maanantai 31. elokuuta 2015
The Empire Strikes Back
Elokuvalliset löydökset ovat viimeaikoina olleet divari/kirpparikierroksillani hieman kiven alla, joten olenkin keskittänyt tarmoni sen vuoksi löytämään jotakin aivan muuta, eli enimmäkseen sarjakuvia, kirjoja, että myöskin musiikkillisia tuotoksia. Seuraavassa pikainen katsaus viimeisimpiin hankintoihini...
Ylärivi: Star Wars - The Empire Strikes Back, DC vs. Marvel
Alarivi: Cthulhu's Dark Cults, Cthulhu's Reign, Cthulhu - The Mythos and Kindred Horrors
Leffamusaakin tulin pitkästä aikaa hommanneeksi, sillä soundtrackien keräily on jäänyt pienoiseen paitsioon suhteessa elokuvien keräilemiseen. Nyt kun niitä sitten kohdalle paukahti, niin en tohtinut olla poiskaan niitä ostamati...
sunnuntai 30. elokuuta 2015
Bad Karma (2012)
Kuvaus: Kurjuuttaan tehokkaasti maksimoiva sekakäyttäjänilkki Jack Molloy (Ray Liotta) havahtuu piitsillä tyhjien vinettopullojen keskellä siihen, että sehän on hänen kännykkänsä kun soi. Krapuloissaan ylös kömmittyään hämmentynyt Jack vastaa soivaan luuriinsa, todeten soittajan olevan Mack Yates (Dominic Purcell), pornoviiksinen toverinsa rikoksen hämärähköillä poluilla. Yatesilla on puhelimessa epäsopivaksi kerrottavaksi luokiteltua asiaa, joten tapaaminen kasvokkain sovitaan tapahtuvaksi Peteyn pitämässä kahvilassa. Ennen kahvilalle lähtöään Jack hokaa rannalla taju kankaalla makaavan, edeltävän illan partyistä iskemänsä naisen, jonka lompuukista mies kääntää ketterästi matkaansa sievoisen nipun käteistä. Matkaevääksi kelpaavat myös naisen olemuksen ympäriltä löytyvät, lähes tyhjäksi päätyneet pulveripussukat, ja sitten ei kun menoksi.
Peteyn kahvilaan saavuttuaan Jack ryhtyy tohkeissaan selostamaan tiskin takana olevalle paikan pitäjälle parhaasta hetki sitten syömästään juustohampurilaisesta, sieraimiensa ympäristöön jääneiden jauherippeiden kertoessa kuitenkin täysin toisenlaista tarinaa. Peteyn (Scott Brewer) pyynnöstä Jack putsaa nekkunsa ja Yateskin patsastelee paikalle.
Yates on jostakin onkinut tietoonsa, että joku tuntematon tekijä on tuomassa maahan isohkon lähetyksen narkoottisia substansseja, ja että kaupat aineista olisi tarkoitus suorittaa tulevana lauantaina lentokentän läheisyydessä sijaisevassa Holiday Inn merkkisessä majoituspaikassa. Josku siinä keskiyön paikkeilla. Yatesin suunnitelma on ryöstää niin kaupantekijöiden rahat, kuin myös kaupattavana oleva kauppatavara, ja siksi pyytää Molloyta keikalle mukaan. Suunitelma lyödään niillä puheilla lukkoon, avaimen kadotessa ties minne.
Lauantai-ilta koittaa, mutta Jackille itselleen se voisi hyvinkin olla vaikkapa torstai, sillä hänen iltansa kuluu hyvin pitkälti samoin kuten aina. Ryypäten, pöllyä siinä ohessa kitusiinsa läheisen ystävänsä Bearin (Aaron Pedersen) kanssa jossakin räkälässä nokkaansa vetäen. Niin ja yhtä pöllyssä olevien naisten kanssa pelehtien. Illan kuluessa Jack saa sekaisin olevaan nuppiinsa vihjauksen ajatuksesta, joka antaa hänen hetkellisesti ymmärtää, että hänen pitäisi olla jo jossakin ihan muualla, eli sitä ryöstöä suorittamassa. Ei kun äkkiä autoon ja baanalle paahtamaan kohti Holiday Inniä. Sinne saakka Jack ei kuitenkaan koskaan ehdi, sillä kesken matkan hän saa sydänkohtauksen, jonka seurauksena päätyy autoineen päivineen erään liiketoimintaa harjoittavan liikkeen näyteikkunaan, ja sitä kautta lasarettiin toipumaan. Yhtään sen paremmin ei käy ryöstöä yksin työstämään jätetylle Mack Yatesille. Poliisi nimittäin tekee kaupantekohuoneeseen yllätysratsian, pidättäen siellä olevat siltä seisomalta. Myös Yatesin. Linnaa, putkaa, vankilaahan siitä seuraa.
Sairaalassa tolkkuihinsa sillä välin tullut Jack väittää hoivaavalle hoitsulleen, jottei hän mikään Jack Molloy ole, vaan eksoottinen tanssijatar Dakota Moss nimeltään. Noh, ei vaineskaan, kunhan taasen yritin teittiä tässä kohdin vähän hoopottaa. Todellisuudessa hoitaja kertoo Jackille tämän saaneen isohkon sydänkohtauksen, mutta selvinneensä siitä kuin ihmeen kaupalla hengissä, saaden näin uuden mahdollisuuden elämänsä suhteen. Sisar hento valkoisen sanoilla on ilmiselvästi vaikutuksensa Jackiin, sillä...
