torstai 30. huhtikuuta 2015
keskiviikko 29. huhtikuuta 2015
Deadly Eyes (1982) aka The Rats aka Night Eyes
Kuvaus: Toronton satama-alueella pönöttää massiivinen rahtialus, jonka sisuksissa viljalasti odottaa reissuun lähtö Etelä-Afrikkaan. Matka kuitenkin tyssää ennen kuin se ehtii edes alkaa, sillä terveysviranomaisia edustava Kelly Leonard (Sara Botford) kieltää paatin lähdön, vedoten lastina olevan maataloustuotteen olevan anabolisilla steroideilla buustattu ja täten täysin käyttökelvotonta tavaraa. Tieto, joka mitä ilmeisemmin ei ole saavuttanut aluksessa piileksiviä rottia, joille saastunut safka tuntuu maistuvan vallan mainiosti.
Ihmejyvien syömisellä on tietenkin omat katastrofaaliset seurauksensa. Jyrsijät nimittäin mutatoituvat nopeasti mäyräkoiran kokoisiksi, haluten ohessa pikaista vaihtelua siihen asti kuitupitoiseen ruokavalioonsa. Toisin sanoen tuoretta ihmislihaa. Sitä saadakseen rotat jättävät laivan, suunnaten tiensä viikset väpättäen kohti Toronton undergroundia, josta kautta pian ryhtyvät stalkkaamaan mahdollisia uhrejaan, joista yksi on Hohdosta jotenkin hengissä selvinnyt Hallorann (Scatman Crothers).
Jättirotat ottavat uudeksi asumuksekseen Toronton remontoidun metron, jonka avajaisia olisi tarkoitus viettää piakkoin. Kun Kellylle sitten selviää, että sieltä tunnelin kätköistähän rattukset iskevät ihmisten kimppuun, on tullut aika iskeä takaisin. Aisaparikseen Kelly saa koripallojoukkuetta lukiossa valmentavan Paul Harrisin (Sam Groom), jolla näyttää olevan ensikäden tietoa myös rotista. Yhdessä tämä epäsuhta kaksikko suuntaa tiensä metrotunneliin, aikeinaan tuhota rottien sinne kyhäämän pesän, ennen kuin ne syövät koko kaupungin hengiltä...
Tuomio: Kun eläimet hyökkäävät-sarjassa olen tähän mennessä ehtinyt käsittelemään haikaloja, alligaattoreja, lepakkoja, käärmeitä, piraijoja, karhuja, dinosauruksia, että myöskin villiintyneitä villisikoja. Yön silmien myötä voinen nyt lisätä tuolle listalle myöskin rotat, sillä onhan se nyt niin, että nämä suloiset, moninaisia tauteja puremansa kautta levittävät karvatolloiset siimahännät ovat hyvinkin paikkansa siinä ansainneet.
Elokuva itsessään on tosin melkoisen kehno, mutta se pitää sisällään siinä määrin pölhöviihteellistä arvoa, etten millään muotoa tohdi olla sille (yhtä poikkeusta lukuunottamatta) kovinkaan vihainen. Rotta-asuihin pyntätyt mäyräkoiratkin hoitavat hommansa mainiosti, vaikka väliin vaimennettua haukkumista voikin havaita niiden liikuksiessa pitkin metrotunnelia. Alec Gillisin (mm. Aliens, The Monsters Squad, Tremors) luomat lähikuvarotat ovat puolestaan ilmeeltään vakuuttavia ja inhoreaktioita aiheuttavia. Enpä välittäisi kohdata niitä pimeällä kujalla alkuunkaan, siitäkin huolimatta etteivät oikeita otuksia olekaan.
Näyttelijäsuoritukset ovat tasoltaan melkolailla mitään sanomattomia. Poikkeuksena Scatman Crothersin pikainen visiitti itsekseen rotista höpöttävänä tuholaistorjujana, jolle käy mutanttijyrsijöiden kanssa köpelösti. Tarina taasen on aikalailla sitä samaa, mitä tämän tyyppisissä pätkissä on jo aiemmin tarjottu. Kerrottakoon tässä kohdin sekin, että brittikirjailija James Herbert, jonka The Rats opukseen leffa pohjautuu, ei liiemmin innostunut tästä elokuvaversiosta, pitäen sitä täytenä roskana. Noh, osa ihmisistä taasen sanoi aikoinaan samaa Herbertin kirjasta, joten tasoissa ollaan.
