Sivut

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Lokakuu kuuluu kauhulle Osa 10: Devour (2005)

Kuvaus: Viimeisen neljän kuukauden aikana Jake Gray (Jensen Ackles) on kärsinyt väkivaltaisista visioista, joiden toistuvana teemana ovat veren kyllästämät hengiltä otot ja oman itsensä silpominen. Päivänä eräänä Jaken ystävät Dakota (Dominque Swain) sekä Conrad Dean (Teach Grant) tutustuttavat hänet peliin nimeltä The Pathway, joka pohjimmiltaan on kaikkea muuta kuin tavallinen videopeli. Jaken aiemmin kokemat näyt pahenevat entisestään ja todellisuus tuntuu menevän kammottavalla tavalla sekaisin mielikuvituksensa tuotanneiden kanssa.

Kun sitten Dakota ja Conrad kumpainenkin vielä kokevat väkivaltaisen lopun, ei Jake enää tiedä mitä tehdä. Paitsi syyttää ystäviensä kuolemasta pelaamaansa peliä. Noituutta harrastava Marisol (Shannyn Sossamon) yrittää auttaa Jakea selvittämään syyn väkivaltaisiin näkyihinsä, mutta kun selviää Jaken perheen liittyvän meneillään oleviin tapahtumiin, saa tarina aivan uuden, entistä karmivamman käänteen...

Tuomio: Verkkaisesti etenevä, oudolla tavalla mielenkiintoinen kauhistelupätkä, jonka loppu ampuu hitusen yli, muttei onneksi kuitenkaan niin paljon, että sen vuoksi joutuisin antamaani tähtimäärää yhdellä pudottamaan.Turhana tietona voisin tähän loppuun mainita vaikkapa sen, että Acklesin perheestä Jensenin lisäksi leffassa esiintyy isäpappa Alan Ackles, joka ei niin kovin yllättäen näytteleen poikansa näyttelemän Jake Grayn isää.


6 kommenttia:

  1. Tähän lienee hyvä päättää tämä Lokakuu kuuluu kauhulle putki. Kymmenen kun on sopivan pyöreä luku ja silleen. Jonkinnäköisen yhteenvedon ajattelin näistä arvosteluistani kuun lopulla vielä tehdä, mikäli vain viitsin ja jaksan. Lokakuu kuuluu kauhulle palailee astialle vuoden päästä näihin samoihin aikoihin, tällä samaisella blogisivustolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieman tulee kannesta Laura Marsin silmät mieleen.

      Tuli vielä pari bonustakin jos 8 oli alkuperäisen haasteen tavoite.

      Poista
    2. Kahdeksan se taisi olla, joten siinä suhteessa ylitin itseni. Varsinkin kun aluksi suhtauduin hitusen skeptisesti koko hankkeeseen mukaan lähtemiseen.

      Poista
    3. Kahdeksan oli pikemminkin minimivaatimus, sen vähintään ollessa realistisesti tavoitettavissa oleva.

      Poista
  2. Olen varma, että olen katsonut tämän ja olen varma että olen myöskin kirjoittanut tästä. En kylläkän muista elokuvasta mitään, enkä myöskään löydä mitään kirjoitustani jossa elokuva mainittaisiin.

    VastaaPoista

Kommentti olis kiva...