Kuvaus: Vincent McKenna (Bill Murray) on kiukkua täynnä oleva Vietnamin sodan veteraani, joka kuluttaa päivänsä pääasiallisesti muita ihmisiä vältellen, ryypäten sekä laukkaradalla siellä kilpaa kirmaavien hevosten puolesta vetoja lyöden. Eristäytyneisyydestään huolimatta Vincent ei silti ole ypösen yksin, sillä kumppaninaan hänellä on Felix niminen katti, jolle ruoaksi kelpaa vain ja ainoastaan se paras ja mahdollinen. Ihmissuhdekin häneltä hieman yllättäen löytyy, mutta rakkauden sijasta se suhde pohjautuu puhtaasti liiketalouteen. Luonaan nimittäin vierailee lähes päivittäin viimeisillään raskaana oleva venäläisilotyttö, Daka (Naomi Watts), joka maailman vanhimman ammatin harjoittamisen ohella työskentelee myös eksoottisena tanssijattarena läheisellä yöklubilla.
Vincentin hedonistinen elämäntyyli kokee kuitenkin todellisen muodonmuutoksen, kun hän päivänä eräänä joutuu vastahakoisesti katsomaan naapuriin vastikään muuttaneen Oliver (Jaeden Lieberher) pojan perään, yksinhuoltajaäitinsä Maggien (Melissa McCarthy) ylitöiden vuoksi. Pientä rahallista korvausta vastaan, kuinkas muutoinkaan. Vincentin vähintäänkin omalaatuiset elämänohjeet ja selviytymisneuvot avaavat Oliverille täysin uuden maailman ja sytyttääpä pojan aito innostus pilkkeen lopulta myös äreän veteraaninkin silmäkulmaan.
Tuomio: Nythän on niin, että tarinnallisesti St. Vincent ei millään muotoa ole mitenkään sieltä originellimasta päästä, sillä onhan näitä kärttyisiä vanhoja ukkoja kasvutarinoineen nähty viime vuosina muissakin tuotannoissa, kuten esimerkiksi vaikkapa Clint Eastwoodin Gran Torinossa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että St. Vincent olisi mitenkään huono elokuva. Ei todellakaan, vaan pikemminkin päin vastoin. Kokonaiskuvaa ajatellen se on yhtäältä niin koskettava kuin myös hauskakin, eli kuten jostakin muualta luin charmikkaampi variaatio Gran Torinosta.
Bill Murray tekee tässä pätkässä jälleen yhden takuuvarman roolisuorituksen känkkäränkkäisenä Vincentinä, ja vieläpä sellaisella helppoudella, että jäin väkisinkin väliin miettimään mihin Murray loppuu ja mistä roolihahmo alkaa. Nuorta Oliveria näyttelevä Jaeden Lieberher onnistuu hänkin roolissaan hyvin, eikä missään vaiheessa saanut minua ulosannillaan ärsyyntymään, mikä sekin on hyvä merkki se. Sitten siellä on vielä Melissa McCarthy, joka on tällä kertaa heittänyt hössötyskomedioinnin hetkellisesti syrjään, tehden vaihteen vuoksi jotakin astetta vakavampaa. Mukavaa vaihtelua, jota soisin Melissalta näkeväni tulevaisuudessa enemmältikin, vaikken nyt varsinaisesti mikään megafaninsa olekaan.
Tätä leffaa en ole nähnyt, mutta olen useasti miettinyt, että Bill Murrayn persoona tuntuu olevan sellainen, joka tulee voimakkaasti myös roolihahmojen läpi. Vähän niin, että mies tuntuu esittävän itseään, mutta ei kuitenkaan mitenkään huonolla tapaa.
VastaaPoistaEn voi sietää Melissa McCarthyn räävittömiä huumorirooleja, joten kiva jos tämä vielä osaa olla muutakin. (Hömppäsarja Gilmore Girlsissä se oli aikoinaan ihan kiva.)
Uusi tuttavuus minullekin, vaikka jokusen vuotta vanha leffa onkin. Nappasin matkaani kirpparilta, kun sattui siellä olemaan lompuukiystävälliseen hintaan. Paljon tulee huonoa ostettua, joten tämä oli siinä suhteessa mukava poikkeus.
PoistaOsuvasti todettu tuo mitä Murraysta sanoit, sillä saman tyyppisiä tuntemuksia minullakin hänestä on ollut, vaikkei ehkä ikinä niin vahvasti kuin tämän pätkän kohdalla.
Melissaa oli tosiaan mukava nähdä vaihteeksi esittämässä ihan normaalia naisihmistä. Lieneekö itsekin halunnut kaiken räävittömyyden jälkeen rauhoittua hetkeksi kaikesta kohkaamisesta esittämällä tämmöistä hahmoa tässä kohtaa. Niin tai näin. Tykkäsin kuitenkin.
Minä puolestani yllätyin Naomi Wattsista. Niputan hänet aina päässäni siihen hiirulaisjoukkoon johon kuuluu Carey Mulliganit, Michelle Williamsit ja muut, joten ihan meinasi tipahtaa silmät pois päästä, kun hän pystyi näin erilaisen rempseään rooliin....
VastaaPoistaHyvä, että otit Wattsin puheeksi. Oli tarkoitus mainita hänetkin tuossa tekstissäni, mutta kaiken keskellä unohdin sitten kuitenkin tehdä niin. Onneksi sen voi tehdä näin jälkikäteenkin, eli yllätyin minäkin positiivisesti roolisuorituksestaan. Osannut yhtään etukäteen odottaa häneltä noinkin tavallisuudesta poikkeavaa esitystä kuin mitä näin. Ja vielä ensikertalaisohjaajan alaisuudessa.
PoistaTätä en ole nähnyt joten siihen en osaa ottaa kantaa, mutta olen hyvilläni jos McCarthy ei esitä samaa komediarooliaan josta on tullut elokuvien kautta tutuksi sillä tykkäsin kovasti hänestä Gilmoren tytöissä ja sen perusteella odotin hänestä paljon muutakin kuin vain jonkinlaisen ihan lihava ja siksi hauska-esiintyjän, johon hän suurelta osin on leffoissaan ajautunut. Ts. lihava koomikko on äänekäs, röyhkeä ja suttuinen, koska John Candy oli sitä, koska John Belushi oli sitä, koska Rebel Wilson on sitä, koska Eddie Murphyn lihavapukuroolit ovat sitä ja siksi näköjään myös McCarthyn on oltava sitä. Varmasti siinä osittain painaa se mitä rooleja on tarjolla ja pulskille näyttelijöille on taatusti tarjolla enimmäkseen tietynlaisia rooleja, mutta varsinkin jos kyseessä on ulosanniltaan vakaa näyttelijä joka puhuu jostain kehopositiivisuudesta niin pitäisi osata myös ymmärtää ettei sitä puolla jumiutuminen kliseeosiin. McCarthy ei ole mielestäni hauska ollessaan rehvakas jos se johtuu ainoastaan painoindeksistä, mutta hän on hauska ja vakuuttava kun esiintyy luonnollisena.
VastaaPoistaVeikkaan, että Melissan sisällä asuu hänessäkin se vakavasti otettavaksi halajava näyttelijätär, josta syystä halu tehdä muutakin kuin hössötyskomediaa löytyy hänestäkin. Tässä leffassa hän pääsee toteuttamaan itseään ihan tavisperheäitinä ja onnistuu siinä roolissa mainiosti. Hyvä niin.
Poista