...kolmisen vuotta myöhemmin Molloy on muuttunut mies. Rikollinen elämä on taakse jäänyttä elämää, samoin päihteiden sekakäyttäminen. Työpaikkakin Jackilla on, ja onnistunut parisuhde korukauppias Kellyn (Vanessa Gray) kanssa. Elämä hymyilee, aurinko paistaa ja leipäkin maistuu leivälle. Mutta vain hetkisen pienen, sillä päivänä eräänä vankilasta vapautunut Yates tekee paluun Molloyn elämään, pirullinen kosto mielessään...
Tuomio: Perustason jännäri, jonka parasta antia taitaa olla Ray Liottan alussa nähtävän sekakäyttäjän hörhöpörhöily aina siihen sydänkohtaukseen saakka. Sen jälkeen hänestä tuleekin sitten liiaksi Taavi Tavis, ja mielenkiinto hahmoon hiipuilee, vaikka sydänvialla siihen yritetään dramatiikkaa lisää saadakin. Purcell puolestaan tekee rutiinisuorituksen kostoa janoavana, yksi-ilmeisenä, mutta silti maanisena ex-rikostoverina, jolla ei ole mitään menetettävää. Muut hahmot pyörivät kukin vuorollaan jaloissa, eikä heidän suorituksistaan jäänyt mieleen oikeastaan mitään erikseen mainittavaa. Kunhan nyt olivat mukana menossa tilipussin itselleen lunastaakseen. Mutta joo. Siinäpä ne tärkeimmät taisivat jo tullakin, joten päätän raporttini tämän leffan suhteen kahteen sille antamaani tähtykäiseen.
lauantai 29. elokuuta 2015
Pain & Gain (2013)
Kourallinen leffabloggareita. Yksi ja sama elokuva arvostelun kohteena. Siitähän
ei voi muuta seurata kuin yleistä kaaosta, paniikkia ja hammastenkiristelyä.
"My name is Danny Lugo
and I believe in fitness" - Danny Lugo
Kuvaus: Virkavallankin kanssa vaikeuksissa ollut Danny Lugo (Mark Wahlberg) vannoo kuntoilun nimeen. Niinpä onkin täysin luonnollista, että mies työskentelee Miamilaisen Sun Gymin personal trainerina, eli asiakkaidensa henkilökohtaisena kunnon kohottajana. Muiden treenaamisen ohella Danny pitää tietysti huolta myös omasta hyvinvoinnistaan, ja onpahan hänellä punttien noston ja hieltä haisemisen lisäksi oma unelmakin. Nimittäin amerikkalainen sellainen, jonka realisoituminen kohdallaan on vain ajan kysymys.
Hetki tuo koittaa, kun salille ilmestyy treenailemaan rahakas liikemies Victor Kershaw (Tony Shalhoub), joka on takonut massiivisen omaisuutensa myymällä läjäpäin paahtopaisti-juustovoileipiä lentokentän läheisyydessä sijaitsevassa delissään. Aikansa Kershawn repostelua kuunneltuaan Danny haluaa kaiken sen, mikä hänen on itselleen. Lisäpotkua suunnitelmansa toteuttamiseen Danny imee Johnny Wun (Ken Jeong) sarasvuomaisista motivaatiohöpinöistä, joita käy oikein luennolla asti kuuntelemassa. Dannystä tuleekin tekijä, do-er, joka on valmis tekemään kaikkensa itselleen asettamansa tavoitteen saavuttaakseen.
Niin pystyvä kaveri kuin Danny onkin, niin pieni avustus unelman saavuttamiseen ei ole mitenkään pahitteeksi, ja niinpä Lugo värvääkin rinnalleen pumppauskaverinsa Adrian Doorbalin (Anthony Mackie), jonka jatkuva steroidien käyttö on tehnyt heppinsä toimintakyvyttömäksi. Joukkoon liittyy myös ei niin vaitelias kolmas mies, eli vankilasta vastikään vapautunut, uskoon isossa talossa tullut entinen kokkeli-imuri Paul Doyle (The Rock), jolla polttimo ei päänsä sisällä pala aivan kirkkaimmillaan. Makeamman elämän toivossa tämä kauhistuttava kolmikko kidnappaa Kershawn väkivalloin matkaansa, kiristääkseen ja kiduttaakseen tältä maallisen mammonansa pisneksineen päivineen hoteisiinsa. Hetken pienen kaikki näyttääkin jo hyvältä, mutta kun nälkä kasvaa syödessä, ja ahneella on tunnetusti kakkainen loppu, niin amerikkalainen unelma kääntyykin pian rautaa pumppaavien ystävysten kohdalla amerikkalaiseksi painajaiseksi...
