The Monster Club (1981)

Kuvaus: Kauhukirjailija Ronald Chetwynd-Hayes (John Carradine) pysähtyy kaupungilla kulkiessaan ihailemaan erään kirjakaupan näyteikkunaa, sillä se on viimeisen päälle koristeltu juuri ilmestyneellä karmisteluopuksellaan. Samalle akkunalle saapuu pian toinenkin miekkonen, joka paljastuu olevan pahoin drinkin tarpeessa oleva vampyyri, Eramus (Vincent Price) nimeltään. Eramus hörppäisee ensijanoonsa tilkkasen jos toisenkin verta Ronaldin kaulavaltimosta, osoittaen sen jälkeen kiitollisuutensa ainoalla osaamallaan tavalla, eli viemällä hämärän rajamailla häilyvän kirjailijan Hirviöklubille toipumaan. Klubilla ollessaan Eramus ryhtyy viihdyttämään epätodelliseen todellisuuteen havahtuvaa vierastaan luenolla hirviöistä ja niiden alalajikkeista...

...että myöskin iskemään tarinaa kolmen vertahyytävän ja selkäpiitä karmivan kauhujutun verran, joiden pääosissa seikkailevat niin vampyyrit, ghoulit kuin shadmockitkin. Kuvaukset maintuista tarinoista voipi halutessaan käydä lukemassa täältä.

Tuomio: Poikkesin tänään vaihteenvuoksi divarissa katsastamassa, josko tekisin siellä mielenkiintoisia löytöjä. Noh, teinhän minä, sillä mukaan lähti nyt arvosteluni kohteena oleva The Monster Club, jonka viimenäkemisestä on ehtinyt tähän päivään mennessä vierähtää liian monta vuotta. Tuolloin formaattina oli VHS-nauha, mutta nyt tekniikka on sen verran pitkälle kehittynyt, että tämänkin pätkä saa hankituksi oikein sinireiskana ja kaikki. Ja sellaisena minä sen tänään hankinkin. Ostin minä muutakin, vaan niistä sitten enemmälti joskus toiste.

Ennen elokuvan liikkeelle pyöräyttämistä muistelin aikoinani pitäneeni tästä, sillä tässä yhdistyy kaksi asiaa yhdellä kärpäsellä: huumori ja kauhu. Nyt katsottuna pidin leffasta edelleenkin, mutta sitä en muistanut kuinka camp-henkinen tämä pätkä oikeasti oli ja on. Eritoten ne osuudet, jossa Vincent Price viihdyttää Carradinea Hirviöklubin uumenissa. Campin vastapainoksi otetaan kantaa siihen, onko ihminen sittenkin se kaikista pahoin monsteri ikinä. Aihe, joka tänäkin päivänä puhuttaa edelleenkin, eikä suotta.

Itse kauhujutut taasen viihdyttivät minua jälleen, vaikkeivät ne enää pelottaneet samoin tavoin kuin kakarana katsoessa. Niin ja tämähän toimii ohessa myös musikaalina. Hirviöklubille  kun on saatu esiintymään sellaisiakin esiintyjiä, kuten B.A. Robertson, The Viewers, Pretty Things sekä laulu- ja soitinryhmä Night, jolta kuullaan Stripper niminen kipale. Vincent Pricen versio kipaleesta Monster Mash loistaa suureksi pettymykseksi poissaolollaan tästä blu-ray julkasta. Onneksi se löytyy kuitenkin Youtubesta ja sen voi käydä kuuntelemassa pois tämän lätinän alta. Jo pelkästään tuo mainittu esitys on yksinään kolmen tähden arvoinen, mutta kyllä minä kappaleen puutteesta huolimatta voin hyvällä omalla tunnolla antaa saman verran itse leffallekin. Sen verran nostalgiahermoon se minua nimittäin osui.