Loppuun lienee syytä mainita sellainenkin fakta, että Deadly Eyes on enimmäkseen kung fu pätkistään tunnetuksi tulleen Golden Harvestin ainoa askellus kauhuelokuvan puolelle. Samaa taitaa muuten päteä (ja nyt saatte korjata minua, sillä voin olla hyvinkin väärässä) myös ohjaaja Robert Clousen suhteen, joka tätä ennen ehti nousta maailmanmaineeseen lähitaistelulegenda Bruce Leen tähdittämän Enter the Dragonin luotsaajana. Yön silmissä tätä menestyksekästä kollaboraatiota muistellaan Torontossa järjestetyn Bruce Lee-leffafestivaalin muodossa. Tosin Enter the Dragonin sijasta Game of Deathin loppukahina on jostakin kumman syystä se, joka enemmälti on esillä. Olihan Clousella toki sormensa pelissä siinäkin pätkässä, ja Leekin oli ennen ennenaikaista poismenoaan vahvasti mukana menossa, mutta siltikin c'mon... Game of Death.... voi naamapalmu sentäs mitä meininkiä! No joo. Yksi tähti elokuvallisista arvoista, viisi pölhöviihteellisistä nääs.
Elokuvana: Pölhöviihteenä:
"I'm a Scatman! Ski Ba Bop Ba Dop Bob!"
tiistai 28. huhtikuuta 2015
maanantai 27. huhtikuuta 2015
sunnuntai 26. huhtikuuta 2015
Conceived In A HELL Beyond Our GALAXY Destined To Rule Our World!
Otetaas taasen pienimuotoinen katsahdus viimeaikaisiin leffahankintoihin...
Alarivi vasemmalta oikealle: Sharknado 2: The Second One, The Color Out of Space, Return of the Killer Tomatoes
Ja sokerina pohjalla...
lauantai 25. huhtikuuta 2015
The Elevator (1974)
Kuvaus: Kaverukset Eddie (James Farentino) ja Pete (Don Stroud) ovat kehitelleet täydellisen ryöstön. Marvin Ellisin (Roddy McDowall) omistaman pilvenpiirtäjän ylimässä kerroksessa sijaitsee nimittäin konttori, jossa säilytetään isohkon puoleista määrää rahaa. Eddie ja Peten pitäisi vain ajella parkkihallista hissillä ylös, kerätä massit kassiin, palata sitten hissillä takaisin alakerrassa sijaitsevaan parkkihalliin, ja sieltä tuhanen ryydloikalla mutkaista tietä näkymättömiin. Suunnitelman ollessa näinkin nerokas, voiko mikään siis mennä pieleen?
Voi ja meneekin. Rahat anastettuaan kaksikko palaa takaisin hissille, vain huomatakseen sen olevan ovien avautuessa täynnä kuin Turusen pyssy. Tai noh, onhan siellä sentään vielä tilaa yhdelle, joka käyttää Rexonaa, eli elevaattorissa on Eddien muotoinen aukko, jonka mies pian olemuksellaan sopivasti täyttää. Partnerinsa rikoksessa ei hissiin enää mahdu, joten hänen on etsittävä jokin toinen keino alakertaan päästäkseen. Hissi nytkähtää liikkeelle, mutta hetken matkaa taitettuaan jää matkustajiensa suureksi kauhuksi jumittamaan kerrosten väliin. Pakokauhu tapahtuneesta iskee ihmisten tajuntaan kuin miljoona volttia, ja Eddien ahtaanpaikankammokin ryhtyy oireilemaan pahemmanpuoleisesti. Tilannetta kärjistää entisestään sellaisetkin pienet seikat, kuten hälytysnapin toimimattomuus sekä pilvenpiirtäjän tyhjeneminen alkaneiden lomien vuoksi. Hissin ulkopuolella kukaan ei ole näin ollen kuulemassa loukkuun jääneiden avunhuutoja.