Tuomio: Tositapahtumiin ja Pete Collinsin kynäilemiin lehtiartikkeleihin pohjautuva, mustanpuhuvalla huumorilla sävytetty rikosdraamallinen yhteiskuntasatiiri, jonka ohjauksesta vastaava Michael Bay osoittaa, että on hänessä ainesta muuhunkin, kuin umpisurkeiden ulkoavaruudesta Maahan saapuneiden jättirobottien turpakäräjöintien ohjaamiseen. Eli toisin sanoen ihka oikean juonellisesti etenevän elokuvan tekemiseen, ilman jatkuvia massiivisia räjähdyksiä, tietokoneellisesti tuotettuja erikoisefektejä, sekä puuduttavan pitkäksi venytettyjä rymistelykohtauksia, joiden välissä Shia LaBeouf etsii itselleen töitä. Ei silti, kyllä tämän Bayn elokuvaksi tunnistaa, sillä mukana on tehokeinoina käytettyjä hidastuksia ja muita Spede-efektejä, joita olemme miehen leffoissa tottuneet vuosien varrella näkemään. Hieman pienemässä, ei niin häiritsevässä mittaakaavassa kuin aikaisemmissa tuotannoissaan.
Näyttelemisestäkin pitäisi kaiketi muutama sananen pukahtaa, joten pukahdetaan. Mark Wahlberg kulkee lähes koko leffan ajan holkki auki ja pihalla kaikesta olevan näköisenä, ilmentäen oivallisesti miestä, jolla ei ole haisua harmaintakaan siitä, miten tekemänsä rikokset tulisi oikeasti ja ammattimaisesti hoitaa. Painikehistä kansallissankariksi noussut Dwayne Johnson puolestaan tuo muhkeiden muskeleidensa lisäksi mukanaan myös pölhömäistä, paikoin kipeähköäkin huumoria, joka tilanteen vakavuudesta huolimatta onnistuu naurattamaan mitä sopivimmissa määrin. Sitten siellä on vielä Anthony Mackie, joka hänkin on roolissaan jossain määrin mainio, vaikka kieltämättä jääkin hieman kahden ensimmäisen heebon varjoon. Isoja heppuja kun kooltaan ovat ja silleen.
Sivuhahmoista edukseen esiintyvät niin Tony Shalhoub, että myöskin veteraaninäyttelijä Ed Harris, jonka mukana olo tuo tälle pätkälle tiettyä vakautta ja uskottavuuttakin. Naisnäyttelijöistä parhaiten mieleen jää lopulta rehevästi muodokas Rebel Wilson, jonka esittämällä hahmolla on melko erikoinen tapa harjoittaa rakkautta rakastamansa miehen kera. Ne teistä, jotka elokuvan ovat jo nähneet, tietävät mitä tällä tarkoitan.
Jotakin negatiivista? Noh, tarina itsessään on paikoittain hieman sekavahkoa seurattavaa, sillä informaatiotulva on väliin niin valtava, että perässä ei meinaa pysyä sitten niin millään. Asiaa sotkevat myös ajallisesti taaksepäin sijoitetut takautumat, jotka vain pomppaavat silmiemme eteen varoittamatta, ja sitten taas ollaankin jo ensi keskiviikossa, tai jossakin ihan muualla. Varsinaista päähenkilöä (vaikka Wahlbergin hahmo sellaiselta saattaa aluksi vaikuttaakin)/pääpahistakaan tästä pätkästä ei löydy. On vain rypäs erinäisiä, omalaatuisia luonteenpiirteitä omaavia hahmoja, joista kukin saa vuorollaan esiintyä ruudulla heille suodun ajallisen mitan määrän. Kyseessä ei siis millään muotoa ole täydellisyyttä hipova tuotos, mutta Michael Bayn kohdalla varsin positiivinen yllätys, jos vertaa tätä vaikkapa niihin aiemmin, ja tämänkin jälkeen ohjaamiinsa robottiräpellyksiin, joita katsoessa kokovartalo amputaatiokin kuulostaa mielyttävämmältä vaihtoehdolta. Kolme tähteä, ei enempää, ei vähempää.
perjantai 28. elokuuta 2015
keskiviikko 26. elokuuta 2015
tiistai 25. elokuuta 2015
Where No One Has Gone Before
Tämmöisiä tuotteita tarttui tänään matkaani, kun kirppareilla/divarissa vierailin....
Yllä näkyvien lisäksi mukaan lähti myös musiikkia, niin dvd:nä kuin cd:näkin....
Lopuksi tärkeä viesti itseltään Reunan hengeltä...
Yllä näkyvien lisäksi mukaan lähti myös musiikkia, niin dvd:nä kuin cd:näkin....
Lopuksi tärkeä viesti itseltään Reunan hengeltä...
maanantai 24. elokuuta 2015
Strippers vs. Zombies (2008) aka Zombies! Zombies! Zombies!
Kuvaus: Itsekseen jupiseva tiedetyyppi työskentelee labrassaan kuumeisesti kehittämänsä syöpälääkkeen parissa. Sitten paikalle saapuu plösö kaulapartahörhö, jonka hetkellisen sekoilun vuoksi syntyy vahingossa uusi muotihuume, jonka tämä Michelin mies vie mennessään ulkomaailmaan rahaa sillä tienatakseen. Mutta sitä ennen on saatava pesää, ja koska Fat Boy Slim here on luuseri luonteeltaan, niin ainoa keino kärkensä kastamiseen, on maksullisen naisen puoleen kääntyminen. Sellainen löytyykin varsin pian notkumasta Grind House nimisen strippijointin lähistöltä, ja kohta temppuja teräviä jo touhuillaankin kiihkeästi parrakkaan Peter Griffinin automobiilin sisuksissa.
