torstai 31. maaliskuuta 2016
Freedom Has a Cost. One Man Pays The Price.
Päivän pokkaribongaukset pitävät tällä erää sisällään lisää pelimaailmaan pohjautuvia opuksia...
keskiviikko 30. maaliskuuta 2016
The Bronx Executioner (1989) aka Cyborg Executioners aka Il Giustiziere del Bronx
"I only love death.
Other people's death naturally." - Margie
Lakia ja järjestystä tontilla tällä puolestaan edustaa Teloittajat elokuvasta Godfrey Ho menetelmällä mukaan ympätty tinanappi, jota IMDb:n kaastilistauksen mukaan sheriffi Warreniksi (Woody Strode) kutsutaan. Itse leffassa miestä tituleerataan järjestäen tälle annetulla lempinimellä. Arvatkaas kaksi kertaa mikä tämä lempinimi on? Paras ja lähimmäksi osuva ehdotus saa ostaa itselleen omilla rahoillaan palkinnokseen ihan mitä itse halajaa.
Edellä mainittu lainvalvoja alkaa kuitenkin olla jo liian vanha tähän sontaan, joten poliisiopisto lähettää alokas James Crawleyn (Gabriele Gori) vapauttamaan vanhuksen tehtävistään. Niin tehdäkseen Crawleyn on käytävä läpi ankarahkon rankka treenimontaasi, joka pitää sisällään muun ohessa vaijerin varassa kiikkuvien likapyykkisäkkien välttelyä, että myöskin seinälle heijastettujen rikollisten diakuvien ammuskelua kuoliaaksi. Eat your heart out, Rocky Balboa.
Samaan aikaan toisaalla humanoidien johtojuusto Dakar haikailee tippa linssissä taistelun tuoksinassa hukuksiin hävinneen naisystävänsä perään. Jopa siinä määrin, että lähtee tätä etsimään, vaikkei edes tiedä mistä tätä ylipäätään etsiä. Aikansa autiomaassa haahuiltuaan Dakar löytää naisystävänsä raiskattuna ja kuolleena. Syyllisestä näihin kammottaviin tekosiin ei ole mitään epäselvyyttä, sillä androitihan ne moisen temput ovat menneet tekemään. Dakar vannoo Margielle kätyreineen luonnollisesti veristä kostoa. Yksin hän ei kuitenkaan kostopuuhiinsa tohdi lähteä, vaan kääntyy avustuksen toivossa tuoreen sheriffin James Crawleyn puoleen. Asiaa hetken tuumailtuaan Crawley suostuu avittamaan Dakaria, ja pian tämä koston merkkien alla muodostettu parivaljakko lähtee tienpäälle kohti androidien olinpaikkaa, pyyhkiäkseen pahantekijät kertalaakista pois maisemaa pilaamasta. Armoa antamatta, myötätuntoa tuntematta...
Tuomio: Kaikin puolin kömpelöhkön pökkelöhkö italoäksöni, jonka elokuvalliset arvot ovat täyttä roskiskamaa. Pölhöviihteen puolelle siis mennään varsin remakasti, ja sellaisesta vinkkelistä katsottuna tämä pätkä toimiikin vallan mainiosti. Aivotoiminta onkin syytä säätää ennen tämän tuotoksen katsomista täysin nollille, sillä jos et sitä tee, niin itse leffa tekee sen puolestasi kohtalokkain seurauksin. Consider yourself warned!
Elokuvana: Pölhöviihteenä:
tiistai 29. maaliskuuta 2016
Back To School (1986)
Thornton aikoo osallistua niille kursseille, jotka häneltä nuorempana jäi väliin. Sitä ennen mies tekee kuitenkin pienoisia muutoksia opiskelijakämppäänsä, muuntaen sen loistosviitiksi. Ajelee paikasta toiseen hulppealla limousinellaan, lahjoen ohessa opettajia sen minkä kerkiää. Yksityissihteerikin Thorntonilta löytyy, kuten myös omakustanteinen professori, joka hoitaa matikan läksyt himaan rahamiehen puolesta. Tähtitieteen tentistä selvitäkseen Thornton palkaa NASA:n huippuinsinöörit asiaa hoitamaan. Ei siis mikään ihme, että opiskelut sujuvat Thornonin kannalta varsin mainiosti, ja aikaa jää siten yllin kyllin ankaraan bilettämiseen, poikansa asioiden tämän selän takana järjestelemiseen ja kirjallisuutta opettavan Diane Turnerin (Sally Kellerman) deittailemiseen.