Parkkihallissa Pete odottaa malttamattomana toveriaan rahasalkkuineen, mutta miestä ei näy mailla eikä halmeilla. Jokin on mennyt pieleen ja pahasti. Tunnelmat hississä tiivistyvät. Hissiköydet natisevat uhkaavasti, sillä paniikki on saamassa vallan tulikuumassa hississä, josta happikin uhkaa loppua...
Tuomio: Teemoiltaan 70-luvun katastrofipätkien lähisukulainen, jossa se, tämä ja tuo tähti on palkattu mukaan hissiin jumittamaan ja henkensä puolesta pelkäämään. Harmittavasti tässä tuotoksessa tuo viime mainittu jää kuitenkin valitettavan vähälle, sillä kässäri on sen verran leppoisassa hengessä kirjoitettu, että jo alkumetreiltä on varsin selvää kuinka loppupuolella putoamisuhan alla olevan hissin kanssa tulee käymään.
Loukussa olevien ihmisten välistä jännittettä olisin myöskin suonut kuvattavan hieman aggressiivisemmin. Poppoo kun tuntuu ottavan tapahtuneen vähän liiankin lungisti, tarinoita toisilleen turinoiden ja niin päin pois. Näin ollessa pätevän puoleiset näyttelijät menevät tässä hieman hukkaan, kun sitä parasta materiaalia ei kyetä puristamaan heistä pihalle. Kokonaisuutena keskivertotrilleri kahden tähden arvoisesti. Ja nyt jos sallinette, niin menen ja kirjoittelen aikani kuluksi järisyttävän trillerin rullaportaisiin juuttuneista immeisistä. Ilmiselvää hittiä pukkaa nääs.
torstai 23. huhtikuuta 2015
Päivän boksibongaus: The Dead Walk
- The She Beast (1966)
- King of the Zombies (1941)
- Dead Men Walk (1943)
- The Brain That Wouldn't Die (1962)
- The Ape (1940)
- Bloody Pit of Horror (1965)
- The Screaming Skull (1958)
- Revolt of the Zombies (1936)
- Atom Age Vampire (1960)
- Bride of the Gorilla (1951)
Muutama noista yllämainituista elokuvista minulta löytyikin jo ennestään, mutta onhan tuossa onneksi mukana uusiakin tuttavuuksia, joten ei tämä nyt ihan turha hankita siinä mielessä ole. Jos nyt jostain pitää valittaa, niin valitetaan nyt sitten vaikka siitä, että leffat on jälleen kerran lätkäisty kaksipuolisille levyille. Eli tavallista tarkempana saa taasen olla, kun läpysköjen kanssa ryhdyn touhuilemaan.
P.S. Mainittaakoon vielä, että jokaisen leffan kylkiäisenä voipi halutessaan katsella Boris Karloffin hostamaan kauhusarjan, The Veilin (1958) erinäisiä episodeja. Seuraavassa lyhykäinen listaus jaksoista linkkeineen päivineen...
- Vision of Crime, Girl on the Road, Food on the Table, The Doctors, The Crystal Ball, Genesis,
Summer Heat, The Return of Madame Vernoy, Destination Nightmare, Jack the Ripper
Mainittakkoon vielä, että The Veilin yhdestoista ja viimeinen jakso, Whatever Happened to Peggy, uupuu tältä kokoelmalta tyystin. Harmistus, mutta ei kuitenkaan maata kaatava sellainen.