Aktin jälkeen yön kuningatar pöllii Comic Book Guylta hippusen narkoottista substanssia itselleen, jakaen ja poltellen sen sitten poikkee erään työtoverinsa kera. Big mistake, sillä tämä huume tappaa tehokkaasti niin talossa,kuin puutarhassakin, muuntaen käyttäjänsä kaiken kukkuraksi ihmislihaa evääkseen himoitsevaksi eläväksi kuolleeksi, eli kansanomaisemmin zombiksi. Niinpä näistäkin naikkosista tulee sellaisia, ja pian puremiensa kautta leviävä virus kasvattaa zombbareiden määrää nopeaan tahtiin. Strippiklubin sisälle loukkuun jääneet tanssijattaret, sekä pari muuta tavallista tahvoa huomaavat hitaasti, mutta varmasti uudenlaisen uhan uhkaavan elossa oloaan, ryhtyen välittömiin toimenpiteisiin pandemian sen pidemmälle leviämisen estämiseksi. Helppoa se ei kuitenkaan tule olemaan, sillä mistään ruudinkeksijöistä ei tässä kohdin todellaakaan ole kyse....
Tuomio: Se, että zombileffat ovat hetkellisesti kovassa huudossa, ei millään muotoa tarkoita sitä, että jokaisen filmintekijäksi itseään valheellisestikin kutsuvan taliaivon on mentävä sellainen tekemään. Tämäkin tuotos on sitä luokkaa karmeaa kakkaa, että ilmankin oltaisiin kyllä pärjätty varsin hyvin, semminkin kun tarjolla on samaa aihetta huomattavasti tasokkaamin käsitteleviä pätkiä, joiden pariin suosittelenkin kääntymään, ja jättämään tämän kammotuksen hiljakseen mätänemään sinne videovuokraamon alahyllylle tai marketin alelaarin pohjalle. Kunpa vain itsekin olisin tajunnut aikoinaan tehdä samoin. Yksi tähti, jossa siinäkin on puolet liikaa...
sunnuntai 23. elokuuta 2015
lauantai 22. elokuuta 2015
Wampa Attack!
Tuo meitin toinen paikallisista kirppareista onnistui pitkästä aikaa yllättämään minut positiivisesti. Sinne oli nähkääs joku laittanut myyntiin Star Wars-aiheisia lehtykäisiä, joiden kohdalle päästyäni sisäinen nörttini otti jälleen kerran vallan, ja olin siten pakotettu sijoittamaan muutaman taskuni pohjalla polttelevan roposen niihin. Okei, seteli se oli, mutta ymmärtänette kuitenkin yskän.
Lehdistä ensimmäinen uhkailee näemmä paljastaa jääluolassaan mesoavan Wampan salaisuudet. En ole ihan varma mitä se tarkoittaa, mutta jostain syystä tunnen itseni juuri nyt niljakkaan likaiseksi. Olikohan näiden lehtien osto sittenkään ideana se kaikista parhain?
perjantai 21. elokuuta 2015
keskiviikko 19. elokuuta 2015
Päivän ninjaleffabongaus: White Phantom
Sakura Killers ninjailun itsenäinen jatko-osa White Phantom pongahti tänään silmieni eteen, kun divarissa aamusella poikkeilin. Käytin tietysti tilaisuuden heti hyväkseni, napaten kassun matkaani, ennen kuin joku muu ennättäisi tehdä sen. Ihan joka päivä, kun tuotakaan kassua ei kohdalle osu nääs.
Samalla reissulla mukaani lähtivät myös Sean Conneryn tähdittämä Double Hit aka The Next Man sekä Invasion: UFO aka Shado. Kasetteja kumpainenkin. Eli ei ollenkaan hassumpi reissu, vaikka itse sanonkin.
tiistai 18. elokuuta 2015
sunnuntai 16. elokuuta 2015
Hostile Intentions (1995) aka Final Overkill
Kuvaus: Nora (Tia Carrere) lähtee ystävättäriensä Maureenin (Tricia Leigh Fisher) sekä Carolinen (Lisa Dean Ryan) kera Meksikoon bailatakseen siellä ankaranpuoleisesti. Caroline kun on piakkoin menossa naimisiin, joten pitäähän sitä nyt polttarit poloiselle pitää. Tijuanaan saavuttuaan kolmikko päätyy viettämään iltaa paikalliseen tavernaan, jossa he kohtaavat tappelevat, mutta siltikin lipevät amerikkalaismiekkoset Joeyn (Kevin Stapleton) ja Krisin (Yorgo Constantine), jotka kutsuvat tytöt vuokraamalleen hacientalle bilettämään. Tytöt ottavat kutsun vastaan, ja pian he jo löytävätkin itsensä keskeltä bakkanaalisia partyjä, joissa viini virtaa villisti ja vääntyneet vinyylit soi.
Kekkerit saavat pian ikävänpuoleisen käänteen, kun Kris tuputtaa väen väkisin kreivi Kokkelsteinin maagista ihmepulveria Carolinelle sievään nekkuunsa vedettäväksi. Ja Carolinehan vetää, tosin ilmeisesti väärään kurkkuun, sillä tyttörukka ryhtyy varsin nopeasti voimaan pahoin. Jopa niin pahoin, että Noran ja Maureenin on talutettava hänet toiletin puolelle ryynejä pyttyyn heittämään. Carolinen suoritellessa tyhjennysharjoitustaan saapuvat Joey ja Kris paikalle, rynnien väkisin lukitun huoneiston ovesta sisään, pahat mielessään kuinkas muutenkaan. Neuvokas naiskolmikko onnistuu kuitenkin pakenemaan ahdistelijoiltaan, kadoten jeeppeineen sysimustan yön pimeyteen.