Juonittelulla, jatkuvalla juhlimisella ja yleisellä häröilyllä on kuitenkin hintansa, sillä välit Jasoniin ovat vaarassa mennä lopullisesti poikki, jolloin Thorntonin ei auta muu kuin yrittää korjata korjattavissa oleva ennen kuin se olisi jo liian myöhäistä. Tilannetta vaikeuttaa entisestään sekin, että samaan aikaan Thorntonin olisi valmistuttava koulusta. Rehellisesti, ilman petkuttamista, huijaamista sekä nenästä vetämistä.
Tuomio: Keskivertoinen kouluun paluu kikattelu, jonka parhaaksi anniksi jää pääosaesittäjä Vaarakentän improvisoidut sutkautukset, muun komediallisen puolen jäädessä jumiin puolitiehen jonnekin ei hauskan ja hauskan välimaastoon. Leffaa katsellessa voi ohessa bongailla tuttuja naamoja menneeltä (ja vähän nyky)ajalta(kin), sillä sivu- ja pikkurooleista löytyy mm. sellaisiakin nimiä kuin Robert Picardo, Terry Farrell, Adrienne Barbeau, William Zabka, M. Emmeth Walsh, Burt Young sekä Robert Downey Jr. Oikea kuka on kukin 80-luvun leffoissa meininki onpi siis päällänsä tässä pätkässä, jolle meitsiltä pätkähtää kehiin kaksi tähtykäistä.
maanantai 28. maaliskuuta 2016
Batman: Year One (2011)
Kuvaus: Komisario Jim Gordon (Bryan Cranston) sekä nuori miljonääri playboy Bruce Wayne (Ben McKenzie) saapuvat kumpainenkin tahoillaan vuosien poissaolon jälkeen takaisin Gotham Cityyn, vain huomatakseen, ettei mikään siellä ole enää ennallaan. Rikos rehottaa rikkaruohojen tavoin valtoimenaan kaupungin kaduilla, eikä virkavallasta ole tilanteen ehkäisemiseksi mitään apua, sillä heidän munaskunsa ovat niin syvällä paikallisten rikollispomojen taskuissa, että nämä voisivat hyvinkin luulla niitä omikseen.
Gordonia moinen meno syljettää isosti, joten hän päättää tomerasti puhdistaa GCPD:n virkamerkkinsä pimeälle puolelle eksyneistä mätäpaiseista, vaikka se hengen häneltä sitä yrittäessä veisi. Bruce Wayne haluaisi hänkin puolestaan tehdä kaupunkinsa eteen jotakin, mutta ei oikein tiedä mitä. Kartanon ikkunan läpi lentävä lepakko ratkaisee Brucen pulman kertalaakista, ja hänestä tulee kaikkien väärintekevien rikollisten kauhu, joka nimellä Batman paremmin tunnetaan. Legenda on juuri saanut alkunsa...
Tuomio: Frank Millerin samaa nimeä kantavaan sarjakuvaan pohjautuva animaatiofilmatisointi, joka kokonaisuutena tuntuu lyhyen kestonsa vuoksi hieman hajanaiselta katselukokemukselta. Tarina kun hyppii ajallisesti nopeaan tahtiin kiintopisteestä toiseen, tehden sen seuraamisesta paikoin sekavanoloisen seurattavan. Katsoessa jäi myös sellainenkin fiilis, että paljon jäi vielä kertomattakin, joten siinä suhteessa puoli tuntia lisää ei olisi ollut yhtään pahitteeksi. Pakko mainita tässä kohdin sekin, että Battis jää tässä tuotoksessa sivuhahmoksi, sillä stoori keskittyy enimmäkseen seuraamaan Gordonin edesottamuksia rikollisuuden kitkemisessä. Gordon: Year One olisikin ollut osuvampi nimi tälle pätkälle, mutta menihän tämä näinkin katsottuna.
