja pari lehmää laitumelle märehtimään. Siinä on Georgen elämän maali kaikessa simppeliyydessään. Unelmansa saavuttaakseen George saa kuulla, että Pohjois-Englanti is the place to be, sillä siellä maa on hedelmällinen, väestöä harvassa ja kuningas Edgarkin (Simon Callow) on hänkin luonteeltaan hyväntahtoinen ja reilumman puoleinen hallitsija.

Edgarin linnaan saavuttuaan George huomaa, ettei kaikki ole aivan kohdallaan. Käy ilmi, että kuninkaan kuvaakin kauniinpi tytär Luna (Piper Perabo) on kadonnut kuin maan nielemänä, ja se tietysti surettaa valtaa pitävää Edgaria isosti. Rahallinen palkkiokin Lunan löytäjälle olisi luvassa, vaan George ei siitä pahemmin perusta. Tontti, talo ja kantturat riittävät ristiretkeräisellemme palkkioksi Lunan löytämisestä ja takaisin yhtenä kappaleena tuomisesta vallan mainiosti. Yksin ei Ykän kuitenkaan tälle vaarojen täyttämälle reissulle tohdi lähteä, ja niinpä kuningas Edgar määrää matkaan mukaan uskollisen palvelijansa Elmendorfin (Bill Treacher). Yksissä tuumin kaksikko jäljittää piakkoin kadonneeksi julistetun prinsessan olinpaikan, että myöskin syyn tämän äkilliseen hukuksiin joutumiseen. Ohessa samainen kaksikko havahtuu siihen toteamukseen, että varsinainen seikkailu on vasta alkamaisillaan...

Tuomio: Vauhdikas ja viihdyttävä fantasiaseikkailu, jonka parasta antia ovat ehdottomasti hurtilla huumorilla ja kieli rehellisesti poskella toteutetut taistelusessiot. Verta ja suolenpätkiä ei tässä pätkässä nähdä, mutta ainakin yksi viinileini kokee varsin karun kohtalon, joten jotakin kaiketi sekin. Mukana menossa olevilla näyttelijöillä on ilmiselvästikin tätä tehdessä ollut hauskaa, josta todisteena toimii lopputekstien aikana jackiechanimäisesti pikkuruudussa pyörivä pieleenmenneiden otosten kavalkaadi, josta siitäkin irtoaa iloa isohkon puoleisesti. Mitäs vielä? Tietokoneella animoitu lohikärmes tuo mieleen väkisin The Asylumin halpistekeleet, mutta kun pätkä itsessään muutoin oli varsin messevää seurattavaa, niin enpä lähde enempää animoijia siitä tämän enempää solvaamaan.

Turhana tietona tähän loppuun voisin vielä mainita sen, että Val Kilmer käy (Mindhuntersin kuvausten tauon aikana) tekemässä pikaisen vierailun El Cabillo nimisenä spaniardiketkuna. Niin ja Patrick Swayzen esittämä lordin nilkki tykkää kovasti syödä lakritsia. Että näin. Annetun tähtimäärän löydätte tuosta alta. Kuen myös leffan trailerin, joka on kuvanlaadultaan valitettavan kehno. Toivottavasti saatte siitä jotakin selvää.





4 kommenttia:

  1. Jotenkin elokuva jonka nimenä on Joku nimi and the Dragon kuulostaa automaattisesti perhe-elokuvalta. Ainoa poikkeus olisi varmaan jos se oliskin Dr. Butcher MD and the Dragon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tässä on kieltämättä hieman semmoinen perheleffa fiilis päällänsä, mutta sen ei pidä antaa hämätä, sillä tämä yllätti ainakin minut positiivisesti. Tosin pakko myöntää, että itse olisin siltikin valinnut nimeksi tuon also known as vaihtoehdon.

      Poista
  2. Tämä oli kyllä positiivinen ja mukava elokuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alelaarin löydökseksi varsin mainio tapaus kaikkinensa.

      Poista

Kommentti olis kiva...