The Caller (1987)

Kuvaus: Nimettömäksi jäävä nuori nainen (Madolyn Smith Osborne) ajaa läpi synkän metsän kohti sen keskellä sijaitsevaa mökkiään. Matkaa taittaessaan nainen havaitsee tien varteen pysäköidyn, rengas tyhjillään olevan ajoneuvon. Ollessaan ainoa henkilö paikalla nainen avaa auton oven, tarkistaen josko hansikaslokerosta löytyisi jotakin, joka auttaisi selvittämään kenelle hylätty menopeli kuuluu. Lokerosta löytyy kyllä jotakin, mutta ei ehkä sitä mitä nainen odotti, eli nukke, joka on jossakin vaiheessa jonkin mystiseen tapahtuman seurauksena joutunut luopumaan päästään. Pelottavaa, eiköstä vain?

Mökille viimein saavuttuaan nainen ryhtyy kattamaan pöytää, sillä hän odottaa sinne pian saapuvaksi kutsumansa illallisvieraan. Pian oveen jo koputetaankin, ja nainen rientää innoissaan sitä avaamaan. Pettymys on kuitenkin suuri, kun oven takaa paljastuukin täysin tuntematon, nimettömäksi hänkin jäävä mies (Malcolm McDowell), joka pyytää saada soittaa autostaan kesken matkan puhjenneen renkaan vuoksi. Hinausautoa odotellessaan keskustelu kahden tuntemattoman välillä lähtee liikenteeseen, ja naisen yllätykseksi mies tuntuu olevan turhankin kiinnostunut hänen asioistaan, ja siitä mitä jo ennestään tuntuu hänestä tietävän. Sitten keskustelu kääntyy murhiin....

Tuomio: Paikoin turhankin puhelias, pitkäveteisyyden ja tylsyyden puolelle lipsahteleva, mutta samalla jollakin käsittämättömän oudolla tavalla kiehtova psykologinen trilleri, jossa mikään ei tunnu olevan oikeasti sitä miltä näyttää. Lopputwistikin on jotakin niin uskomatonta, että jopa M. Night Shyamalanin vastaavat kalpenevat kauhusta sen rinnalla. Lyhyempään formaattiin - kuten vaikkapa osana jotakin antologiasarjaa - mahdutettuna tämä saattaisi toimia paljolti paremmin kuin täyspitkänä elokuvana. Loppukäännekin kun on kuin omiaan juuri sellaiseen tarkoitukseen. Näyttelijätyöstä voisi vielä tähän loppuun mainita sen, että hahmoja tässä on tasan ne kaksi, joiden esittemämisistä Osborne ja McDowell suoriutuvat puhtain paperein, vaikka tietyin hetkin ylinäyttelemiseen sortuvatkin. Kaksi tähteä itse leffalle, kolmannen mennessä täysin puskan takaa tulleelle loppukäänteelle, jota en kyllä alkuunkaan osannut odottaa.