Animaation taso on ihan siedettävää, eikä ääninäyttelystäkään isompia fiboja löydy. Cranston on tasokas jämeränä Jim Gordonina, mutta Gothamissa samaa hahmoa esittävä Ben McKenzie on jossain määrin outo valinta Bruce Waynen/ Batmanin rooliin. Ei hän nyt täysin toivoton tapaus roolissaan ole, mutta jollain tapaa minulle tuli Kevin Conroyta ikävä, johtuen ehkä enimmäkseen siitä, että hän on se ääninäyttelijä, joka minulle animaatiollisesta Batmanista ensiksi mieleen tulee. McKenzien valinta lienee lopulta pohjaa siihen faktaan, että kyseessä on nuorempi Batman, joten äänensäkin tulee niin ollen nuoremmalta kuulostaa. Mukana mainittujen äänien lisäksi on Eliza Dushku Kissanaisena, Katee Sackhoff rikosetsivä Sarah Esseninä, että myöskin edesmennyt Alex Rocco mafioso Carmine Falconina, joista jokainen hoitaa hommansa kotiin varsin mallikaasti, joten ei heistä tässä kohdin sen enempää. Kokonaisuutta ajatellen Batman: Year One on ihan ookoo, vaikka ottaakin kupoliinsa lyhyehköstä juoksuajastaan ja hajanaiseksi jäävästä tarinankuljetuksestaan. Puutteeistaan ja vioistaan huolimatta Lepakkomiehen eka vuosi saa meitsiltä...
lauantai 26. maaliskuuta 2016
torstai 24. maaliskuuta 2016
tiistai 22. maaliskuuta 2016
Dark Angel aka I Come in Peace saamassa jatko-osan
Näin, mikäli näyttelijä Matthias Huesia on yhtään uskominen. Ja onhan hänen sanomisessaan jotakin perää oltava, kun nettiinkin on artikkeli asiasta väsäilty. Sen voipi halutessaan käydä lukemassa täältä.
Mikäli tämä projekti millään muotoa realisoituu siihen pisteeseen, että sitä ruvetaan filmaamaan, niin suotavaa olisi, jotta mukana menossa tuolloin olisivat niin Lundgren, Benben, että myöskin Hues itse, sillä ilman heitä leffa tuskin tulee toimimaan läheskään yhtä hyvin kuin ensimmäisellä kerralla. Niin ja tietysti Jan Hammer, joka vastaisi jälleen kerran elokuvassa soivasta musiikista. Että näin...
maanantai 21. maaliskuuta 2016
In the World of Cons....Eddie's a Pro
Pikapikaa muutama nauhalöydös tähän kohtaan...
Alarivi vas. oik: Tall, Dark and Deadly, Fire, Ice & Dynamite, Kickboxer III - The Art of War
Edit: Katselen tässä ohessa tuota Kickboxer 3:sta, ja en voi muuta todeta kuin, että videosensuuri on kaikessaaan surkuhupaisa juttu. Tästäkin julkaisusta Valtion elokuvatarkastamo on suuressa viisaudessaan mennyt aikanaan saksimaan väkivaltaa pois sen verran, että nimenkin olisin voinut samoin tein lyhentää pelkäksi kolmoseksi. Voi ähmänkäki sentäs mitä meininkiä...
sunnuntai 20. maaliskuuta 2016
perjantai 18. maaliskuuta 2016
Tiiseri: Code 8 (2016)
Aikasta masseffectimäisiä nuo yllä näkyvät robopoliisit, vai mitä olette mieltä?
Punchline (1988)
Samaisella klubilla komiikkaansa harjoittaa myös Steven Gold (Tom Hanks), jonka pääsy lääketieteelliseen tyssää siihen, ettei hän muista kuolemakseenkaan miksi peräsuolta kutsutaan, kun häneltä sitä kysytään. Steven eroaa Lilahista koomikkona siten, että hän itseasiassa hauska heppuli, jonka väliin loukkaavistakin sutkautuksista yleisö tuntuu joka ilta pitävän.