Keskiyön pako kestää vain sen hetkisen, sillä liikkuva federaali pysäyttää naiset tiensivuun. Henkkareita kysellään, mutta niitäpä ei niin vain löydykkään. Reppunsa ja muut kamppeet nimittäin jäivät kaikessa siinä hötäkässä talolle, josta pakoreissu sai alkunsa. Maureen, jolta löytyy jonkin verran rahaa, yrittää lahjoa virkavallan edustajat, mutta turhaan. Kaltereiden taa käy kolmikkomme tie.
Putkassa sankarittaremme kohtaavat vastapäisessä tyrmässä aikaansa kuluttavan, murhaajaksi tituleeratun Juanin (Carlos Gomez), saavat siinä ohessa safkaa syödäkseen, Maureenin joutuessa hetkeä myöhemmin sadomasopornosta kiksinsä saavien vartijoiden raiskaamaksi. Pervertikot kokevat kuitenkin verisen loppunsa varsin pian tapahtuneen jälkeen. Noran onnistuu napata kaiken sen kaaoksen keskellä toiselta vahdeistaan tämän virka-aseen, ja sitten lyijy jo puhuukin tylysti ja kuolettavasti. Poppoo pakenee vankilasta, aikeinaan suunnata tiensä kohti Meksikon ja USA:n välistä rajaa. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä heidän kohdallaan meksikolainen painajainen on vasta alkamaisillaan...
Tuomio: Banged Up Abroad dokudraamasarjaa kerronnallisesti muistuttava keskivertoinen toimintatrilleri, johon on mausteeksi heitetty mukaan ripaus Renny Harlinin aikoinaan ohjastamaa Jäätävää poltetta. Ei täysin toivoton tapaus, jos ei nyt niin kauhean kaksinenkaan. Tia Carrere (Wayne's World, Kull the Conqueror) hoitaa oman osansa mallikelpoisesti, muiden pääosassa olevien naisten sortuessa hysterioidessaan ärsyttäviin mittasuhteisiin nopeasti kasvavaan ylinäyttelemiseen. Onneksi mainitut ärsykohtaukset ovat kestoltaan lyhyitä, ja niiden ohimennessä tarinakin saa luvan jatkua kohtuu soljuvasti kohti päätepistettään. Kertaalleen katsottavaa kertakäyttöjännitystä kahden tähden arvoisesti.
lauantai 15. elokuuta 2015
Gorezone - Read or Bleed!
Gorezone oli aikoinaan se toinen läpyskä, johon Fangorian ohella tulin pienoiset taskurahani tuhlanneeksi. Enimmäkseen tätä lehteä kykeni ostamaan Kukunorista, mutta saattoipa sitä löytää myös Stockmannin lehtihyllystä ja rautatieaseman R-kioskiltakin. Kummassakin puljussa kun oli tuolloin varsin laaja kattaus mistä valita. Hyviä aikoja olivat kuulkaa ne, toisin kuin nyt, kun kumpaakaan lehtykäistä ei tahdo löytyä sitten niin mistään. Paitsi hyvällä säkällä divarista, josta minä nuo kaksi tänä aamuna tiettyä rahasummaa vastaan lunastin. Löysin minä toki sieltä muutakin, mutta niistä löydöksistä enemmälti sitten joskus toiste.
perjantai 14. elokuuta 2015
keskiviikko 12. elokuuta 2015
tiistai 11. elokuuta 2015
Päivän pokkaribongaukset
Noiden kahden lisäksi kirjasarjaan kuuluu myös Blade Runner 4 - Eye and Talon, mutta kun sitä ei divarin hyllyllä näkynyt notkumassa, niin en sitä sitten luonnollisesti voinut pois sieltä ostaakkaan. Ehkäpä sekin opus vielä jossakin kohtaa eteeni ilmaantuu, kun reissuillani tuolla ulkomaailmassa kuljeksin. Noihin kahteen on siis tässä kohdin meikän toistaiseksi tyytyminen...
maanantai 10. elokuuta 2015
The Wild Geese (1978)
Kuvaus: Keski-Afrikassa vallitsee levottomuuden tila. Häikäilemätön diktaattori on mennyt ja kaapannut väkivalloin vallan presidentti Julius Limbanilta (Winston Ntshona), halliten nyt maata rautaisella, terrorin täytteisellä otteellaan. Lontoossa asustelevaa ökyrikasta pankkiiria Sir Edward Mathersonia (Stewart Granger) tilanne ei huvita yhtään, sillä hänen omat pisneksensä ovat nyt vaarassa heittää häränpyllyä odottamattoman vallankaappauksen vuoksi. Niinpä Matherson kutsuu luokseen vierailemaan eversti Allen Faulknerin (Richard Burton), ikääntyneen palkkasoturin, jolta löytyy roppakaupalla kokemusta vauhtia ja vaarallisia tilanteita sisällään pitävistä tilanteista.
Matherson tarjoaa Faulknerille tehtävää, jonka päätarkoituksena on pelastaa tyrmään tylysti viskattu Limbani, ja sen jälkeen keinolla millä hyvänsä palauttaa mies takaisin kiinni hetkellisesti menettämänsä vallan kahvaan. Tämä tehtävä tulisi suorittaa mahdollisimman nopeasti, mieluiten ennen kuin vallan kaapannut ilkimyskentsu Ndofa teloituttaa Limbanin kuoliaaksi. Hengettömällä Limbanilla kun ei olisi enää mitään virkaa.
