Kuvaus:
Neljä vuotta sitten professori Thomas Booker (Robert Urich) menetti näkönsä onnettomuuden seurauksena. Ohessa häneltä meni myös työ, naisystävä sekä toivo paremmasta tulevaisuudesta. Pitkällisen kuntoutuksen ja terapian ansiosta Booker saa vihdoin ja viimein elämänsyrjästä jälleen kiinni. Mutta vain hetkeksi pieneksi, sillä Bookerin naapuri murhataan ja poliisi pitää tätä syyllisenä veritekoon. Tahrintuneen maineensa puhdistakseen Booker ryhtyy tutkimaan juttua omin päin, löytääkseen murhaajan, jota hän ei voi nähdä. Mysteeri selviää pikkujiljaa ja murhaaja on lähellä. Jopa niin lähellä, että henkillöllisyytensä paljastuminen saattaisi hyvinkin vielä koitua Bookerin kohtaloksi...
Tuomio: Töllöttimelle tuotettu murhamysteeri, jonka jaksaa juuri ja juuri katsoa läpi kertaalleen. Etenemisvauhti kun on väliin vähän turhankin verkkainen, eikä juonessa tapahtuvat käänteetkään tarjoa liiemmin yllätyksiä. Kaksi tähteä, kun en voi puoltatoistakaan antaa. Turhana tietona voisin tähän loppuun vielä mainita sen, että tämä leffa on toinen, jossa Robert Urich ja Ron Perlman näyttelevät yhdessä, sen ekan ollessa Jäävuoren ryöstäjät (The Ice Pirates) vuodelta 1984. Pöljä pätkä, mutta kaikessa pöljyydessään paljolti parempi pätkä tähän arvosteluni kohteena olevaan verrattuna.
2 kommenttia:
Urich ei koskaan vaikuttanut erityisen lahjakkaalta näyttelijältä (vrt. Joe Pennyyn), mutta hänessä oli aina jotain mukavanoloista jonka vuoksi leffat ja tv-tuotannot jaksoi katsoa. Tietenkin se oli Kovaa peliä Bostonissa minkä vuoksi Urichin uraa seurasi - sillä se oli varsin mainio jännityssarja - ja sen ansiosta tämäkin tuli aikoinaan katsottua. Sen verran harmiton tapaus, että kaksi tähteä tulisi minultakin.
En silti pistäisi pahitteeksi jos uuttakin Urich-tuotantoa tulisi, mutta kuten tiedämme ei näin valitettavasti pääse tapahtumaan.
Olen kaipaillut kovasti tuota Kovaa peliä Bostonissa sarjaa uusintana, vaan eipä sitä ole mikään kanavistamme ohjelmistoon ottanut. Tosi-tv ja muu sonta ajaa ilmiselvästi laadukkaan fiktion yli joka hiton kerta.
Urich näyttelijänä oli mielestäni semmoinen takuuvarma suorittaja, joka ei ehkä Oscarin arvoisiin suorituksiin kyennyt, mutta ei silti tehnyt ikinä täyttä suttakaan. Eihän huono tässäkäön ollut. Takuuvarman tasainen vain.
Lähetä kommentti