Steven havaitsee Lilahissa potentiaalia loistavaksi stand-up koomikoksi, ja ottaa täten hieman hukassa olevan perheenäidin siipensä alle, opettaen tälle ihmisten hauskuutuksen saloja. Mutta kun iltana eräänä klubilla järjestetään koomikkojen välinen kisa, jonka voittaja pääsee esiintymään television myöhäisillassa esitettävään hupiohjelmaan, huomaavat Steven ja Lilah kumpainenkin, että huumori on vakavasti otettava asia, josta pilaa ei kenenkään sovi tekemän.
Tuomio: Pienimuotoinen stand-up komiikan maailman sijoittuva dramedia, jossa draamallinen puoli pelaa paikoittain komediallista vastaavaa astetta paremmin. Tom Hanksin esittämä hahmo on ärsyttävä tapaus ja överiksi hetkittäin menevä älämölöilynsä käy hermoille. Esittämänsä materiaalikaan ei ole kovin kummoista sekään, joten koomikoista hauskimpana pito on täysin liioiteltua. Jäin myös miettimään mahtoiko kaveri sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä, sillä sen verran ailahtelevaista hänen käytöksensä oli. Sally Field on puolestaan tyypilliseen tapaansa herttainen, mutta liian herttainen roisia vitsejä viljeleväksi stand-up komedienneksi. Loppua kohti Field kuitenkin kohentaa osakkeitaan hitusen, joten ei hän nyt aivan toivoton tässä sentään kuitenkaan ole. Kokonaisuutta ajatellen Keikalla on varsin epätasainen tuotos, joka ei oikein missään vaiheessa tunnu nousevan sille tasolle, jolle sen alunperin ehkä joskus toivottiin nousevan.
torstai 17. maaliskuuta 2016
keskiviikko 16. maaliskuuta 2016
True Horror with Anthony Head (2004)
Kuvaus: Vampyyrit, ihmissudet, noidat, demonit ja zombiet ovat tulleet meille kaikille tutuiksi kirjallisuuden, television, elokuvien ja painajaisunien kautta. Mutta mistä ja miten nämä kauhistuttavat olennot ovat päätyneet viihdeteollisuuden käyttöön, ja onko moisia olentoja mahdollisesti oikeasti joskus ollut ja vieläkin olemassa? Näyttelijä Anthony Head (Buffy the Vampire Slayer, Little Britain) toimii viiden jakson verran oppaanamme yliluonnolisten hirviöiden maailmaan, erotellen sujuvasti faktat fiktiosta, tarjoten katsojalleen monia selkäpiitä karmivia hetkiä suosikkimonstereidemme legendoja penkoessaan.
Tuomio: Tästä tuli jossain määrin mieleen kakarana (ja näin myöhemmälläkin iällä) selailemani Noidan käsikirja, jonka sivuilla käytiin samaan tapaan lävitse kunkin monsterin mytologia erinäisine tarinoineen päivineen. Eli toisin sanoen tämä oli vähän niinkuin live action versio siitä, vaikkei nyt mikään suoranainen adaptaatio opuksesta ollutkaan. Kaikin puolin mielenkiintoista katsottavaa kuitenkin, mikäli vain tämän tyyppisistä jutuista jaksaa olla innoissaan. Jos nyt jotakin negatiivista pitää tästä dokusarjasta löytää, niin olkoon se sitten vaikkapa se, että viisi jaksoa vilahti ohitse vähän turhankin nopeasti. Lisääkin kun olisin nimittäin mielelläni katsastellut, heittämällä kehiin vielä poltergeistit sun muut ihmisten nurkissa rauhattomina riehuvat kummitukset, ja olisihan sitä ollut kiva nähdä juttua muumioistakin. Vaan kuten sanonta edelleenkin kuuluu, ei aina voi voittaa, ei edes joka kerta.
maanantai 14. maaliskuuta 2016
sunnuntai 13. maaliskuuta 2016
Päivän pelibongaus: Die Hard - Vendetta
Tuo tuossa vieressä ponnahti tänään vastaan, kun keskustan kirpparilla pikapikaa poikkeilin. Sitä en tiedä onko se pelinä mistään kotoisin, mutta kun kyseessä kerran on Die Hard, niin pakkohan se oli itselle hankkia.