tiistai 21. huhtikuuta 2015
maanantai 20. huhtikuuta 2015
Dead Mary (2007)
Kuvaus: Kim (Dominique Swain) ja Matt (Jefferson Brown) ovat juuri eronneet toisistaan, mutta se ei kuitenkaan estä heitä matkaamasta muiden tanopääteinien mukana syrjäiselle mökille rentouttavaa viikonloppuretriittiä viettämään. Aikansa paskaa keskenään jauhettuaan, joku näistä (en muista kuka, enkä suoraa sanoen jaksa niin kauheasti edes välittääkkään) tavan turhakkeista saa päähänsä, että nyt ruvetaan kuulkaas pelailemaan erästäkin peliä. Mistään Afrikan tähdestä ei kuiteskaan ole kyse, vaan pelistä, jonka tarkoituksena on manata esiin Dead Maryksi tituleerattu paha henki. Tämähän tapahtuu niin, että mennään kynttilän kanssa peilin eteen, ja toistetaan kolmasti elokuvan titteliksikin annettu nimi. Kolmasti, ei siis esim. viidesti, sillä tuolloin paikalle pälähtää koukkukätinen Candyman äkäisine ampiaisineen.
Matt, Eve (Marie-Josée Colburn) ja Dash (Michael Majeski) toistavat nimen kolmasti, täysin tietämättöminä niistä kauhuista, jotka pian kohdalleen osuisivat. Yksi kerrallaan mökissä olevat menevät sekaisin Marista, vertajanoavan noidan hengen vallatessa heidän maalliset tomumajansa murhanhimoisin aikein. Pian mökissä olevien on tehtävä valintansa. Ottaa riivatut ystävänsä hengiltä, tai kuolla sitä yrittäessään...
Tuomio: Surkeanpuoleinen mennään mökille kauhistelu, jossa Evil Dead kohtaa urbaanina legendana tunnetuksi tulleen Bloody Maryn, ilman yhtä ainuttakaan originaalia ideaa tai ylipäätään mitään muutakaan ajatusta, joka olisi tehnyt tästä tekeleestä edes astetta mielenkiintoisemman katselukokemuksen. Loppuratkaisukin, mikäli sitä nyt sellaiseksi voi edes kutsua, töksähtää silmien eteen täysin puskista, jättäen kaiken ilmaan roikkumaan ilman sen kummempia selityksiä. Liekö tekijöiltä loppuneet niin rahat, aika ja mielikuvituskin kesken, ja siksi töksähtävä lopetus. Oli syy mikä tahansa, niin kyllähän tämä kokonaisuutena sen luokan tuubaa oli, etten parhaalla tahdollakaan suosittele sitä kenellekään katsottavaksi. Parempia vastaaviakin kun on tarjolla. Yksi tähti, jossa siinäkin on puolet liikaa.
sunnuntai 19. huhtikuuta 2015
Mugshots
Tämmöisiä mukeja tulin tuossa taannoin hommanneeksi. Ajattelin pitää ne paketeissaan, sillä eihän noista kehtaa kahvetta ruveta juomaan. Sen verran hianoja ovatten ja silleen...
lauantai 18. huhtikuuta 2015
perjantai 17. huhtikuuta 2015
torstai 16. huhtikuuta 2015
tiistai 14. huhtikuuta 2015
100 Feet (2008)
Kuvaus: Marnie Watson (Famke Janssen) on jo vuosia kärsinyt väkivaltaisen poliisimiehensä Miken (Michael Paré) fyysisestä pahoinpitelystä. Eräänä päivänä, erään riidan yhteydessä, Marnie saa lopulta tarpeekseen, ottaen itseään puolustaessaan hulluna hilluvan ukko pahasen kertalaakista hengiltä. Marnie saa syytteen miestaposta, päätyen tuomionsa julistuksen jälkeen isoon taloon rekisterikilpiä väsäilemään.
Seitsemän vuotta lusittuaan Marnien tuomiota ollaan kuitenkin valmiita lieventämään, mikäli nainen suostuu pitämään hälyttimellä varustettua nilkkapantaa, ja istumaan jäljellä olevan kakkunsa kotitalossaan eristyksissä muulta maailmalta. Marnie ottaa tarjouksen vastaan, ollen täysin tietämätön niistä kauhuista, jotka häntä kotona odottaa. Edesmenneen miehensä levoton henki on nimittäin asettunut taloon taloksi... veristä kostoa janoten...
