Kuvaus: Mystiseltä kuulostava Sphynx Company on mennyt ja kehitellyt tehtaassaan varsinaisen tuomiopäivän aseen, jolta vihollisen on käytänössä mahdontonta paeta tai suojautua. Ultraäänikiväärin kuolettava säde nimittäin tavoittaa kohteensa läpi seinien ja paksumpienkin panssareiden, joten ei ihme, että armeija on siitä enemmän kuin kiinnostunut. Esittelytilaisuuskin järjestetään ja se sujuu mitä mainioimmissa merkeissä. Aina siihen asti, kunnes kiväärin prototyyppi kähvelletään rikollista elementtiä edustavien konnanketaleiden toimesta. Konnanketaleiden, joilla on omat kierot suunnitelmansa hallussaan olevan tuhoaseen käyttämisestä.
Asianlaita on luonnollisesti äärimmäisen arkaluontoinen, eikä siis liioin kestä päivänvaloa, josta syystä Sphynxin johtoporras kääntyy mieluummin vakuutusetsivä Jack "Professori" Clementin (Bud Spencer) puoleen poliisin tai asevoimien sijasta. Tutkimusten edetessä asiat mutkistuvat entisestään, sillä puolustusvoimat halajavat kiväärin piirustuksineen omiin hoteisiinsa varkaiden ja muiden vaaratekijöiden varalta. Luovutus tulisi tapahtumaan kymmenen päivän kuluttua. Kellon tikittäessä armottomasti eteenpäin Clementi käy taistoon aikaa ja pahat mielessä olevia varkaita vastaan tuomiopäiväaseen haltuunsa saadakseen...
Tuomio: Kuuden Isonyrkki nimikkeen alla kulkevaan töllöleffasarjaan kuuluva tuotos, joka verkkaisen pitkäveteiseillä kerronnallaan saa unen väkisinkin hiipimään katsojansa silmään. Toiminnallista reippailua jäin siis enemmälti kaipailemaan, kun kerran Bud Spenceristä on kyse, ja kun sitä sitten leffan loppupuolella sain, niin se tuli liian myöhään ja liian vähäisessä määrin. Hurttia huumoriakaan tästä pätkästä ei liiemmin löydy, joten sekin tekee rutikuivasta ja itsensä hitusen liian vakavasti ottavasta tarinasta tylsän seurattavan. Kaksi tälle annan, kun en voi puoltatoistakaan sille antaa puolikkaiden uupuessa tyystin arvosteluasteikostani.
Sarjan muita leffoja en ole nähnyt, enkä niitä liioin omista, joten en osaa sanoa millaisia ne ovat. Toivottavasti eivät kuitenkaa ole yhtä hankalia katsottavia. Tämäkin pätkän katsomisen aloitin tässä viikolla kahteen eri otteeseen, ja kumpanakin kertana päädyin tahtomattani Höyhensaarille unosia katselemaan. Jos joku siellä tietää jotakin muista Isonyrkeistä ja niiden laadukkuudesta tai sen puutteesta, niin sana kommenttiosiossa tämän tekstin alla on tuttuun tapaan vapaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti olis kiva...