Koitin löytää PS2-version trailerin postauksen lopuksi katseltavaksi, mutten sellaista onnistunut löytämään, joten liitin sitten GameCuben vastaavan näytille. Sama peli se kuitenkin pohjimiltaan on, joten liekö tuo millään muotoa vaarallista.
P.S. Kokeilin peliä. Niin huono, että se on hyvä. Turhana tietona voisi vielä mainita sen, että Reginald VelJohnson toimii näyttelijöistä ainoana yhdistävänä tekijänä tämän pelin, ja ensimmäisen Die Hard elokuvan välillä, eli hän ääninäyttelee Al Powellin näköishahmoa tässä pelissä.
lauantai 12. maaliskuuta 2016
perjantai 11. maaliskuuta 2016
Etsintäkuulutettu löytynyt
Nyt, tänään, ja jokunen tovi takaperin, poikkesin lempidivarissani ja lo and behold katsokaas minkä minä sieltä bongasin kahden euron leffapinosta. No Firepowerinpa hyvinkin. Eli tämäkin etsintäkuulutus voidaan siis poistaa hyvillä mielin listaukseltani poikkee. Leffa on löytänyt tiensä kotiin ja hyvä niin.
Tuleeko kenellekään muuten millään muotoa yllätyksenä se, että tämäkin pätkä on taattua Pepin/Merhi tuotantoa. Minulle ei ainakaan.
Outside the Law (2002)
Kuvaus: Julie Cosgrove (Cynthia Rothrock) on kovanyrkkinen ja herkän liipansormen omaava liittovaltion operatiivi, joka menettää työtoverinsa ja miesystävänsä erään pahoin pieleen menneen keikan tuoksinassa.
Oman henkensä puolesta pelkäävä Julie vetäytyy maisemista, aloittaen uuden elämän pienessä kyläpahasessa, jossa hän tutustuu ravintolaa pyörittävään Rickiin (Seamus Dever), Ritaan (Jessica Stier) sekä (Petra Wrightin esittämään) Annieen. Ohessa Julie kohtaa myös Michael Peytonin (Jeff Wincott), paikallisen pikkugangsterin, jolla on kova halu nousta huumebusineksen ykkösmieheksi, ja joka liiketoimintansa lomassa deittailee Annieta.
Kun Annie sitten löydetään tylysti murhattuna, ei Julielle jää muuta vaihtoehtoa, kuin ruveta välittömiin kostotoimiin niin Peytonia, että myöskin muita, jotka häntä vastaan ovat häikälemättömästi menneet rikkomaan. Yksin Julien ei tarvitse kuitenkaan tulevaa taistelua käydä läpi, sillä avukseen hän saa niin Rickin kuin Ritankin, Taistelu oikeuden puolesta on valmis alkamaan...
Tuomio: Semmoista perusäksöniähän se tämä oli. Cynthia hoitaa lähitaistelut himaan jälleen kerran taidokkaasti, kun taas vastaparinsa Jeff Wincott jurottaa tuttuun tapaansa gangsterin roolissaan. Ei millään muotoa mikään mestaristeos, mutta puutteistaan huolimatta siltikin semmoista sujuvahkoa ajantappoa. Kaksi tähteä. Ei enempää, ei liioin vähempää.
keskiviikko 9. maaliskuuta 2016
tiistai 8. maaliskuuta 2016
A Disgraced Assassin. A Deep-Cover Agent. A Quest For Redemption.
Päivän pokkaribongauksia yhdistää tällä kertaa yksi yhteinen tekijä. Niistä jokainen on saanut innoitteensa erinäisistä videopeleistä, kuten pian tulette hyvin huomaamaan...
Siinä parit kipaleet Assassin's Creed-aiheisia opuksia. Seuraavaksi mennäänkin sitten Elder Scrolls-sarjan pariin...