Tuomio: Eric Redin (The Hitcher, Near Dark) kynäilemä ja ohjastama pienimuotoinen, yhdessä tilassa tapahtuva kummittelusessio, jossa yritystä kyllä riittää, lopputuleman kuitenkin ollessa harmittavan valjuhkon oloinen. Semminkin, kun tietää mihin Red parhaimillaan pystyy. Ei silti, omat hetkensä tässäkin pätkässä on, ja meno on väliin tunnelmaltaan painostavakin. Famke Janssen ilmentää mallikkaasti väkivaltaisesti kummittelevan miehen kohteeksi joutuvan naisen piinaa, ja Michael Paré puolestaan... niin no... hän on tämän leffan kummitus. Uhkaava, joskin samaan aikaan ulkomuodoltaan jossain määrin hölmön näköinen. Parhaiten vakavasti otettavissa silloin, kun pysyy näkymättömissä. Ymmärrätte mitä tarkoitan, jos tämän joskus katselun alle otatte.
maanantai 13. huhtikuuta 2015
Poker Run (2009) aka Devil Riders aka Death Riders
Kuvaus: Robert Cohen (Bertie Higgins) ja Allen Shaw (J.D. Rudometkin) ovat kumpainenkin isopalkkaisia, perheellisiä lakimiehiä, jotka halajavat ykstotiseen elämäänsä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Niinpä he ostavat molemmat moottoripyörät alleen, ja eikun vaimojen kera tien päälle ja mutkaista tietä näkymättömiin.
Keskellä Nevadan kuivahkoa aavikkoa matka saa kuitenkin ilkeän puoleisen käänteen, kun tuoreiden motoristien seuraan liittyy kaksi mieleltään vinksahtanutta liivimiestä, Billy (Jay Wisell) sekä Ray (Robert Thorne). Nämä psykopaattiset paatiot saavat sekavahkoon päähänsä idean hieman huvitella pykäläpellejen kustanuksella, siepaten Cheri Shawn (Jasmine Waltz) ja Susan Cohenin (Debra Hopkins) omiin hoteisiinsa. Mikäli Bob ja Allen mielivät saada paremmat puoliskonsa hengissä takaisin, tulee heidän suorittaa kidnappaajien jälkeen jättämissä paperilappusissa ja videomateriaalissa ilmoitetut tehtävät kirjaimellisesti, tai muutoin nalli vaimojen kohdalla napsahtaisi kohtalokkaasti. Kuolettava kissa ja hiiri leikki halki karun erämään on valmis alkamaan...
Tuomio: Silläkin uhalla, että kuulostan jälleen kerran rikkinäiseltä, itseään toistavalta levyltä, niin on pakko todeta tämänkin tuotoksen kohdalla, että potentiaalia huomattavasti parempaan tässäkin olisi ollut. Äkkiseltään kuultuna idea nimittäin kuulostaa varsin hyvältä. Harmi vain, että käsikirjoitus haisee pässinpalleille, näyttelijäsuoritukset ovat kehnompia kuin Läyliäisten kesäteatterissa, ja lopun pilaakin sitten turhanpäiväinen, kidutuspornomainen goreilu, josta on näinä päivinä muutoinkin kyllästymiseen asti ylitarjontaa. Osaavimmissa käsissä tästä olisi voinut saada hyvinkin Breakdownin tyyppisen, pätevän puoleisen kidnappausjännärin, mutta ilmeisesti niitä osaavampia käsiä ei tämän elokuvan tekoon ollut tarjolla. Vain pelkkiä vasempia kätösiä, joissa niissäkin kaikissa peukalo on ollut keskellä kämmentä.
sunnuntai 12. huhtikuuta 2015
lauantai 11. huhtikuuta 2015
He's On The Streets... And Out of Control
Tässä tulevat nyt ne nauhalöydökseni, joita jo tuossa kollektiivipostauksessani lupailin...
Ylärivi vasemmalta oikealle: The Vindicator aka Frankenstein '88 aka Roboman,
Alarivi vasemmalta oikealle: I Was a Teenage Vampire aka My Best Friend is a Vampire,
perjantai 10. huhtikuuta 2015
Päivän kollektiivibongaukset
Perjantain kunniaksi muutama kollektiivibongaus tähän kohtaan...
