The Black Cobra 2 (1989) aka Cobra Nero 2

Kuvaus: Chicagolaiskyttä Robert Malonella (Fred "The Hammer" Williamson) on tunnetusti kovat nyrkit ja herkkääkin herkempi liipasinsormi. Kun Malone sitten posauttaa surutta hengiltä parisen kappaletta kaupunkinsa katuja rumentavaa huumediileriä, on pomonsa kapteeni Martonin (Edward Santana) mitta viimein täynnä. Malone saa haukkujen lisäksi siirron Filippiineille, jossa hän ottaisi osaa Interpolin organisoimaan lainvalvojien vaihto-ohjelmaan. Eli toisin sanoen Malone on liian väkivaltainen Windy Cityn katuja partioimaan, joten hänet lähetetään mahdollisimman kauas muualle, jotta rikolliset saataisiin siten ruumishuoneen sijasta kiven sisään tiilenpäitä lähemmin tarkastelemaan. Oikeudet ne on nähkääs rikollista elementtiä edustavilla törkyämpäreilläkin. 

Manilaan saavuttuaan Malone ei ehdi edes ulos lentokentältä, kun vaikeudet onnistuvat jälleen löytämään hänet. Lempinimeä "Eversti" totteleva taskuvaras nimittäin vie hänen lompakkonsa, ja Interpolin riveistä parikseen määrätty Kevin McCall (Nicholas Hammond) osoittautuu turhankin tiukkapipoiseksi sääntöjen noudattajaksi. Malonen käännettyä lompakkoa ja "Everstiä" jäljittäessään tuoreeltaan muodostettu epäsuhtainen parivaljakko törmää siinä sivussa tuhmiin terroristeihin, joilla on tietenkin pahat mielissään. Vain Malone ja McCall voivat heidät pysäyttää... lopullisesti.

Tuomio: Astetta kömpelömpää perusäksöniä sisällään pitävä ja sitä samaa katsojalleen tarjoava b-pätkä, jossa lajityypille tutuksi tulleet kuviot kierrätetään jälleen kerran läpi sen isommin mitään uutta niihin lisäämättä. Tai noh, tyhjiä pahvilaatikkoja hyödynnettään tavallista enemmän, josta syystä hetken luulin katselevani jotakin Jackie Chanin tuotantoon kuuluvaa tuotetta. Ja heti sen jälkeen toivoinkin, että olisin katsellut jotakin Jackie Chanin tuotantoon kuuluvaa tuotetta, sillä kehnoimmillaankin ne onnistuvat olemaan jokaisella osa-alueella huomattavasti viihdyttävämpiä tuotantoja. Arvosteluni kohteena oleva Black Cobra 2:nen taasen... not so much, vaikka lyhyen lännät hetkensä silläkin on. 

Fred "The Hammer" on tietysti jälleen kerran varsinainen pahapersus posautellessaan sikanautoja hengiltä, mutta juoksemisen mies olisi saanut kyllä jättää tässä väliin. Samoin kaikenlaisen hojohojoilun, sillä sen verran jäykän näköistä miehen meno liikunnallisessa mielessä on. Liekö jäykkäkouristus iskenyt vai mikä? Williamsonin epäsuhtaisena aisaparina ruudulla heiluu tällä kertaa Nicholas Hammond, jonka joku saattaa hyvinkin muistaa televisiossa 70-luvun loppupuolella seinillä kiipeilleenä kulmakunnan Hämähäkkimiehenä. Toisaalta eipä miestä juuri muusta oikeastaan taideta muistaa, jos nyt edes siitäkään. Tästä pätkästä tuskin kuitenkaan sentään, vaikka hyvin mies oman osuutensa kotiin hoitaakin. Kahden tähden arvoisesti voisin jopa sanoa... ja sanonkin.