...ja kierroksen päätteeksi lähdetään pienelle hiippailureissulle itsensä Sam Fisherin kera...
sunnuntai 6. maaliskuuta 2016
Killing Lincoln (2013)
Kuvaus: Kaikki, jotka vähänkin olivat hereillä historiantunneilla tietävät, että Abraham Lincoln (Billy Campbell) päätyi Ford-teatterissa näytelmää seuratessaan viheliäisen John Wilkes Boothin (Jesse Johnson) salamurhaamaksi. Mutta mitkä mahtoivat olla ne tapahtumat, jotka johtivat Wilkesin veritekoon, ja mitä murhamiehelle itselleen tapahtui kammottavan tekosensa jälkeen. Vastaukset näihin mieltä kutkuttaviin kysymyksiin meille tarjoaa Adrian Moatin ohjaama, Ridley ja Tony Scottin tuottama, että myöskin näyttelijä Tom Hanksin narratoima draamallisilla aineksilla höystetty Killing Lincoln, joka ottaa pohjansa televisiopersoona Bill O'Reillyn ja Martin Dugardin yhdessä kirjoittamasta opuksesta Killing Lincoln - The Shocking Assassination That Changed America Forever.
Tuomio: National Geographic Channelille taitavasti toteutettu ja kaikin puolin pätevästi näytelty dokudraama, joka mielenkiintoisen aihepiirinsä ansiosta pitää katsojansa tiukasti ruudun äärellä koko puolitoistatuntisen kestonsa ajan. Opettavainenkin tämä dokumentti on, sillä sitä katsoessa itsekin opin paljolti sellaista, josta en aiemmin ollut alkuunkaan tietoinen. Kuten muun muassa sen, että kertojana toimiva Tom Hanks on sukua Abraham Lincolnille, ollen tämän neljän sukupolven takainen serkun pikkuserkku. Oppia ikä kaikki.
perjantai 4. maaliskuuta 2016
keskiviikko 2. maaliskuuta 2016
Toy Soldiers (1984) aka Young Soldiers aka Little Soldiers
Kuvaus: Joukko isorikkaita opiskelijanuoria (ja kun sanon nuoria, tarkoitan sillä kolmekymppisiä näyttelijöitä esittämässä teini-ikäisiä) veneilee lomailun merkeissä Karibianmeren upeissa maisemissa. Lapsenlikkanaan näillä isänmaansa toivoilla on monissa liemissä uitettu, karskin puoleinen entinen merijalkaväen sotilas, joka Kessuna (Jason Miller) paremmin tunnetaan.
Jatkuvan valvonnan alla olo ilmeisesti tympäisee opiskelijoita, ja niinpä he päättävät hieman keppostella Kessun kustannuksella, vapauttamalla aluksen mukana kulkevan kumiveneen omille teilleen. Kun pilasta ärsyyntynyt Kessu sitten ui karannutta vesipeliä takaisin hakemaan, karkaavat valvontansa alla olleet kakarat veneellä omille teilleen.
Matka vapauteen saa varsin nopeasti kurjemman puoleisen käänteen, kun eräs oppilaista teloo itsensä kännipäissään siinä määrin pahoin, että käynti lekurille on enemmän kuin paikallaan. Oppilaista Amy (Terri Garber) ja muutama muu ottavat asiakseen viedä haavoittuneen läheiseen kyläpahaseen tarvittavaa hoitoa saamaan. Asiat kuitenkin mutkistuvat entisestään, kun Amy kumppaineen päätyy ilkeän eversti Lopezin (Rodolfo de Anda) johtaman terroristipoppoon väkivalloin kaappaamaksi. Vapaus vangeille koittaisi vain siinä tapauksessa, että USA:n hallitus kaivaisi kuvettaan kolmen miljoonan dollarin verran. Summan, jolla Lopez aikoo rahoittaa omaa valtataisteluaan inhoamaansa hallitusta vastaan.
Samaan aikaan toisaalla Kessu tekee paluun veneelle, vain kuullakseen, että osa oppilaista on rantautunut maankamaralle etsimään apua hätää kärsivälle ystävälleen. Kessu tekee samoin ja pian hän jo äkkääkin viidakon keskeltä omin nokkinensa ilkeiltä vangitsijoiltaan karkuun päässeen Amyn, muiden jäädessä karuun selliinsä toistaiseksi virumaan.