4 Sci-fi Movie Marathon: Arena, Eliminators, America 3000, The Time Guardian
Something Weird Collection 1: Frankenstein's Castle of Freaks aka Terror! Il Castello Delle Donne Maledette, Meat is Meat aka The Mad Butcher of Vienna aka Lo Strangolatore di Vienna
Double Horror Collection: Village of the Damned, Children of the Damned
Grindhouse Collection: Satan's Sadists, Blue Sunshine, The Pig Keeper's Daughter
Tämmöisiä kokoelmia siis tarttui matkaani, kun kirppareita ja divareita jälleen kerran kiertelin. Mukaan lähti myös muutama VHS-nauhakin, mutta niistä lisää sitten ihan omassa postauksessaan, joka vahvalla ehkällä varustettuna pläjähtää blogiini tulevan viikonlopun aikana. Että näin ja loput kirjeessä.
torstai 9. huhtikuuta 2015
keskiviikko 8. huhtikuuta 2015
tiistai 7. huhtikuuta 2015
Päivän pelibongaus: Beverly Hills Cop
Kirpparikierroksellani törmäsin eräässä puljussa pöytään, joka oli lastattu täpösen täyteen myyntiin laitettuja pelejä erinäisille konsoleille. Oli Call of Dutya, Assassin's Creediä, NHL-kiekkoa eri vuosilta, ja sitten oli tuo tuossa vieressä näkyvä...
Beverly Hills Cop (PS2)
Yksi huonoimmista lisenssipeleistä ikinä. Niin huono, että Axel Foleykin on siinä kalju valkoinen mies, eikä siten alkuunkaan Eddie Murphyn näköinen tai oloinen. Pakkohan se oli ostaa pois, kun noin oli tyrkylle laitettu. Hintakin kun oli lompakko ystävällinen ja kaikki. En ole sitä vielä kokeillut, mutta YouTubelta tulin katsoneeksi muutaman Let's Playn ja täytyy kyllä sanoa, että kovinkaan kaksisesta tuotoksesta tässä ei todellakaan ole kyse. Katsokaahan itse ja hämmästykää.
maanantai 6. huhtikuuta 2015
sunnuntai 5. huhtikuuta 2015
perjantai 3. huhtikuuta 2015
Eternal Evil (1985) aka The Blue Man
Kuvaus: Televisiodokumentaristi Paul Sharpe (Winston Rekert) on kyllästynyt monotonisen yksitoikkoiseen elämäänsä, hakien siihen jännitystä mysteerisen Janus nimisen (Karen Black) naisen luota. Janus tutustuttaa Paten astraaliprojektion salaiseen maailmaan, eikä aikaakaan, kun mies jo taitaakin ruumiistaan irtautumisen jalon taidon. Aluksi kaikki tuntuu sujuvan vallan mainiosti, mutta sitten jokin menee pieleen ja pahasti. Paul ryhtyy nimittäin nukkuessaan tahtomattaan poistumaan maallisesta tomumajastaan, liidelleen levottomana henkenä holtittomasti sinne sun tänne, ja mikä pahinta, suorittamaan karmaisevia rikoksia kanssaihmisiään kohtaan...
Tuomio: Aihepiiriltään mielenkiintoinen, mutta surkean toteutuksensa vuoksi kaiken potentiaalinsa täysin hukkaava kropasta poistumiskauhistelu, jota katsellessa taisin itsekin poistua kropastani useammin kuin kerran. Sen verran tylsä tekele tämä meinaten oli. Yksi tähti ja sekin tulee musapuolella käytetystä pan huilusta. Sen sointi toi mieleeni Peter Gabrielin hitiksi muodostuneen Sledgehammerin, ja sai minut kuuntelemaan sen pitkästä aikaa uudestaan. Että näin.
P.S. Jos erään leffassa esiintyvän henkilöhahmon nimi on Janus, niin voisikohan se mitenkään tarkoittaa sitä, että tällä henkilöllä ei välttämättä ole ne kaikista puhtaimmat jauhot pussissaan. Mites on, Paul? Voisiko se olla näin?