Jotta elokuva ei loppuisi lyhyeen, ottaa Faulkner tehtävän vastaan, värväten mukaansa muutaman taistelutoverinsa. On Rafer Janders (Richard Harris), taitava militaaritaktikko, jonka viimeiset vuodet ovat kuluneet taidetta myymällä. On Shawn Fynn (Roger Moore), lentämiseen tarjoitettuja koneita ohjastava pilotti, jonka kyvyt ovat hetkellä tällä valjastettu Lontoossa majaa pitävän mafian palvelukseen. Fynn tuo puolestaan mukanaan masaa kukkarossaan kantavan afrikaanin Pieter Coetzeen (Hardy Krüger), Etelä-Afrikkalaisen Defence Force entisen soltun, joka halajaa palata takaisin synnynsijoilleen maata viljelemään. Retkelle tälle lähtee myös läjäpäin muita värvättyjä, joiden luettelemiseen menisi tässä kohdin niin ikä, että terveys, joten eipä heistä siis sen enemmälti.
Palkkasoturit lennätetään brittihallituksen toimesta Swazimaahan, vastaanottaen siellä tehtävän suorittamiseen tarvittavan välineistön sekä aseistuksen, että myöskin viime hetken preppauksen, jottei homma menisi aivan reisille. Treenimontaasin jälkeen ryhmä rämä kiikutetaan ilmateitse Zembalan vankilan lähimaastoon, jonne heidät laskuvarjoin liihotellen passitetaan. Villihanhet etenevät väkivalloin rangaistuslaitoksen sisätiloihin, vapauttaen siellä viruvan Limbanin piinastaan. Mutta sitten jokin menee pieleen ja pahasti. Tehtävän antanut massimies Matherson on nimittäin sillä välin mennyt pettämään porukan, tehden oman sopparin vallassa olevan diktaatorin kanssa, vähät välittäen Limbanin ja tätä pelastamaan lähteneiden miesten kohtalosta. Teko, joka saa Faulknerin kumppaneineen harmistumaan silmittömästi...
Tuomio: Daniel Carneyn samaa nimeä kantavaan opukseen pohjautuva sotaseikkailu, joka lievästä alkunkankeudestaan vetreydyttään äityy loppua kohden varsin messeväksi tuotokseksi. Burton, Harris ja Moore suoriutuvat kaikki rooleistaan pätevästi, ja läppä heidän välillään lentää väliin yhtä sujuvasti, kuin Pitkämäen nakkaama keihäs lentää pitkälle. Realisima, poliittista korrektiutta ja/tai muita sen tyyppisiä arvoja tästä pätkästä on täysin turha lähteä hakemaan, sillä kontroversaalisesta aihepiiristään huolimatta tämä tuote keskittyy viihdyttämään, ei niinkään läksyttämään. Viihdyttävä pätkä siis, kunhan vain muistaa jättää liian politikoinnin vähemälle sitä katsellessa. Jatkoille päästiin vuonna 1985 Villihanhet II:sen hahmossa, ilman Burtonia (arkistomateriaalia lukuunottamatta), Harrisia ja Moorea tosin.
Samanlaiset, mutta silti erilaiset.
sunnuntai 9. elokuuta 2015
I Promised Your Mother That I Would Protect You...
Laitanpa minäkin tähän näytille muutaman viimeaikaisen hankintani...
ja sitten olisi vielä nämä...
Ylärivi vas. oik: A Good Marriage, Maggie, Clown
Alarivi vas. oik: The Equalizer, Saint, Lords of the Street
Alarivi vas. oik: The Equalizer, Saint, Lords of the Street
Ylärivi vas. oik: Torture Garden, War-Gods of the Deep/At The Earth's Core, The Masque of the Red Death/Premature Burial
ja sitten olisi vielä nämä...
perjantai 7. elokuuta 2015
torstai 6. elokuuta 2015
Haaste vastaanotettu
It's Just a Movien ylläpitäjä Horrendous nakkasi meikäläistä haasteella otsaan, joten sehän lienee tarkoittaa sitä, että olen sen ottanut vastaan, ja näin ollen velvollinen siihen vastaamaan. Joten pitäkäähän hatuistanne kiinni, sillä nyt mennään....
1. Minkä elokuvan ostit viimeksi? Ja mistä?
- X-Men: Days of Future Past - Rogue Cut sinireiskan ostin. Anttilasta, sillä siellähän se viisas rahakin ostoksensa eräänkin mainoksen mukaan suorittelee.
2. Mitä televisiosarjaa/sarjoja seuraat juuri nyt?
- Idioottiboksin kautta en tällä hetkellä mitään, sillä vaikka sieltä jotakin katsottavaa sarjamuodossa tulisikin, niin en minä kuitenkaan muistaisi viikoittain istua töllön ääressä sitä seuraamassa. Katson sarjani mieluiten omaan tahtiini dvd:ltä. Juuri nyt katsontavuorossa on originaali Vaarallinen tehtävä (Mission: Impossible 1966-1973), ja sen neljäs tuotantokausi. Vitonen on tuloillaan, kunhan kusti sen saa tänne asti poljettua.
