Kuvaus: Thomas Fox (Fred 'The Hammer' Williamson) on kovanyrkkinen, mutta sulavakäytöksinen yksityisetsivä, joka kotiin kauppareissultaan palattuaan, joutuu muutaman ladon ovea isomman kaverin pahoinpitelemäksi. Käy ilmi, että mainitut nyrkillä hellästi hyväilijät työskentelevät rahaa kuin roskaa omaavalle John Thomasille (Christopher Connelly), joka vaimoineen haluaa palkata Foxin etsimään eurooppaan kadonnutta tytärtään, Susania (Donna Owen). Tyttö on viimeisten tietojen mukaan nähty Cannesissa, jossa elokuvajuhlatkin ovat juuri sopivasti meneillään, joten sinne vie myös sankarimme reittilennon tie.
Cannesiin saavuttuaan Ketulla pitää sen verran kiirettä keissin suhteen, että elokuviin hän ei ennätä ensinkään. Sääli sinänsä, sillä näkyvillä olevien julisteiden mukaan tarjolla olisi katseltavaksi sellaisia klassikoita, kuten Chuck Norrisin tähdittämä Invasion U.S.A. sekä toinen Cannon klassikko Death Wish 3. Elävien kuvien sijasta Fox keskittyy antamaan turpiin neljän miehen kolmikolle (selviää, kun katsotte leffan), että myöskin tekemään lähempää tuttavuutta vastakkaisen sukupuolen edustajan kera, saaden kaiken tämän ohessa vielä vihjeen, jonka mukaan Susan olisikin Cannesin sijasta Roomassa, jonne kaikki tiet tunnetusti vie. Niin myös Thomas Foxin.
Rooman ikiaikaisilla kaduilla ja kujilla seikkaillessaan Fox pääsee pian häviksissä olevan Susanin jäljille. Naisen löytääkseen privaattidekkarimme saa tarpeen tulevaa avustusta Mariannalta (Beatrice Palme) sekä tämän miespuoliselta huonetoverilta, Josielta (Cleo Sebastian), joka taitaa yhtäältä baletin ja toisaalta karatenkin salamyhkäiset salat. Monen mutkan ja vauhdikkaan vaarallisen tilanteen jälkeen Fox löytää viimein Susanin, vieden hänet mukanaan takaisin Amerikan mantereelle, ja John Thomasin pakeille. Maksupuolikin hoituu, mutta onko kaikki sittenkään ihan niin, kuin tämän pätkän alussa annettiin ymmärtää....
Tuomio: Williamsonin itsensä tirehtöröimä dekkaripätkä, joka läpi käy kestonsa aikana kaikki lajityypille ominaiset kliseet keskivertoisella verkkaudella höystettynä. Loppuun heitetään vielä pientä twistin tynkää, jonka kokeneet leffakatselijat ovat kykeneväiset haistamaan ennakkoon jo alkuminuuttien jälkeen. Tai ainakin siinä vaiheessa, kun Christopher Connelly ilmaantuu ruutuun ilmapiiriä pahentamaan. Laiskasti etenevän sunnuntaipäivän laiskasti etenevä leffa, jolle alla näkyvä tähtimäärä sopii kuin Williamsonin nyrkki pahiksen silmään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti olis kiva...