Kotiin palattuaan Amy tuntee suurta syyllisyyttä toveriensa kohtalosta. Niinpä hän päättää tehdä asian eteen jotakin, varsinkin kun USA:n hallitus ei sitä tee, kieltäytyen maksamasta lunnaita terrorismia harjoittavalle juntalle. Amy tekee Kessulle, ja tämän ystävälle Buckille (Cleavon Little) tarjouksen, josta kaksikko ei aluksi ole kovinkaan innoissaan. Eikä liioin siitäkään, että Amy haluaa ottaa mukaan muut reissulta ehjin nahoin Valtoihin palaneet ystävänsä. Ääni Kessun kellossa saa kuitenkin pian toisenlaisen sävyn, kun eräs Amyn kaapatuista ystävistä löydetään hengettömänä keskiamerikkalaisen banaanivaltion Yhdysvaltain lähetystön roskapöntöstä. Pelastusretki keskelle vihreää helvettiä on valmis alkamaan...
Tuomio: Hetkinen, enkös minä ole tämän jo kertaalleen täällä arvostellut? Ei kun joo, se olikin se Linda Blairin tähdittämä Nightforce, joka ilmestyi markkinoille kolmisen vuotta tätä myöhemmin, samankaltaisella juonikuviolla varustettuna. Hauskaksihan tämän tekee se, että kumpainenkin Manaajasta tutuksi tullut naama on siis tehnyt tahoillaan samaan kategoriaan lankeavan toimintapätkän, sillä erotuksella tosin, ettei Jason Miller laula Toy Soldiersin teemakipaletta. Nythän tästä ei puutu enää kuin se, että käy ilmi, että Max von Sydowkin on tehnyt pitkän uransa aikana jotakin samantyyppistä kuin Blair ja Miller. Sen verran laiska kuitenkin olen, etten jaksa ruveta moista tässä kohdin tarkistelemaan. Jos tiedätte paremmin, niin sana kommenttiosiossa on sen suhteen tuttuun tapaan vapaa.
Millainen itse leffa sitten on ja oli? Noh, semmoista keskivertoista äksöniähän se tämäkin tuotos katsottavaksi lopulta tarjoilee. Jason Miller näyttää suurimman osan leffan kestosta äärimmäisen vaivaantuneelta, ja voin hyvin kuvitella miehen halunneen olla jossakin aivan muualla, kuin kuvaamassa tätä pätkää. Toisaalta, saattoihan hän kyllä kärsiä ilmavaivoistakin, joten ihan varmaksi en pysty sanomaani todentamaan. Näyttelijä/ohjaaja/tuottaja/käsikirjoittaja Tim Robbins on menossa mukana pienimuotoisessa roolissa yhtenä pelastusoperaatiota suorittavasta opiskelijoista, ja tarkkasilmäisimmät varmastikin bongaavat ruudultaan myös Tracy Scogginsin, jonka suurin osa parhaiten muistaa scifi-sarjasta Babylon 5. Ei pidä sotkeman vuonna 1991 ilmestyneeseen Toy Soldiersiin, vaikka terroristeja siinäkin on.
tiistai 1. maaliskuuta 2016
Tangerine Dream
Palataanpas hetkiseksi vielä musiikin pariin, sillä tuli tehtyä kirpparilta erittäin mieluisa bongaus. Joku oli nimittäin raskinut sinne myyntiin nämä...
Käytin tietysti tilaisuuden heti hyväkseni. Sen verran olen reissuilani minäkin oppinut, että jos et lyö tämmöisistä löydöksistä kolikkoa tiskiin, niin joku toinen tekee sen auliisti sinun puolestasi. En ole levyjä vielä läpi kuunnellut, mutta tuumailin laittavani jonkun noista taustalle soimaan, kun seuraavaa leffa-arvostelua kirjoittelen. Laatumusaa siis onpi tiedossa. Saas nähdä vaikuttaako se mitenkään itse arvostelun sisältöön...
Käytin tietysti tilaisuuden heti hyväkseni. Sen verran olen reissuilani minäkin oppinut, että jos et lyö tämmöisistä löydöksistä kolikkoa tiskiin, niin joku toinen tekee sen auliisti sinun puolestasi. En ole levyjä vielä läpi kuunnellut, mutta tuumailin laittavani jonkun noista taustalle soimaan, kun seuraavaa leffa-arvostelua kirjoittelen. Laatumusaa siis onpi tiedossa. Saas nähdä vaikuttaako se mitenkään itse arvostelun sisältöön...