3. Minkä kirjan luit viimeksi?
- Stephen Kingin Hohto on työn alla, ja loppusuoralla, joten vastaan sen, kun en muutakaan tähän hätään jaksa muistaa.
4. Mene IMDb:hen ja rullaa alas "recently viewed" kohtaan, kerro 5 viimeisintä.
- Blackenstein, Deadpool, G.I. Samurai (Sengoku Jieitai), Horror of the Bloodmonsters ja Bonanza.
5. Onko sinulla jotain sellaista elokuvaa/tv-sarjan jaksoa, jonka olet nähnyt aivan liian nuorena?
- No nyt kun kysyit, niin on. Muistelen kakarana katsoneeni Platoonin kaverin kanssa, ja menin sitten tekemään kotona sen jälkeen sen virheen, että mainitsin siitä isälleni, joka arvattavasti ei ollut kovinkaan tyytyväinen mitä olinkaan mennyt katsomaan. Muitakin vastaavia löytyisi, mutta niiden listaamiseen menisi helposti ikuisuuttakin pidempi ajan jakso, joten vastaan vaatimattomasti siis Platoon.
6. Minkä elokuvan olet aikeissa nähdä seuraavaksi valkokankaalta?
- Olen tätä nykyä aivan julmetun huono leffateatterissa kävijä. Viimeisin leffa, jonka siellä asti kävin tsekkaamassa taitaa edelleenkin olla Inception, joten toimikoon se todisteena siitä. Mutta jos nyt joku tulevista leffoista pitää valita, niin uusin Star Wars saattaisi olla sellainen tuotos, jonka voisin hyvinkin kuvitella katsovani oikein teatteriympäristössä.
7. Mikä sai sinut alunperin kirjoittamaan blogia?
- Jaa-a. Rehellisesti jos vastaan, niin eräs tuntemani naisihminen sai minut aikoinaan hoopotettua blogistanian pariin. Tuolloin (vuonna 2007) kirjoittelin tosin paljon muustakin kuin pelkästään leffoista, mutta siinä matkan varrella rupesin niistäkin pölisemään, ja jopa jonkin sorttisia arvostelujakin kirjoittelemaan. Varsinaista leffablogia ryhdyin pitämään vuonna 2010, ja sillä tiellä tässä edelleenkin ollaan.
8. Paras yli 80-vuotias aktiivinen näyttelijä/näyttelijätär tällä hetkellä?
- Jossain määrin vaikea kysymys, varsinkin kun Christopher Lee ei enää ole keskuudessamme. Niinpä olenkin pakotettu vastamaan tässä kohdin, jotta William Shatner.
9. Paras alle 15-vuotias näyttelijä/näyttelijätär tällä hetkellä?
- Eipäs nyt tule kyllä ketään sen ikäistä tässä kohdin mieleeni.
10. Paras James Bond? Paras Tohtori (Doctor Who)? Paras Kissanainen?
- Roger Moore, Peter Cushing ja Lee Meriwether.
1. Minkä elokuvan ostit viimeksi? Ja mistä?
- X-Men: Days of Future Past - Rogue Cut sinireiskan ostin. Anttilasta, sillä siellähän se viisas rahakin ostoksensa eräänkin mainoksen mukaan suorittelee.
2. Mitä televisiosarjaa/sarjoja seuraat juuri nyt?
- Idioottiboksin kautta en tällä hetkellä mitään, sillä vaikka sieltä jotakin katsottavaa sarjamuodossa tulisikin, niin en minä kuitenkaan muistaisi viikoittain istua töllön ääressä sitä seuraamassa. Katson sarjani mieluiten omaan tahtiini dvd:ltä. Juuri nyt katsontavuorossa on originaali Vaarallinen tehtävä (Mission: Impossible 1966-1973), ja sen neljäs tuotantokausi. Vitonen on tuloillaan, kunhan kusti sen saa tänne asti poljettua.
- Stephen Kingin Hohto on työn alla, ja loppusuoralla, joten vastaan sen, kun en muutakaan tähän hätään jaksa muistaa.
4. Mene IMDb:hen ja rullaa alas "recently viewed" kohtaan, kerro 5 viimeisintä.
- Blackenstein, Deadpool, G.I. Samurai (Sengoku Jieitai), Horror of the Bloodmonsters ja Bonanza.
5. Onko sinulla jotain sellaista elokuvaa/tv-sarjan jaksoa, jonka olet nähnyt aivan liian nuorena?
- No nyt kun kysyit, niin on. Muistelen kakarana katsoneeni Platoonin kaverin kanssa, ja menin sitten tekemään kotona sen jälkeen sen virheen, että mainitsin siitä isälleni, joka arvattavasti ei ollut kovinkaan tyytyväinen mitä olinkaan mennyt katsomaan. Muitakin vastaavia löytyisi, mutta niiden listaamiseen menisi helposti ikuisuuttakin pidempi ajan jakso, joten vastaan vaatimattomasti siis Platoon.
6. Minkä elokuvan olet aikeissa nähdä seuraavaksi valkokankaalta?
- Olen tätä nykyä aivan julmetun huono leffateatterissa kävijä. Viimeisin leffa, jonka siellä asti kävin tsekkaamassa taitaa edelleenkin olla Inception, joten toimikoon se todisteena siitä. Mutta jos nyt joku tulevista leffoista pitää valita, niin uusin Star Wars saattaisi olla sellainen tuotos, jonka voisin hyvinkin kuvitella katsovani oikein teatteriympäristössä.
7. Mikä sai sinut alunperin kirjoittamaan blogia?
- Jaa-a. Rehellisesti jos vastaan, niin eräs tuntemani naisihminen sai minut aikoinaan hoopotettua blogistanian pariin. Tuolloin (vuonna 2007) kirjoittelin tosin paljon muustakin kuin pelkästään leffoista, mutta siinä matkan varrella rupesin niistäkin pölisemään, ja jopa jonkin sorttisia arvostelujakin kirjoittelemaan. Varsinaista leffablogia ryhdyin pitämään vuonna 2010, ja sillä tiellä tässä edelleenkin ollaan.
8. Paras yli 80-vuotias aktiivinen näyttelijä/näyttelijätär tällä hetkellä?
- Jossain määrin vaikea kysymys, varsinkin kun Christopher Lee ei enää ole keskuudessamme. Niinpä olenkin pakotettu vastamaan tässä kohdin, jotta William Shatner.
9. Paras alle 15-vuotias näyttelijä/näyttelijätär tällä hetkellä?
- Eipäs nyt tule kyllä ketään sen ikäistä tässä kohdin mieleeni.
10. Paras James Bond? Paras Tohtori (Doctor Who)? Paras Kissanainen?
- Roger Moore, Peter Cushing ja Lee Meriwether.
keskiviikko 5. elokuuta 2015
Varoitus! Korkeajännitys!
Löydökseeni liittyy omakohtainen tarinakin, joka sai alkunsa ollessani pieni pojankoltiainen. Isäni nimittäin omisti tuon samaisen Korkkarin, ja antoi sen jossakin vaiheessa minulle tutkittavaksi. Noh, minähän olin asiasta tästä tietenkin innoissani, sillä en ollut moista sarjista koskaan ennen nähnyt, ja vaikken lukea kunnolla vielä siinä vaiheessa ehkä osannutkaan, niin kuvia katselin sitäkin mielelläni.
Näkemissäni kuvissa oli kuitenkin yksi pieni vika. Niistä puuttui värit. Asialle piti tehdä tietenkin jotakin, ja kun jostakin onnistuin löytämään värilliset kynät, niin lopputuloksen voitte hyvin arvata. :D
En tiedä mitä isäni mahtoi tuumailla taiteellisesta näkemyksestäni tuolloin, ja mahtoiko hän edes mieltänsä pahoittaa, vaikka sarjakuvansa menin töherrykselläni sotkemaan, mutta itseäni se on jäänyt näin jälkeinpäin jossain määrin vaivaamaan. Ja nyt kun tulin tässä kerran tuon Korkkarin löytäneeksi, niin mietin josko luovuttaisin hänelle vaikkapa isänpäivälahjaksi. Ehkä levoton sieluni saisi tämän asian kohdalta siten lopullisesti rauhan. :D
tiistai 4. elokuuta 2015
sunnuntai 2. elokuuta 2015
Never Made Movies: From Dusk Till Dawn (Starring Joseph Pilato)
Tuossa eilettäin tulin katselleeksi YouTubelta erinäisen määrän erinäisten näyttelijöiden antamia haastatteluja. Eräs näistä erinäisistä haastatteluista oli Romeron ohjaamasta Day of the Deadista maailman maineeseen nousseen Joseph Pilaton (kapteeni Rhodes) sellainen.
Mies jutusteli tekemistään elokuvista ja tietysti Day of the Deadista varsin sujuvasti. Mainitsipa siinä ohessa sitten senkin, että hänen piti alunperin esittää Seth Geckoa Tarantinon kirjoittamassa ja Robert Kurtzmanin luotsaamassa vampyyrieeppoksessa, joka From Dusk Till Dawnina tänä päivänä tunnetaan. Oli tavannut Tarantinonkin jossakin pippaloissa ja kaiken piti olla melko lailla selvää. Mutta toisinhan siinä sitten kuitenkin lopulta kävi. Tarantino ohjasti ensin Reservoir Dogsin, melko pian sen jälkeen Pulp Fictionin (jossa Pilatolla on muuten pieni rooli), From Duskin painuessa hetkellisesti unholaan. Aina vuoteen 1996, jolloin Robert Rodriquezin tirerhtöröimä, George Clooneyn ja Tarantinon itsensä tähdittämä toimintakauhistelu paukahti valkokankaille ihmisten ihmeteltäväksi. Pilatoa ei näy ei eikä kuulu, joten ainoaksi todisteeksi hänen alustavasta mukana olostaan on tämän tekstin alta löytyvä varhainen promo, jonka taustalla soi mikäs muukaan kuin AC/DC:n Hells Bells...
Teistä muista en tiedä, mutta minusta tuo näytti aikasta hyvälle, ja nyt hieman harmittaakin, ettei tämä Pilaton variaatio koskaan edennyt tuota promoa pidemmälle. Tiedä yhtään minkälaisen helmen tässä menetimme, vaikkakin olisihan se toisaalta saattanut mennä pieleenkin ja pahasti. Kuriositteetina mielenkiintoinen tapaus kuitenkin, ja eräänlainen muistutus siitä mitä nähtäväksemme olisimme saattaneet saada, mikäli planeetat olisivat tuolloin olleet kohdallaan ja muuta saman sorttista sontaa.
